Euro kiinnostaa

Teltassa on voitu antaa arvosanoja uusille rahoille. Setelit hipovat jo kahdeksikkoa ja kolikot arvostetaan aavistuksen alemmaksi eli ne saavat arvosanan kahdeksan miinus. Mielipiteensä lausujia on ollut jo yli 5000, joten otos ei ole aivan pieni.

Kolikkojen arvosana paranisi, jos niistä olisi väriversiot nähtävillä. Toistaiseksi vain yhden euron kolikko on väreissä, muut mustavalkoisia. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö ei myöskään vielä ole julkistanut päätöstään kolikoiden kotimaisesta puolesta. Sillekin puolelle tosin saattaa vielä tulla kaikille maille yhteinen tähtikuvio kolikoiden tunnistamisen helpottamiseksi.

Samalla olemme kysyneet kansalaisilta myös evästystä eduskunnalle siitä tulisiko kansanedustajien ensi keväänä kannattaa vai vastustaa Suomen osallistumista EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Varsin laajan katuparlamentin tulos on vaihdellut paikkakunta paikkakunnalta. Joensuussa oli enemmän niitä, jotka toivoivat kielteistä päätöstä (37 %), kannattajia oli 30 % ja kolmasosa ei osannut sanoa mielipidettään. Muualla taas suurempi osa vastaajista aina Kittilää ja Rovaniemeä myöten on ollut sillä kannalla, että EMU:un pitää mennä. Missään kannattajienkaan määrä ei kuitenkaan ole vielä ylittänyt 50 %:ia vastaajista. Oulussa, jossa vastaajia oli peräti 945, kannatus ylsi 48 %:iin ja vastustajien määrä jäi 24 %:iin.

Jo tässä vaiheessa voi todeta, että mitä enemmän ihmiset saavat käytännön tietoa EMU:sta, sitä vähäisemmiksi karisevat ennakkoluulot. Olisi anteeksiantamatonta olla kertomatta kansalaisille miltä euro näyttää, milloin se tulee käyttöön ja ennen kaikkea minkä arvoinen se on. Tekosyyksi ei kelpaa, että eihän EMU:sta ole vielä päätetty ja siksi on liian aikaista ryhtyä harrastamaan kansalaistiedottamista.

EMU:sta on päätetty aikoja sitten, jo vuosikymmenen alussa Maastrichtissa. Vaikka Suomi Ruotsia peesaten ottaisikin aikalisän, tulevat eurot käyttöön joka tapauksessa ja siksi EMU:sta kertominen ei ole "vyörytystä" eikä propagandaa vaan vastuullista tiedottamista varsin pian edessä olevista muutoksista. Sen sijaan eurosta vaikeneminen ennen eduskunnan päätöstä olisi kovin eriskummallista ja osoittaisi päättäjiltä kansalaisten aliarvioimista.

Lisäksi todennäköisyys, että Suomi on mukana, on varsin korkea. Yhdistyksemme mittausten ( Taloustutkimus Oy kesäkuun alku) mukaan jo neljä viidestä suomalaisesta uskoo, että Suomi on mukana EMU:n kolmannessa vaiheessa hankkeen toteutuessa vuoden 1999 alusta alkaen.

EMU:n vastustus on pitkälti samaa kuin EU:n vastustus. Kokemukset teltalta kertovat kuitenkin, ettei EMU:n vastustaminen ole kovin kiihkeää, sillä vastaanpanijatkin useimmiten myöntävät, että yhteinen raha on seurausta jäsenyysssopimuksesta ja monet heistäkin näkevät eurossa kiistattomia etuja tavallisen kansalaisen ja etenkin pienempien yritysten kannalta.

Kesällä korostuu tietysti myös eurosta koituva hyöty turismille. Tarpeeton rahanvaihto jää pois ja hintoja voi vertailla suoraan kotimaan hintoihin, mikäli matkailee EMU-maassa. Niitä tullee olemaan kymmenkunta jo 1999 ja Ruotsi, Englanti ja Tanskakin ehtivät vielä mukaan vuoteen 2002 mennessä.

Suomen ei kannata tehdä sitä virhettä, että jäisimme odotushuoneeseen pelkästä Ruotsin matkimisen ilosta.

Tosiasiallinen itsenäisyytemme ja vaikutuksemme omiin ja Euroopan yhteisiin raha-asioihin on suurempi, kun otamme euron käyttöön kuin jos jatkaisimme kelluvalla markalla. "Itsenäinen" markka olisi vain lastu laineilla seuraavassa suuressa valuuttamyllerryksessä.

Silloin markan itsenäisyyssymbolista maksettaisiin kovempina korkoina ja horjuvana taloutena. Euro ei vie itsenäisyyttämme mihinkään vaan takaa suuremman sanavallan rahapolitiikassa demokraattisille instituutioille. Niljakkaille spekulanteille suuri yhteisvaluutta sen sijaan on vaikeampi pala keinoteltavaksi.

MATTI VIIALAINEN
Eurooppalainen Suomi ry
toiminnanjohtaja
18.7.1997