”EMU-jäsenyyden oloissa on selvää, että raha- ja valuuttapolitiikan itsenäisyys menee”

Aho: EMU ei ole hyväksi Suomelle eikä Euroopalle

Lopullista päätöstä odotellessaan Keskusta toisti nyrpeytensä EMU:lle. Hanke sinällään ei miellytä sen paremmin puoluetta kuin puheenjohtaja Ahoa.

- Arvioimme, että se ei ole hyväksi sen paremmin Euroopalle kuin Suomellekaan. Emme usko, että EMU:lla saavutetaan niitä päämääriä mitä on uskottu saavutettavan.

- Toinen kysymys on, jos EMU kaikesta huolimatta syntyy, mitä silloin tehtäisiin. Sen suhteen Keskusta on toistaiseksi pitänyt kantansa auki ja lähtenyt siitä, että me ratkaisemme kannan ylimääräisessä puoluekokouksessa.

- Kiista puoluekokouksen ajankohdasta ei ole niin merkittävä kuin miltä se näyttää, puolustaa Aho. Päätös puoluekokouksen sijoittamisesta on Ahon mukaan tarkoituksenmukaisuus- ja strategiakysymys.

- Olennaista on, että meillä on tavoitteena löytää sellainen kanta, joka voisi olla yksimielinen tai ainakin hyvin suurella enemmistöllä tehty.

Suomen vaihtoehdot

- Olennaista on miettiä sitä, että molemmissa tapauksissa pitää olla strategia. Ajatus siitä, että EMU itsessään on paha tai hyvä ei ole kovin pitkälle vievä arviointi. Sen lisäksi pitää miettiä kuinka elettäisiin EMU:n ulkopuolella ja millä strategialla toimittaisiin EMU-olosuhteissa.

Tätä keskustelua ei Suomessa ole Ahon mukaan juurikaan käyty.
- Hallitus on tehnyt EMU kysymyksessä vain välttämätöntä ja senkin suhteellisen hitaasti.

Aho vertaa tilannetta Ruotsiin, jonka EMU-keskustelusta olemme huomattavasti jäljessä.
- En ymmärrä mikä tavoite sillä on ollut, että kaikki selvitystyö tehdään näin myöhään. Nyt ensimmäinen EMU-selvitys saadaan eduskuntaan vasta toukokuussa.

Päätöksentekoon tarvittava aika jääkin Ahon mukaan lyhyeksi.
- Jos ajatellaan EMU:n laajuutta ja merkitystä, niin yhteiskunnallisella keskustelulla on aika kiire.

Korpivaellus vai takinkääntö?

Kysymykseen hallituspolitiikan ja EMU-kannan välisistä suhteista hänen on helppo vastata:
- Sillä on yhtä paljon merkitystä kuin EU-jäsenyysratkaisulla vuonna 1994 oli hallituksen muodostamiselle 1995.

Jos EMU toteutuu vuoden 1999 alussa, niin tuleva hallitus elää EMU-kautta ja yksi päätöksenteko on sitä muodostettaessa jo takana. Vastustaja ehtisi kääntää takkinsa hallitusneuvotteluihin mennessä.

Aho muistuttaa ettei ensi vuoden EMU-ratkaisu ole välttämättä viimeinen päätöksenteko ja että se ei välttämättä johda Suomea rahaliittoon. Väitettä Keskustan kaksilla korteilla pelaamisesta hän ei sulata.

- Julkisuus ei ole oikein oivaltanut mistä on kysymys. Olen ollut oppositiopolitiikassa johtamassa Keskustaa strategiaan, jossa me teemme hyvin uskottavaa politiikkaa. Se on välillä ollut joidenkin mielestä liian matalaprofiilista, mutta mitä pidemmälle vaalikausi on mennyt sitä laajemmin on huomattu, että tässähän voisi olla jokin idea.

- Uskottavuuteen kuuluu, että oppositiossakin tehdään päätöksen asiaperustein ja sillä tavalla, että itse ollaan vakuuttuneita sen kannanoton kestävyydestä, johon päädytään. Me aiomme tehdä samalla tavoin EMU-kysymyksen suhteen.

EMU-päätös huippukokouksen alle

Suomi ja Ruotsi joutuivat käyttämään toista menettelytapaa kuin Tanska ja Britannia, koska Maastrichtin sopimus ei meidän kohdallamme enää ollut avoinna, eikä sitä myöskään haluttu avata. Asiallisesti meillä on kuitenkin yhtäläiset toimintavapaudet, tähdentää Aho.

- Ei Suomen ulkopuolelta kukaan tule yrittämään estää, jos päädymme siihen, että emme halua olla mukana EMU:ssa.

Keskustan mukaan rahaliittoon liittyvät lakiesitykset tulisi tuoda yhtaikaa eduskunnalle.
- Kokonaisuus pitäisi olla yhtaikaa pöydässä, jottei päädytä tilanteeseen, jossa eduskunta voisikin estää yhden ratifiointipäätöksen, toteaa Aho.

Ihanteellisen aikataulu eduskunnan päätökselle on Ahon mukaan mahdollisimman lähellä EU:n huippukokousta. - Itse olisin pitänyt ideaalisimpana sitä, että olisi voitu vielä huippukokouksen jälkeen tarkastella tilanne ja silloin eduskunta olisi päätöksen tehnyt, mutta olen ymmärtänyt ettei se muodollisesti ole mahdollista ja ratkaisu pitäisi tehdä ennen huippukokousta.

Jaettu Suomi

- Aivan selvästi ongelmia nähdään muuallakin. Kävihän se ilmi eduskunnan keskustelussa hallituksen selonteosta, että mielipiteet ovat hyvin kriittisiä myös hallitusryhmissä.

- Onko syy sitten hallituksen laajapohjaisuus, että hallituksen toimenpiteet ovat käytännössä jättäneet markkinavoimille ja korporaatioille hirveän paljon tilaa kasvattaa valtaansa. Kun siihen liittyy valtion omien säästötoimenpiteitten kohdentuminen sellaisella tavalla, että ne ovat pikemminkin vahvistaneet kahtiajakoa kuin lieventäneet sitä, niin tästä on seurannut, että tällaiset ilmiöt ovat näkyvissä.

Ahon mielestä enää ei edes tarvitse puhua uhkakuvista. Selvät numeroilla osoitettavat erot näkyvät vaikkapa alueiden työllisyysluvuissa, muuttoliikkeessä ja toimeentuloeroissa.

Hyvinvointikysymykset, aluepolitiikka ja ympäristöpolitiikka ovat olleet viime aikoina Keskustan kolme keskeisintä painotusta. Ne ovat Keskustalle aatteellisesti läheisiä aiheita, vakuuttaa Aho, mutta syynsä painotuksiin on hallituksessakin.

- Hallitus on niissä osoittanut heikkoutta ja tehnyt suoranaisia virheitä. Ajatellaan vaikka energiaverotuksen uudistusta. Sehän oli aivan mieletön ratkaisu.

Kolmen suuren kolmio

Hän sanoo keskustan joutuneen aiemmissa hallitusneuvotteluissa usein tapahtuneitten tosiasioitten eteen sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä.

- Positiivisessa siinä mielessä, että toiset ovat tehneet hallitusratkaisuja omasta puolestaan. Aho viittaa 1991 ratkaisuun, jossa SDP päätti jättäytyä oppositioon.

- Ainoa tavoite tässä on se, että haluamme tehdä kaikille selväksi sen, että 1999 ei saa toistua se asetelma, joka on ollut vallalla vuodesta 1983 lähtien, että sosialidemokraattien ja keskustan yhteistyövaihtoehto on suljettu pois ennen varsinaisia neuvotteluja. Meidän mielestämme se ei ole hyväksi Suomen kansalle.

- Jos pannaan kaksi muuta suurta puoluetta rinnakkain, niin me emme aseta kumpaakaan toisensa edelle. Me lähdemme siitä, että vaalitulos ja hallitusneuvottelut ratkaisevat millainen asetelma syntyy.

Aho tähdentääkin, että kolmen suuren välisen kolmion on oltava aito ja uskottava niin, että vaalituloksen ja ohjelmien mukaan löytyy hallitusrunko. Hän muistuttaa myös, että keskustan kohdalla on usein ollut toisin. Vuoden 1991 vaalien alla puolue tuomittiin loppuvuosituhanneksi oppositioon.

- Tässä suhteessa ei keskustaa kovin uskottavalla tavalla voi syyttää hallitusovien lonksuttelusta tai kiinnipitämisestä.

PETE PAKARINEN
2.5.1997