Kehittyvä Itämeren alue ja EU


Viime viikkoina Itämeren aluetta ja sen tulevaisuuden kehitysnäkymiä on nostettu ahkerasti otsikoihin. Runsas viikko sitten EU:n talous- ja sosiaalikomitea järjesti Helsingissä aiheesta päivän seminaarin ja samoihin aikoihin Pohjolan sosialidemokraattien yhteistyöjärjestö Samak istui omaa Itämerikonferenssiaan Maarianhaminassa.

Euroopan unioni on luonut omia strategioitaan Itämeren alueelle erityisesti unionin laajentumista silmälläpitäen ja Yhdysvallatkin on tuomassa mukaan oman panoksensa puolustusliitto NATO:n laajenemisen kautta.

Vuosikymmenen alussa tapahtunut Neuvostoliiton romahdus ja sen entisten satelliittien kehitys kohti länsimaisia oikeus- ja valtiokäsitteitä on Itämeren kehityksen kannalta ollut merkittävää - unohtamatta tietenkään suurvalta Venäjää.

EU-jäsenyys häämöttää

Itämeren reunavaltioista Baltian maat ovat sellaisessa kehitysvaiheessa, joka vie ne lähitulevaisuudessa unionin jäseniksi. Esimerkiksi Puolan talous kasvaa voimakkaasti ja sitä pidetään yhtenä vahvimmista EU-jäsenkandidaateista. Venäjän demokratiakehitystä on tuettava kaikin tavoin, jotta maan taloudellinen ja valtiollinen kehitys saataisiin vakiinnutettua.

Euroopan unionin toimien tulisi lisätä alueella taloudellista ja yhteiskunnallista vakautta. Turvallisuuspoliittisten ratkaisujen osina pidetään NATO:n rauhankumppanuussopimuksia, Länsi-Euroopan unionin tarkkailijajäsenyyksiä ja toimintaa ja yhteistyötä ETYJ:n piirissä.

Kuvaavana esimerkkinä hyvästä ja monipuolisesta yhteistyöstä pidetään Baltian maiden ja Puolan välisiä neuvotteluita, joilla on pyritty suhteiden lähentämiseen ja yhteistyön lisäämiseen useilla sektoreilla. Samaten Viron, Latvian ja Venäjän julistus vuosi sitten alueellisen yhteistyön lisäämisestä Euroopan neuvoston suositusten mukaisesti toimii vastaavana esimerkkinä.

Merkittävä kasvualue

Itämerta tulee katsoa kasvualueena ja hyvä ja monipuolinen yhteistyö alueella on tärkeää myös Euroopan unionille. Itämeren alueen kaikkien maiden kesken tulisi kaikilla yhteistyön tasoilla pyrkiä entistä toiminnallisempiin yhteistyön muotoihin, jotka korostavat eri maiden omia lähtökohtia ja tavoitteita unionin kanssa.

Esimerkiksi Saksan ja Venäjän osallistuminen Itämeren monenväliseen yhteistyöhön tuo mukanaan syvälle Eurooppaan ulottuvan yhteistyöelementin, joka tulee lisäämään vakautta alueella entisestään. Laaja-alainen yhteistyö kytkeytyy myös unionin useaan eri politiikkalohkoon: laajentumis- ja yhteistyötavoitteet keskiseen Itä-Eurooppaan ja tätä tavoitetta tukeviin eri ohjelmiin, joista tärkeimmät ovat Phare, Tacis ja Interreg.

Monipuolisen yhteistyön edellytykset ovat olemassa; ainoastaan nykyistä parempi toiminnan koordinointi edistää alueiden sitoutumista toisiinsa. Itämeren valtioiden pääministerien kokouksessa vuosi sitten esitetyt ehdotukset, Itämeren neuvoston kokouksesta tekemät johtopäätökset ja Euroopan komission Itämerialoite-ohjelma antavat vankan pohjan viedä toimintaa eteenpäin.

Itämeren alueellisen yhteistyön menestyminen on ainoastaan kiinni siitä, miten hyvin Itämeren valtiot onnistuvat sitoutumaan poliittisesti eri yhteistyömallien kehittämiseen. Euroopan unionilla - myös parlamentilla - ja komissiolla on tärkeä rooli integroidessaan Itämeren maita unionirakenteeseen. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää komissioon perustettua TAIEX-toimistoa, jonka kautta mm. Itämeren maat voivat saada eri EU-maista asiantuntija-apua saattaakseen voimaan unionilainsäädäntöä.

Kaikkien etu

Useat eri yhteistyöfoorumit on tarkoitettu hyödynnettäviksi. Tärkeää on se, että jo olemassaolevaa yhteistyötä kehitetään entisestään ja mahdollisia päällekkäisyyksiä karsitaan jolloin tavoitteena on kattava ja monitasoinen yhteistyö. Taloudellisesti menestyvä ja sosiaalisesti vastuuntuntoinen sekä ympäristön huomioonottava Itämeren alue koituu kaikkien eduksi.

Unionin tulisikin kehittää ns. Pohjoista ulottuvuutta ja samalla kiinnittää aikaisempaa avarammin huomiota Itämeren alueen taloudellisiin mahdollisuuksiin; Välimeri on ollut tunnettu unionin kehityskaaressa jo kauan, nyt olisikin aika panostaa Itämeren alueen kehitykseen.

HARRI MÄKELÄ
2.5.1997

POLITIIKKA -SIVULLE