Mistä Amsterdamissa sovittiin

Uuden Amsterdamin sopimuksen kirjoittaminen laillisesti sitovaan muotoon tulee viemään viikkoja ja kuukausia, mutta se on tarkoitus allekirjoittaa lokakuussa syntymäkaupungissaan.

Sopimuksen keskeisimmät kohdat ovat:

Ratkaisu vastaa Suomen ja Ruotsin aloitetta, kun taas pyrkimykset sulauttaa EU ja WEU yhteen kaatuivat. Sulauttaminen ja yhteisen puolustuspolitiikan luominen vaatisivat uuden muotoilun mukaan yksimielisen päätöksen ja kaikkien EU-maiden parlamenttien ratifioinnin.

2. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka. EU-maat perustavat yhteisen analyysiyksikön kokoamaan ja levittämään tietoa maailmalla tapahtuvista kehityskuluista, joihin EU:n on tarve reagoida. Ministerineuvoston pääsihteeri, nykyään saksalainen Jürgen Trumpf saa uuden roolin EU:n ulkopoliittisena edustajana, joka avustaa puheenjohtajamaan ministeriä.

Ranska olisi halunnut luoda EU:lle presidentin viran. Päätöksentekoa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yksinkertaistettiin hieman, vanhoja linjauksia toimeenpanevia päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä.

3. Avoimuus. Kaikki EU-maiden asukkaat ja lailliset henkilöt saavat oikeuden saada EU-instituutioiden asiakirjoja. Julkisuutta voi rajoittaa tarkoin määrätyin perustein.

4. Ympäristö. EU-maat saavat oikeuden ottaa käyttöön ja ylläpitää EU:n yleistä tasoa tiukempia normeja, mikäli se on ympäristön suojelun takia perusteltua. Komission on hyväksyttävä uudet säännöt, jos ne perustuvat tieteellisiin todisteisiin.

5. Joustavuus. EU-maat luovat järjestelmän, jonka perusteella osa niistä voi sopia syventävänsä yhteistyötään jollakin yksittäisellä alueella. Yhteistyöstä on päätettävä yksimielisesti, jos se koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, muilla alueilla etenemiseen riittää määräenemmistö.

6. Poliisi- ja oikeusyhteistyö, Schengen. Schengenin sopimus rajavalvonnan poistamisesta kirjataan perussopimukseen. Britannia ja Irlanti saavat luvan pysyä sen ulkopuolella, ja Norja ja Islanti saavat tulla mukaan. EU sopi viiden vuoden kuluessa syventävänsä yhteistyötä turvapaikka-, maahantulo- ja viisumiasioissa. Myös siviilioikeudellista yhteistyötä tehostetaan.

Viiden vuoden kuluttua harkitaan siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin, mutta toistaiseksi vaaditaan yksimielisyyttä. Tanska sai luvan pysyä jatkossakin määräenemmistöpäätösten ulkopuolella johtuen maan perustuslaista, joka ei salli alueella ylikansallista päätöksentekoa.

7. Turvapaikat. EU-maiden kansalaisten turvapaikkahakemusten toisessa EU-maassa oletetaan olevan perusteettomia; mutta tämä olettamus ei rajoita EU-maiden toimintavapautta ja oikeutta halutessaan myöntää turvapaikka. Mikäli jokin EU-maa rikkoo ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan, voidaan sen oikeutta osallistua päätöksentekoon rajoittaa.

8. Työllisyys. Korkea työllisyys asetetaan EU:n yhteiseksi tavoitteeksi. EU-maat sitoutuvat koordinoimaan toimiaan työllisyyden puolesta ja perustavat työllisyyttä pohtivan virkamieskomitean. Työllisyydestä annetaan yhteisiä suosituksia, joita voidaan suunnata myös yksittäisille jäsenmaille samaan tapaan kuin taloudenpidosta EMU-prosessissa. EU-varoja voidaan rajoitetusti käyttää kokeileviin työllistämishankkeisiin.

Britannia liittyy mukaan sosiaalipöytäkirjaan, joka säätää minimisääntöjä työmarkkinasääntelylle, ja pöytäkirja liitetään EU:n perussopimukseen.

9. Enemmistöpäätökset ja EU-parlamentti. Enemmistöpäätösten määrää lisätään hieman; lista kutistui neuvotteluissa melko vaatimattomaksi. Mukaan tulevat päätökset raaka-aineiden tuonnista sekä tutkimusohjelmien muuttaminen.

10. EU:n parlamentti. EU:n parlamentin päätöksentekojärjestelmiä yksinkertaistetaan. Parlamentin koko rajataan 700 jäseneen tulevissa laajennuksissa.

11. Kuriositeetteja. EU-maat käyttivät myös tilaisuutta hyväkseen ajaa muita sydäntään lähellä olevia aiheita perussopimukseen. Siihen tuli tekstiä eläinten suojelusta, yleisradiotoiminnasta, kaukaisten saarten (Ranskan merentakaisten alueiden, Madeiran, Azorien ja Kanarian saarten) vaikeiden olojen kompensoimisesta, kirkkojen asemasta ja julkisista palveluista.

STT-IA
20.6.1997