EU kiinnostaa nyt brittiäänestäjää

Taistelu Englannista


Englannissa valmistaudutaan parlamenttivaaleihin muun Euroopan kannalta mahdollisimman huonoon aikaan. EU:n hallitusten välinen konferenssi junnaa käytännöllisesti katsoen paikallaan lähestyvien vaalien vuoksi. Pääministeri John Majorin poliittinen liikkumavara ei tällä hetkellä riitä tarvittavien linjausten tekemiseen. Maan EMU-politiikkakin on jo jonkin aikaa noudattanut "odotetaan ja katsotaan" -linjaa.

Kun Englannin konservatiivit pitivät puoluekokoustaan Brightonissa viime syksynä, seurasivat Daily Telegraph -lehden toimittajat aplodien voimakkuutta desibelimittarilla. Ulkoministeri Malcolm Rifkind koetteli puoluekokousväen äänijänteitä 111 desibelin taputuksilla todetessaan: "Meillä on moderni visio Euroopasta. Se on visio Euroopasta valtioiden välisenä liittona, ei federalistisena suurvaltana".

Toisaalta kokouksen puheenjohtajan ilmoitus, ettei tuoleille saa jättää kasseja, sai myös aikamoiset suosionosoitukset.

Moderni visio tai ei, brittien sisäpolitiikalla on ollut huomattava vaikutus Euroopan yhdentymiseen aina vuodesta 1973 lähtien, jolloin maa otettiin yhteisöjen jäseneksi. Mantereen puolella ei ole unohdettu kuinka Margaret Thatcher vuonna 1984 vaati "rahojaan" takaisin.

Hullun lehmän taudin laiminlyönnit kuohuttavat parhaillaan Brysseliä pahemmin kuin europarlamentaarikkojen kulukorvauskiistat konsanaan. Eurokraatit tuskin panisivat pahakseen mikäli Tony Blairin johtama työväenpuolue 18 vuoden oppositiokauden jälkeen saisi vastuun maan europolitiikasta.

Vahva talous ja alhainen työttömyys vaalivalttina

Hyvä taloustilanne on yksi konservatiivien vaalikampanjan peruspilareista. Puolue on pelotellut äänestäjiä ennustamalla työväenpuolueen olevan halukas allekirjoittamaan EU:n sosiaaliasiakirjan, ja siten rampauttavan maan talouden minimipalkan sekä 48-tuntisen työviikon myötä.

Majorin hallinto onkin raivoissaan EU-komissiolle, joka julkaisi vastikään konservatiivien kannalta hankalan raportin unionin yhteisestä sosiaalipolitiikasta. Raportti tyrmää brittihallituksen väitteen siitä, että EU:n työllisyyspolitiikka uhkaisi maan kilpailukykyä mikäli se allekirjoittaisi unionin sosiaaliasiakirjan.

Päinvastoin selvitys kiistää brittien työmarkkinauudistusten vaikutukset työttömyyden laskuun ja tuottavuuden nousuun. Siinä väitetäänkin, että Isoon-Britanniaan on luotu 750.000 työpaikkaa EU:n rakennerahastojen turvin. Nyt julkaistu raportti antaa siis tukea työväenpuolueen ajamalle linjalle.

Verot ja perustuslaki vaaliteemoina

Vaalikampanjan asetelmat perustuvat työväenpuolueen uuteen imagoon. Puolueen dynaaminen johtaja Tony Blair on määrätietoisesti heivannut joukkojaan kohti poliittista keskustaa. John Major vitsailikin viime syksyn puoluekokouksessa imitoimalla Blairia: "Hei, en ole enää sosialisti, voinko ryhtyä pääministeriksi."

Tulevissa vaaleissa mitataan siis myös työväenpuolueen uudistumisen uskottavuus. Monet pitävät Blairia pyrkyrinä, joka haluaa valtaan vaikka aatteittensa hinnalla. Eräs konservatiivipuolueen irvileuka kysyikin retorisesti: "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn aatteen?"

Konservatiivit pyrkivät omalla kampanjallaan horjuttamaan Blairin uskottavuutta. "New Labour - New Danger" ja "New Labour - New Taxes"- tarrat, -julisteet ja -rintanapit eivät uusimman tutkimuksen mukaan kuitenkaan välttämättä pure äänestäjiin. Tarkoituksena on vahvistaa kuvaa työväenpuolueesta verokorotusten puolueena.

Mutapainikampanja ei pure

Financial Timesin yhdessä Lontoon johtavan mainostoimiston, FCB:n, kanssa tekemän tutkimuksen mukaan ihmiset ovat lähinnä ärtyneitä negatiivisesta mainonnasta. Se, vaikuttaako se sitten äänestyskopissa, on kuitenkin eri asia.

Toisaalta sama tutkimus osoittaa, että vaikka kansalaiset pitävätkin konservatiivipuoluetta pätevämpänä maan taloudenhoitajana, ei sen veropolitiikassa nähdä juurikaan eroja työväenpuolueeseen.

Kun työväenpuolue viime vaalien alla puhui Skotlannin itsenäisyydestä, antoi se John Majorille virikkeen tunnetuksi tulleeseen puheeseen "Iso-Britannia on vaarassa". Sama teema on mukana näissäkin vaaleissa. Se liittyy työväenpuolueen haluun uudistaa maan perustuslakia.

Työväenpuolueen aikomuksena on järjestää kansanäänestykset Skotlannissa ja Walesissa alueiden itsenäisyydestä. Puolueen kanta on kuitenkin ollut vähintäänkin häilyvä. Majorin mukaan se on vaihtanut puolta useammin kuin tuulilasinpyyhkijä. Parlamenttivaalien vaalitavasta järjestettäisiin myös kansanäänestys ja ylähuone menisi täysin uusiksi. Perinnöllisten paikkojen poistaminen ylähuoneesta onkin monen mielestä sitä vanhaa kunnon työväenpuoluetta.

Kansalaiset kiinnostuneet europolitiikasta

Uutta vaaleissa on, että nyt myös kansalaiset ovat kiinnostuneet maan EU-politiikan tulevaisuudesta. Financial Timesin tutkimuksen mukaan Eurooppa on briteille tärkeä ja tunnepitoinen vaaliteema. He kaipaavat linjakkuutta ja selkeyttä puolueiden europolitiikkaan.

Kun tutkimus samalla osoittaa englantilaisten olevan huomattavan euroskeptisiä, houkuttelee se varmasti John Majoria ilmoittamaan, ettei hän halua ensimmäisten joukossa EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Joidenkin arvioiden mukaan se kuitenkin pakottaisi Tony Blairin johtaman työväenpuolueenkin tiukentamaan kantaansa rahaliittoon.

Näin konservatiivit eivät hyötyisikään linjauksesta, vaan erityisesti valtiovarainministeri Kenneth Clarkin EMU-sympatioiden vuoksi olisivat entistä ahtaammalla.

Punnan kohtalo on joka tapauksessa jatkuvasti pinnalla. Robin Cook, yksi työväenpuolueen varjohallituksen kaikkein euroskeptisimmistä jäsenistä, vihjaisi kuun alussa puolueensa haluista ajaa maa mukaan EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Hän totesi, että pitkällä tähtäimellä ihmiset Tokiossa ja Dallasissa ovat kiinnostuneempia sijoittamaan EU:n kovaan ytimeen kuin EMU:n ulkopuolella oleviin reunavaltioihin.

Ihmettä odotellessa

John Major pelaa nyt siis aikaa, odotellen pientä ihmettä. Maatalousministeri Douglas Hoggin erottamistempaus ei välttämättä jäänyt viimeiseksi yritykseksi kaataa Majorin hallitus. Blair pyrkii jatkuvasti lisäämään paineita vaalien aikaistamiselle.

Major taas on ilmoittanut, että briteillä on oikeus nauttia maan hyvästä taloudesta niin kauan kuin sitä riittää, eikä hän ilmeisesti haluaisi järjestää vaaleja ennen toukokuun alkua.

JORI ARVONEN
21.2.1997

ULKOMAAT -SIVULLE