Hullu lehmä testaa EU:n uskottavuutta



Ns. hullun lehmän tauti sai lähes koko EU:n sekaisin. Varsinkin Englannissa taudin todettiin mahdollisesti levinneen laajalti ihmisiin saastuneen naudanlihan välityksellä. Paniikkireaktio levisi nopeasti ympäri Eurooppaa ja eri viranomaiset, tutkijat ja lääkärit saivat vakuutella kansalaisia väsymiseen asti, ettei paniikkitunnelmiin ollut mitään todellista syytä.


Tauti jäljitettiin Englantiin ja sen syyksi paljastui naudoille syötettävä rehu, johon oli sekoitettu teurasjätteitä. Tutkimukset laajenivat entisestään ja ne paljastivat lukuisia virheitä, epäkohtia, laiminlyöntejä ja suoranaista välinpitämättömyyttä viranomaistoiminnassa.

Vakavia laiminlyöntejä

Euroopan parlamentin asettaman tutkintovaliokunnan mukaan brittihallitus sai tietoonsa tutkimuksia BSE:n eli hullun lehmän taudin vaaroista jo vuonna 1987. Vuotta myöhemmin vahvistui tieto luu- ja lihajauhon saastuttaman naudanlihan aiheuttamista riskeistä kuluttajille. Tutkimuksista ja selkeästä näytöstä huolimatta Britannian hallitus ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin kuluttajien suojelemiseksi.

Vaikka saastuneen rehun myynti kiellettiin lailla Englannissa 1988, niin sen vientiä jatkettiin silloisiin yhteisömaihin sekä kolmansiin maihin kuitenkin täysin normaalisti.

Kritiikki - erityisesti Euroopan parlamentin osalta - on kohdistunut lähinnä Britannian hallituksen ja viranomaisten toimenpiteisiin sekä myös Euroopan komission toimintaan. Euroopan parlamentin jäsen, espanjalaisen Manuel Medina Ortegan valmistelemassa mietinnössä huomautetaan Englannin hallituksen yrittäneen mm. painostaa komissiota purkamaan brittiläisen naudanlihan vientikiellon uhkaamalla estää päätöksenteon ministerineuvostossa.

Samaten Britannia kieltäytyi noudattamasta Eurooppa-neuvoston antamia suosituksia, joilla pyrittiin rajoittamaan hullun lehmän taudin leviämistä nautakarjaan. Komissiokin saa Ortegan mietinnössä osansa: komissio yritti toistuvasti vähätellä BSE-kriisin vaikutuksia ja riskejä eikä se ryhtynyt toimimaan tarpeeksi ripeästi taudin ehkäisemiseksi. Myös komission sisäinen tiedonkulku oli heikkoa useissa tapauksissa, mm. brittienemmistöisessä komission eläinlääketieteellisessä tiedekomiteassa suhtauduttiin torjuvasti BSE-taudin vaaroihin.

Hullun lehmän tauti on osoittanut vakavia puutteita kansallisessa viranomaistoiminnassa- ja valvonnassa. Sisämarkkinoiden Euroopassa ja yhteisen eurooppalaisen päätöksenteon puitteissa hullu lehmä asustaakin äkkiä koko maanosassa.

Toimivaltakysymykset hämärtyvät

Yksittäisen valtion tasolla toimittaessa valvonta- ja vastuukysymykset ovat tavallisesti selkeitä, mutta unionin päätöksenteossa toimivaltakysymykset hämärtyvät ja viranomaistoiminta kätkeytyy massiivisten instituutioiden käytäville. Parlamentin tutkintavaliokunnan selonteossa vaaditaan Britannialle rangaistuksia, kuten aineellisten vahinkojen korvaamista ja prosessin käynnistämistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa.

Jokin taho korvannee joskus mahdollisesti aineelliset vahingot, mutta BSE-kriisi on vahingoittanut uskoa unionin viranomais-ja päätöksentekojärjestelmään. Euroopan parlamentilla onkin nyt erinomainen tilaisuus profiloitua Maastrichtin sopimuksen takaamien oikeuksien käyttäjänä, joista keskeisin on varmasti koko komissiota koskeva epäluottamuslause.

Hullun lehmän tapauksessa taannehtiva epäluottamuksen osoitus olisi kohtuutonta, mutta parlamentin on oman uskottavuutensa takia pidettävä kiinni niistä vaatimuksista, jotka se on esittänyt nykyiselle komissiolle. Sen on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin kuluttajasuojan turvaamiseksi ja koordinoitava kansalaisten terveyttä koskevia asioita nykyistä tehokkaammin.

HARRI MÄKELÄ
21.2.1997


POLITIIKKA -SIVULLE