Rakennuslaki uusitaan - toteutuvatko mahdollisuudet?



Nykyinen rakennuslaki on useista osamuutoksista johtuen epämääräinen ja epäjohdonmukainen. Se ei takaa hyvää ympäristöä eikä turvaa merkittävän kulttuuriympäristön säilymistä. Viimeisin käytännön esimerkki on Turusta.


Vanha, kaikille suomalaisille joulurauhan julistamisesta tuttu Turun tuomiokirkko ja sen arvokas ympäristö on ollut uhattuna. Uuden katulinjauksen aikaansaaminen on prosessina kestänyt pitkälti yli kymmenen vuotta, osin näennäisesti luonnonsuojelulla elämöinnin takia.

Koko tämän ajan ja vielä pitkälti eteenpäin, ennen kuin uuden kadun rakentaminen on edes aloitettu, on raskaan liikenteen jyrääminen läpi kulttuurialueen murentamassa tuomiokirkon ja lähitalojen perustuksia ja rakenteita.

Esitys rakennuslaista tänä vuonna

Rakennuslain uudistusta tekee ympäristöministeriön ylijohtaja Pekka Kankaan johdolla toimikunta, jonka pitäisi saada esityksensä valmiiksi tämän vuoden aikana. Selkiyttämisen lisäksi rakennuslain uudistuksen tulee merkitä muutosta kaavoituksen sisältövaatimuksiin, maankäytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen ja myös niitä käsittelevässä hallinnossa. Tulisi myös järjestää uudelleen kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvät kuntien ja valtion sekavat suhteet.

Valtion aluehallinnossa tehdyt päätökset, rakennuslain kokonaisuudistus ja väliasteen oikeusistuinlaitoksen eli lääninoikeuksien uudistaminen merkitsevät myös sitä, että uusia mahdollisuuksia voidaan löytää myös alueellisten ympäristökeskusten tehtävien ja hallinnon järjestämiseen myöhemmin. Rakennuslain uudistus liittyy siten osana koko hallinnon uudistamiseen.

Rakennuslain uudistuksessa on olemassa kaikki mahdollisuudet järkevöittää hallintoa, tehostaa kunnan ja valtion välisten tehtävien ja toimivallan jakoa ja oikeudenmukaista muutoksenhakujärjestelmää.

Rakennuslailla ja sen nojalla annettavalla asetuksella voidaan antaa tarkkojakin menettelytapaa koskevia määräyksiä esimerkiksi kuntalaisten osallistumisesta ja vaikuttamisesta, vaikka toimitaankin kuntalain säätämällä tavalla.

Ihmisten vaatimukset huomioon

Uudistuksen tulisi noudattaa läheisyysperiaatetta, oikeudenmukaisuutta ja kestävän kehityksen -periaatetta. Nämä periaatteet on otettava niin vakavasti, että niistä ei puhuta vain, vaan kirjoitetaan pykäliksi realistisella tavalla.

Päätösvaltaa ja samalla myös vastuuta tulisi siirtää lisää kuntiin paikalliselle tasolle. Kunnissa on avoimen valmistelun, tiedottamisen ja julkisen keskustelun kautta haettava myös asukkaiden ohjeet ja hyväksyntä vallankäytölle.

Kunnallisvaaleilla valitut valtuutetut vastaavat päätösten sisällöstä ja laadusta suoraan kuntalaisille, heidän tulisi siis päättää kuntalaisten valvonnassa rakentamisesta, rakennusten ja ympäristön suojelusta sekä ylipäätänsä viihtyvyydestä. Tämä on yleistä eurooppalaista kunnallisen itsehallinnon vahvistamista, jota esimerkiksi Euroopan unionin läheisyysperiaate korostaa.

Kansalaiskeskustelu byrokratian tilalle

Nykyinen keskitetty hallinto, moniportainen ja sekava kaavajärjestelmä, vaikea byrokratia ja valtion holhous ovat ohittaneet todellisen kansalaiskeskustelun, nykyisen lain byrokraateille antamin mahdollisuuksin.

Valtion viranomaisten puolustaessa näennäisesti kansalaisten etuja vaikeutetulla alistamiseen ja vahvistamiseen perustuvalla byrokratialla, kunnissa ei ole tarvinnut tai edes ollut edellytyksiä käydä sitä keskustelua, jota hyvä suunnittelu, rakentaminen ja kansalaisten osallistumista ja avointa valmistelua vaativa kuntalaki edellyttävät.

Kansalaiskeskustelua ei korvaa menettely, jossa kunnan ja valtion viranomaiset keskustelevat, neuvottelevat ja sopivat ohi kunnallisten päättäjien ja asukkaiden.

Asukkaiden mielipiteet selvitettävä

Kuntalaki edellyttää, että kunnan on tiedotettava valmistelussa olevista asioista ja kerrottava millaisia mahdollisuuksia on vaikuttaa asioihin. Kuntalaki edellyttää maankäytöstä ja rakentamista ohjaavasta kaavasta selostuksia ja selvityksiä. Samoin kunnan on selvitettävä asukkaiden mielipiteet ennen päätöksentekoa.

Kuntalaisten ja päätöksentekijöidenkään mielestä tuskin on oikein antaa kunnille rajoittamatonta valtaa, vaan valtion ohjausta tulee jossain määrin säilyttää. Valtiolla on oltava myös mahdollisuus estää lainvastaisten tai valtakunnallisten tavoitteiden sekä ylempien kaavojen kanssa ristiriidassa olevien yksityiskohtaisten kaavojen voimaantulo.

Kansalaisten oikeusturvan vahvistamiseksi muutoksenhakutie tulisi uudistaa siten, että kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan sopimuksen mukaisesti turvataan valitusten puolueeton ja riippumaton käsittely jo ensimmäisestä muutoksenhakuasteesta lähtien. Kansalaisille tulee turvata yhtäläinen mahdollisuus muutoksenhakuun ja valitukseen kuin kaikessa muussakin kunnallisessa toiminnassa.

Kaikki samassa korissa

Ongelmallista on, että tällä hetkellä ympäristöministeriö ja alueellinen ympäristökeskus ovat yhdessä tai erikseen samalla kuntien kaavojen ja seutukaavojen neuvottelijana, käsittelijänä, lupaviranomainen ja käsittelevät näin valituksia myös omista "päätöksistään".

Rakennuslain tulisi tuottaa asumisen, terveyden ja viihtyvyyden kannalta toimiva ja hyvä kaava. Valtakunnalliset tavoitteet ympäristönsuojelusta sekä luonnon ja kulttuuriarvojen vaalimisesta ovat hyviä, mutta vaikeasti määriteltäviä.

Kaavoitukselle ja maankäytölle ja rantoja koskevalle kaavoitukselle sekä ympäristövaikutusten arvioinnille (YVA) voidaan asettaa sisältövaatimuksia, jotka ottavat huomioon ympäristönäkökohdat ja alueen käyttötarkoituksen.

Epäviihtyisä ympäristö on usein seurausta vanhentuneiden kaavojen toteuttamisesta. Nykyinen järjestelmä ei ole edistänyt kaavojen tarpeellista uudistusta ja nykyaikaistamista.

MATTI KANKARE
21.2.1997


POLITIIKKA -SIVULLE