Maitokiintiöt - outoa omaisuutta


Paljon puhutut maitokiintiöt ovat hassua omaisuutta. Jollei verottaja olisi ryhtynyt kohtelemaan niitä todellisena omaisuutena ja laskemaan niitä tunnollisesti ja innolla verotettavaan omaisuuteen, ei moista omaisuusosaa kannattaisi juurikaan huomioida. Eikä niiden leikkaamisen korvaamisesta tarvitsisi käydä sellaista kiistaa kun nyt on puolen vuoden ajan käyty.

Maitokiintiön omistamisesta ei ole ollut tuotantoa jatkavalle tuottajalle suoranaisesti mitään iloa. Vasta tuotantonsa lopettanut tuottaja on voinut realisoida tuon omaisuutensa ja myydä kiintiönsä - ja tällöinkin valtio on ottanut puolet kiintiöstä itselleen. Nyt valtio uhkaa ulottaa ahneen näppinsä ja leikata maitokiintiöitä jotta tila- ja maakiintiö saadaan vastaamaan toisiaan. Kysymys kuuluu: korvataanko yhteiskunnan haltuun otettava verotettava omaisuus.

Mistä tässä tunteita herättävässä asiassa on kyse

Maitokiintiöongelmassa on kaikki hyvän maatalouspoliittisen draaman ainekset. Ongelma on sinänsä kokoluokaltaan näennäinen, mutta siinä on nähtävissä suuria periaatteellisia kysymyksiä, kuten voiko valtio ottaa korvauksetta verotettavaa omaisuutta tuottajilta. Lisäksi ongelma jakaa maatalouden moniin eri leireihin toisiaan vastaan: etelän ja pohjoisen, maidontuottajat ja muut tuottajat.

Ongelma voidaan myös nähdä poliittisesti: voiko kokoomuksen ministeriryhmässä mukana oleva ministeri ”sosialisoida” omaisuutta. Ja asia voidaan - kuten maatalousministeri tekee - myös nähdä maidontuotannon jatkuvuuden turvaamisena tuleville vuosille.

Suomen unionin liittymissopimuksessa ja siihen liittyvässä kansallisessa tukipaketissa sidottiin pohjoisen tuen maksaminen alueen maitokiintiöön siten, että pohjoista tukea voidaan maksaa vain C-alueen maitokiintiön verran riippumatta siitä, miten Suomen maitokiintiön käy. Suomen maitokiintiö ei ole ylittynyt kertaakaan jäsenyyden aikana eikä sen arvioida ylittyvänkään ainakaan tänä vuonna.

Maatalousministeri Kalevi Hemilä on aivan oikein poistamassa tuota maitokiintiön kytköstä pohjoisessa tuessa, jotta tuottajat voisivat saada tukea tuottamastaan maidosta. Komission ennakkohuhujen mukaan myönteistä päätöstä odotetaan minä päivänä hyvänsä.

Kollektiivista venäläistä rulettia

Maitokiintiöt ovat ohjanneet tuotantoa vuosien ajan ennen jäsenyyttä. Silloin kiintiön ylittäminen myös tuntui, niinpä usealla tilalla maitoa kaadettiin loppuvuodesta suoraan viemäriin ylityksen pelossa.

Kiintiön merkitys astuu esille vasta maakiintiön ylittyessä, silloin joudutaan perimään sakkoa ylittävästä tuotannosta. Mikäli maakiintiö ei ylity, ei ole väliä, kuka maitoa tuottaa ja kuinka paljon. Maidontuotannossa pelataan kollektiivista venäläistä rulettia.

Kiintiöitä on voinut ostaa muutaman vuoden ajan. Kauppa on käynyt kuumana, hinnat ovat olleet korkealla. Maidontuotannon uskotaan maataloustuotannosta parhaiten voivan säilyttää asemiaan kovenevassa kilpailussa.

Vasta matkalla tajuntaan

Maakiintiön ja tilakohtaisen maitokiintiön ehdollinen riippuvuus on vasta matkalla tuottajien tajuntaan. Ei tarvitse olla kovinkaan etevä ennustaja voidakseen nähdä maidontuotannon kasvun lähivuosina. Varsinkin, kun pohjoisen tuen kytkös poistuu. Maakiintiön ylittyessä realisoituvat pahanilmanlintujen povaamat vaikeudet.

Maitokiintiöongelma on myös suuri poliittinen ongelma. Lähiaikoina on ratkaistava kiintiöiden korvaaminen. Ratkaisuksi on tarjottu silmänkääntötemppumaisia ratkaisuja, jossa korvaus annettaisiin ottamalla rahat kotimaisesta tuesta. Tuottajat vaativat ”uutta rahaa”, ei jo kertaalleen maataloudelle annettua tukea uudelleensijoitettuna.

Kokoomuksen kannatus on aina ollut viljavimmilla alueilla, eteläisessä Suomessa. Siellä maidon kiintiöleikkaus tuntuu eniten, sillä nämä maidontuottajat eivät saa mitään tilalle. Päinvastoin heidän kilpailuasemansa myös maan sisällä huononevat samalla kun C-alueen tuottajat saavat lisäetuja. On ymmärrettävää, että tämä ei tunnu oikealta.

Kokoomuksen maa- ja metsätalousvaltuuskunta, eduskuntaryhmän maatalousvaliokuntaryhmä sekä maa- ja metsätalouspoliittinen työryhmä ovat kaikki käsitelleet asiaa usean kerran. Kaikki ovat vaatineet maitokiintiön leikkaamisesta todellisia korvauksia ainakin tuotantoa jatkaville tuottajille.

Ratkaisu on tehtävä. Toivottavasti se on sellainen, että sen kanssa voidaan elää - myös poliittisesti.

LEENA MANNER


Hemilän mukaan maidon pohjoisen tuen kytkennästä päätös ensi viikolla

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä suhtautuu optimistisesti siihen, että EU:n komissio hyväksyy maidon pohjoisen tuen ja tilakohtaisen viitemäärän kytkennän jouston Suomen esittämässä muodossa. Hemilän mukaankomissio ei ole vielä käsitellyt asiaa, mutta päätöstä odotetaan ensi viikon lopulla.

Suomen esitys pohjoisen tuen ja kiintiöiden kytkennän joustosta on mennyt EU:n maatalousdirektoraatin läpi lähes sellaisenaan. Esitys menee Hemilän mukaan kabinettikierrokselle perjantaina tai ensi viikon alussa. Tällöin muut jäsenmaat voivat kommentoida esitystä. Hemilä uskoo komission tekevän lopullisen päätöksen asiasta ensi viikon lopulla.

Hemilän mukaan pohjoisen tuen kytkentä vaikuttaa ratkaisevasti maitokiintiöiden leikkaukseen, sillä pohjoisella tukialueella tuotetaan kolme neljäsosaa maamme maidosta.
- Kiintiöleikkauksen ongelma poistuu, jos kytkennän jousto menee läpi esitetyssä muodossa, Hemilä sanoo.

Hemilän mielestä tilakohtaisella kiintiöllä on edelleen suuri merkitys, vaikka julkisuudessa on väitetty päinvastaistakin. Tulevina vuosina maakiintiö saattaa ylittyä, jolloin tilakohtaisen kiintiö nousee arvoonsa. Hemilä korostaa, että tilakohtainen kiintiö antaa tuottajille varmuutta tuotannon jatkuvuudesta.

EU:ssa käydään parhaillaan keskustelua maitokiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta. Hemilä kannattaa nykyisen maitokiintiöjärjestelmän jatkumista, sillä se suojaa yhteisömarkkinoilla jäsenmaiden omaa maidontuotantoa.

(FF)
20.2.1997

POLITIIKKA -SIVULLE