Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

21.2.1997

Koko punamultayhteistyön ajan aatteellisen taistelun pontimena käytettiin tuottaja- ja kuluttajaväestön vastakohtaisuutta. Tästä sai Väinö Tannerkin tuta niin, että ilkeili vielä muistelmissaankin niistä, jotka katselevat tätä maailmaa kotitunkion päältä.

Uudistunut ja nimensä muuttanut keskustapuolue jatkoi samaa virttä lisäten, että puolueen tehtävänä on estää sosialidemokraattien ylivalta. Jatkuva kiristys ja iltalypsy johti lopulta siihen, että sosialidemokraattien ja keskustan vuosikymmeniä jatkunut yhteistyö lopulta katkesi. Tuossakin tilanteessa keskusta avasi osto- ja myyntiliikkeensä, ja olisi suostunut punamultaan hinnalla millä hyvänsä.

Keskustan tavoitteena oli tuolloin kokoomuksen eristäminen sillä oletuksella, että vaikutusvallaton puolue lopulta kuihtuu pois. Toisin kävi. Kokoomus voimistui ja kasvoi keskisuuresta puolueesta suureksi.

Tämänkin jälkeen keskusta pelotteli aikansa olevansa sosialidemokraattisen hegemonian ainoa vastavoima Suomessa. Nyt tilanne on perin pohjin muuttunut.

Keskustan strategit ovat laskeskelleet, että sinipunainen yhteistyö on parhaiten katkaistavissa lähestymällä sosialidemokraatteja. Siksi päävastustajaksi on nyt valittu kokoomus. Sen paikalle on pyrkyä.

Viimeisimmät mielipidemittaukset, joissa kokoomus on noussut keskustan rinnalle tai jopa ohi, varmasti voimistavat keskustan tahtoa ottaa kokoomus oppositiopolitiikkansa päämaaliksi.

Tämä valinta lienee huomattu myös kokoomuksessa. Aika näyttää, mitä se tulee lopulta maksamaan.

ILKKA AHTOKIVI