Sähköpaimen 21.2.1997 Presidentin valta ja oikeudetKansakunnan poliittista eliittiä - lue demarit - on alkanut kiilusilmäisesti kiinnostaa Suomen Tasavallan Presidentin valtaoikeuksien vatvominen. Kukaan tuskin epäilee, että Maran jalka olisi niiiiin kipeä - gallupit vain ovat säikäyttäneet. Puhemies Riitta Uosukaisesta on tulossa seuraava presidenttimme, ja siksi demarit sallisivat presidentin päättää Maran kauden jälkeen enää tavaroiden tuoteselosteiden parasta ennen -päiväyksien kirjainten tyypistä.Urho Kekkosen kaudella ei presidentin valtaoikeuksista juuri puhuttu; ei ollut tarvetta puhua. Valtaa oli. Toisaalta unohdetaan se, että kaikki presidenttimme, ensimmäistä lukuunottamatta, hallitsivat Kekkosen kausi mukaan lukien tismalleen samoilla valtaoikeuksilla. Toinen vain otti tuota valtaa itselleen enemmän kuin toinen - nimiä mainitsematta. Mauno Koiviston kautta leimasi traumaattinen siirtymävaihe. Hän ei halunnut Kekkoseksi. Hänestä tuli kuitenkin - jopa - enemmän. Koiviston aikana presidentin valtaoikeuksiin puututtiin ensimmäisen kerran itsenäisen Suomen aikana muun muassa rajaamalla virkakausien määrä enintään kahteen. Se ei Koiviston tahtia, eikä viranhoitoa haitannut - päinvastoin. Myöhempi historiankirjoitus tulee osoittamaan, että Mauno Koivisto on Suomen tähänastisista presidenteistä - kun Maran vielä keskeneräistä kautta ei arvioida - tehnyt merkittävimmän valtiomiesuran. Lyhyen kaavan mukaan Koiviston kaudella Neuvostoliitto lakkasi olemasta, Baltian maat itsenäistyivät eikä Suomelle ei käynyt kuinkaan. Martti Ahtisaaren kautta on sävyttänyt jatkuva kiistely presidentin ja pääministerin oikeudesta edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa. Kosmisille sfääreille kiitos, että pääministerinä on Paavo Lipponen eikä Esko Aho - saati Paavo Väyrynen. Kyllä EU-mailla riittää päivällispöytään kaksikin lautasta, mutta noloa se on. Riitta Uosukaisesta tulee Maran jälkeen hyvä ja demokraattinen presidentti, ja jämäkkä. Hän käyttää kaikkia lain hänelle suomia valtaoikeuksia Isänmaan parhaaksi: ratkoo paavojen, saulien ja arjojen riidat ennenkuin ne ehtivät paisua elämää suuremmiksi kalastus-, aukiolo- tai piikasodiksi. Suomen Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia on tarpeen täsmentää - ja uudistaa. Niitä on viisasta muuttaa niin, että päätöksiä linjattaessa ei arvuutella kuka valtaa tulee käyttämään, vaan mihin ja miten sitä käytetään. Tämä jukurikansa tarvitsee aika ajoin isän kädestä. Silloin on hyvä, että istuvalla presidentillä on käsi - ja mieluusti vähän myös kättä pitempää.
|
KOLUMNIT -SIVULLE