NATO-jäsenyysjuna ensimmäisen kierroksen osalta on jo auttamattomasti mennyt

Itsenäinen puolustus - Suomen tukijalka


Suomen turvallisuuspoliittisen linjan perusta on vakaa ja perusteltu. Spekulointi Suomen NATO-jäsenyydestä ensimmäisen laajenemiskierroksen yhteydessä on tässä vaiheessa turhaa, vaikka suurvaltajohtajat tapaavatkin Helsingissä.

Väitteelle on kaksi loogista perustelua. Ensinnäkään ei ole osoittavissa mitään sellaista tekijää, joka edellyttäisi vallitsevan linjan muutosta. Toiseksi jäsenyysjuna ensimmäisen kierroksen osalta on jo auttamattomasti mennyt.

Optimaalisen ratkaisu vallitsevassa tilanteessa on muotoiltavissa Lipposen eduskunnalle esittämän lausunnon pohjalta.

Lipponen totesi, että "Suomi ei hae NATO:n jäsenyyttä, mutta me seuraamme tarkoin laajentumisen vaikutuksia Itämeren alueella sekä NATO:n ja Venäjän suhteissa. Me lähestymme NATO:n laajentumiskysymystä maana, joka asemansa vakiinnuttaneena ikään kuin tuottaa turvallisuutta ympäristöönsä ja koko Eurooppaan. Tältä pohjalta me näemme Natossa yhteistyökumppanin".

"Suomi arvioi sotilaallisen liittoutumattomuuden ja yhteistoimintakyvyn toimivuutta Euroopan turvallisuusasetelman muuttuessa ja varsinkin osana Euroopan unionin kehitystä."

NATO-jäsenyydestä pidättäytyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Suomen turvallisuuden yleisistä edellytyksistä tulisi ja pidäkin käydä keskustelua.

Kansallinen yhteisymmärrys intressien perusta

Muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä kansallisen yhteisymmärryksen politiikka on yhä pienen valtion kansallisten intressien perusta. Moniarvoisuuden ja vaihtoehtoisten toimintamallien lisääntymisestä huolimatta, pienen kansakunnan voima on sen yksimielisyydessä.

Suomen kansallisen intressin perusta lepää sen fyysisen koskemattomuuden ja suvereniteetin kunnioittamisessa. Jälkimmäinen osa korostui keskeisesti pääministeri Lipposen tokaisussa: "Ulkopuoliset kunnioittakoot liittoutumattomuuttamme".

Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa tätä kunnioitusta ei kuitenkaan ansaita hurskailla toivomuksilla tai toiveajattelulla. Sen lunastamiseksi on osoitettava, että Suomella on puolustuskykyiset ja -tahtoiset asevoimat, jotka ovat kykeneviä torjumaan aluettamme kohtaan suuntautuvan uhan.

Uhkaa ei ole

Kansallisten intressien arvioinnissa täytyy säilyttää maltti ja realistisuus. Analyysin on perustuttava todellisiin uhkiin, eikä vain fiktiivisiin uhkakuvarakennelmiin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei NATO-jäsenyyttä voida vallitsevissa oloissa perustella turvallisuustyhjiöllä. Sitähän ei ole olemassa.

Sama periaate koskee myös turvallisuusanalyysin muita ulottuvuuksia, joista tärkein on Venäjän potentiaalinen uhka. On kevytkenkäistä lähteä hakemaan NATO:lta turvatakuita tilanteessa, jossa ei ole osoitettavissa Suomen geopoliittisesta asemasta huolimatta uhkaa Venäjän suunnalta.

Historian taakka taustalla

Suomen valitseman linjan mielekkyys on helposti todennettavissa vertailun avulla. NATO-jäsenyyden ensimmäisen aallon mailla on kaksi pääasiallista syytä jäsenyyshakemukselleen. Ne haluavat päästä takaisin eurooppalaiseen yhteyteensä, josta ne väkivalloin suljettiin pois toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä.

Toisaalta Puolan, Tshekin ja Unkarin voidaan katsoa muodostavan turvallisuustyhjiön, jonka täyttäminen vaatii NATO:n työntymistä itään. Kysymys on siis kylmän sodan voittajavaltojen aseman legitimoimisesta ja voiton lunastamisesta.

Ei verrattavissa Suomen asemaan

Keski-Euroopan maiden asemaa ei voida verrata Suomen tai Ruotsin asemaan - tarkasteltiinpa asiaa sotilaallisen turvallisuuden tai poliittisen järjestelmän vakauden näkökulmasta.

Sotilaallisen turvallisuuden näkökulmasta Suomen asema on uskottava ja vakaa. Suomella on pitkälle kehittynyt ja koeteltu maanpuolustusjärjestelmä sekä korkea maanpuolustustahto.

Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ydin - uskottava itsenäinen puolustus - nostaa Suomen toiseen kategoriaan kuin entiset Varsovan liiton maat. Niiden sotilaalliset järjestelmät olivat läheisesti integroitu entisen suurvaltaisännän järjestelmiin, ja niiden ajanmukaistaminen omin voimin on lähes mahdotonta.

Millään sotilaallisen turvallisuuden mittareilla tarkasteltuna ei voida väittää Suomen kärsivän turvallisuusvajeesta, joka antaisi syytä harkita uudelleen turvallisuuspoliittista peruslinjaa. Tätä korostaa erityisesti Venäjän myönteinen käsitys EU:n roolista Euroopassa. Venäläiset näkevät EU:n laajenemisen itään myös omien kansallisten intressiensä mukaisena.

Poliittisen järjestelmän vakaus on toinen tekijä, joka erottaa Suomen ns. Visegrad-maista. Suomella ei ole kansallisuuskiistoja tai avoimia rajakysymyksiä minkään valtion kanssa. Suomen demokraattiset perinteet ovat vahvat ja kansantalouden suorituskyky vähintäänkin sellainen, että epäilyt järjestelmää sisältäpäin vaanivasta sosiaalisesta uhasta ovat vahvasti liioiteltuja.

Ei siis ole osoitettavissa sellaisia syitä, jotka pakottaisivat Suomen uudenlaiseen turvallisuuspoliittiseen analyysiin turvallisuutensa perusteista.

Relevantit turvallisuusuhat

Todennäköisin sotilaallinen uhka Suomelle ovat paikalliset konfliktit ja niiden eskaloituminen laajemmaksi yleiseurooppalaiseksi kriisiksi. Toinen on Euroopan reuna-alueiden implisiittinen jako etupiireihin, jonka turvin suurvallat voivat rauhanomaisin keinoin pyrkiä lisäämään vaikutusvaltaansa alueellaan.

Ensimmäistä uhkakuvaa vastaan paras toimintalinja on itsenäisen puolustuksen vahvistaminen niin, että se antaa takeet kyvystä puolustaa valtakunnan alueen koskemattomuutta. Toisen uhan osalta on syytä kiinnittää huomio termiin "rauhanomaisin keinoin". Ei nimittäin ole kovin uskottavaa, että etupiirijakoa ryhdyttäisiin aseellisen konfliktin uhalla saattamaan toteen.

Varmin tae etupiirijaon negatiivisia seurannaisvaikutuksia vastaan on jo tapahtunut Suomen liittymisellä Euroopan unioniin. Lähes yhtä tärkeää kuin Suomen jäsenyys EU:ssa, on myös turvata itäisen Keski-Euroopan maiden integroituminen järjestöön. Tavoitteen toteuttamista auttaa myös Venäjän onnistunut integroiminen kapitalistiseen maailmantalouteen.

Pitkän tähtäimen taloudellisen ja poliittisen vakauden turvaaminen Venäjällä sekä yhteistyövaraisten suhteiden edelleen kehittäminen ovat NATO:akin varmempi turva Suomelle.

PETRI SUTINEN
21.3.1997

POLITIIKKA -SIVULLE