Puskureilla EMU:n tuulimyllyjä vastaan



Viime keväästä lähtien EMU-puskureista käydyt neuvottelut on nyt sitten viimeinkin saatu päätökseen. SAK ja STTK pitivät puskureita ehtoina EMU:n hyväksymiselle. Myös tuloneuvottelujen edistyminen on ollut riippuvainen puskureista. Puskurisopimus on sinänsä hyvä ja tarpeellinen, mutta vaikean taloushäiriön torjuntaan siitä ei ole.


Puskurirahastot muodostetaan 1999 alusta lähtien työttömyysvakuutusjärjestelmään ja työeläkejärjestelmään. Kyse on työnantajalle ja palkansaajalle tulevien maksujen suhdannetasauksesta. Nykyinen menetelmä onkin ollut suhdanteita kärjistävä, koska työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut ovat vaihdelleet suhdanteiden mukaan.

Hyvinä aikoina on selvitty pienillä maksuilla, mutta huonoina aikoina on kuvetta pitänyt kaivaa oikein todella. Järjestelmä on laman tullessa on johtanut sekä yritysten kustannusten kasvuun että palkansaajien ostovoiman vähenemiseen.

Uudistuksen jälkeen työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuista kerätään hyvinä aikoina puskurirahastot, joita sitten laman tullen voidaan purkaa niin, että kyseisiä maksuja ei tarvitse korotella. Työmarkkinaosapuolet päättävät yhdessä puskurien keruusta ja purkamisesta vuosittain.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan valtiolle ei uudistuksista aiheudu lisälaskuja.

Työeläkeyhtiöiden tasausrahastoihin kerättävä puskuri

Työeläkeyhtiöt pitävät kukin oman tasausrahastonsa avulla yllä maksuvalmiuttaan. Nyt näihin olemassaoleviiin rahastoihin on kerätään työnantajien ja palkansaajien työeläkemaksuista puskuri, joka on kooltaan 2,5 prosenttia vuotuisesta palkkasummasta eli noin 3,5 miljardin markkaa (viime vuonna palkkasumma oli 140 miljardia).

Eläkeyhtiöt hoitavat tasausrahastoa. Noususuhdanteessa tasausrahasto kasvaa ja taantumassa sitä puretaan. Tarpeen vaatiessa voidaan puskurina käyttää myös koko työeläkerahastoa ja sen tuottoa, mutta se edellyttää lainmuutosta.

Työttömyysvakuutusmaksuista koottava puskuri

Työnantajien ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuista kerätään puskuri työttömyysvakuutusrahastoon. Rahastoa tulevat hallinnoimaan työmarkkinaosapuolet yhdessä. Puskuri tulee olemaan 3 miljardia markkaa. Laman aikana puskuria käytetään ansiosidonnaisiin työttömyysmenoihin, jolloin maksujen korotuksilta vältytään.

Tärkeintä tässä kuitenkin on ansiosidonnaisen työttömyysturvan rahoitusjärjestelmän muuttaminen. Valtion, työttömyyskassojen ja työnantajien osuuksista ei enää päätetä lailla, vaan työmarkkinaosapuolten vuosittaisilla sopimuksilla. Valtio maksaa aina peruspäivärahaa vastaavan osuuden, työttömyyskassojen osuus 5,5% jää entiselleen ja työnantajat ja palkansaajat maksavat loput työmarkkinaosapuolten sopimuksen mukaan. Ensi vuonna työntekijöiden maksu on 1,4 % palkoista ja työnantajien 2,8 %.

Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä sopimukseen. Työnantajat saivat viimeinkin vedettyä työntekijät ottamaan pysyvästi vastuuta työttömyysturvamaksuista. Myöskään työnantajien osuutta maksusta ei koroteta. Työntekijäpuoli taas turvasi ansiosidonnaisen järjestelmän jatkuvuuden hallitusten politiikasta riippumatta.

Sosialismin hautausmaan porttia ei avattu

Kaikkiaan puskurisopimus oli kelpo sopimus. SAK maltillisti järkevästi ensimmäisiä vaatimuksiaan ja unohti vaatimukset yritysten henkilöstörahastojen käyttämisestä puskureina. Henkilöstörahastoista järjestöt tyytyivätkin julistuspaperiin, koska niiden käytöstä puskureina ei tule mitään.

On hyvä, ettei sosialismin hautausmaalta ryhdytty kaivamaan vanhoja palkansaajarahastoluita esiin.

Mutta onko puskureista apua lamaan?

Yhteensä puskureihin tulisi 6,5 miljardia markkaa, mikä on kovin pikkuinen summa koko kansantaloutta ajatellen. Jo pelkkä ajatus on naurettava, että nämä piskuiset puskurit kykenisivät tasaamaan Suomen taloudelliset suhdanteet. Puskureista on silti hyötyä, koska ne poistavat nykyisen järjestelmän aiheuttaman suhdanteiden kärjistymisen. Puskurit riittävät ainakin parin ensimmäisen lamavuoden ajaksi, ja sen jälkeen järjestelmä voi jatkaa toimintaansa tekemällä rahastoihin alijäämää.

Valtionvaraiministeriön ylijohtaja Martti Hetemäki sanoi MTV3:n haastattelussa, että pienikin raha sallii suuren pelivaran näissä maksuissa. Hän katsoi puskureilla olevan suhdanteita tasaavaa vaikutusta ja tärkeänä hän piti ennenkaikkea sitä, että työttömyysvakuutusjärjestelmä ei enää kärjistä suhdanteita.

Alunperin puskureista puhuttiin maakohtaisten taloushäiriöiden tasaajina. Muun Euroopan kehityksestä poikkeavat taantumat tulevatkin olemaan hankala kysymys EMU-aikana. Mitä Suomi voi tehdä, jos ainoastaan Suomeen iskee syystä tai toisesta talouskriisi muun Euroopan mennä porskuttaessa nousukauden huumassa? Kysymykseen ei ole vielä kukaan antanut pelastavaa ratkaisua.

Nyt sovitut puskurit eivät ole tarkoitettukaan vaikean taloushäiriön ratkaisuun, vaan aivan tavallisen yleiseurooppalaisen laman vaikutusten pehmentämiseen. Työvoiman työllistymisen katsotaan edelleenkin olevan tärkein joustotekijä laman aikana, ja puskurien tehtävänä on vain lieventää kasvavan työttömyyden aiheuttamaa kustannuspainetta.

Työmarkkinat ovat Euroopassa tavattoman jäykät sekä kustannusten että liikkuvuuden suhteen. Yhteisen kielen ja kulttuurin puute lukitsee työttömät omiin kansallisiin häkkeihinsä, eikä talouden dynamiikkaa päästä hyödyntämään kunnolla koko Euroopan mittakaavassa. Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos arvaa, että tämä tulee olemaan suuri haaste EMU-alueelle, eikä ongelmaa voi ratkaista pitkällä ajanjaksolla millään rahastolla tai puskurilla.

HEIKKI JANTUNEN
21.11.1997


TALOUS -SIVULLE