Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
21.11.1997
EMU-valssia Seppäsen tahdissa
EMU:lla onkin helppo ratsastaa, sillä kaikki käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, ettei vasemmistoliiton kenttäväki hyväksy syystä tai toisesta rahaliittoon sitoutumista ensimmäisten joukossa.
Hyvin monet vasemmistoliiton kenttäaktiivit työskentelevät aloilla, joiden kilpailukykyä on ajat ja iät ylläpidetty muiden palkansaajien kustannuksella eli devalvoimalla aina tarpeen mukaan. Nyt tämä rahapolitiikan oravanpyörä on tullut tiensä päähän, mutta kentällä vanha oppi on lujassa. Sillä ratsastaa nyt talouspoliittisena nerona itseään markkinoinut Seppänen.
Olkootpa EMU-kantojen syyt mitkä tahansa, tosiasia on, että kysymys jakaa vasemmistoliiton kentän todella syvästi. Arvioitavissa on, että puoluetta uhkaa selvä hajaannus, jos EMU-äänestys päätyy kielteiseen kantaan ja sen mukana hallitustaipale katkeaa.
Tässä saattaa vielä käydä niin, että puolueen jumittautuessa vanhojen barrikadien taakse, modernimmat puolueen jäsenet alkavat tehdä johtopäätöksiä. Kun puolueen elämäntehtävä on muutenkin heikoilla kommunismin kaatumisen myötä, sopii samantien siirtyä sosialidemokraatteihin.
Jos vasemmistoliitto hajoaa ja tynkäpuolue jää äkkiväärän Seppäsen ja kumppanien johdettavaksi, hyötyvät tilanteesta eniten sosialidemokraatit, jotka saavat uutta väkeä muuten hupeneviin joukkoihinsa. Samalla vuoden 1918 tapahtumista alkanut työväenliikkeen tosiasiallinen kahtiajako päättyy.
Mitä väliä sillä on, että tynkä-vasemmistoliiton jäänteiden sopii samantien yhdistyä kommunistisen työväenpuolueen kanssa? Poliittista vaikutusvaltaa tällä liikkeellä ei tule enää koskaan olemaan.
Tämän täytyy olla sosialidemokraattien strategien unelma. Pienentäähän se samalla vuonna 1999 SDP:tta odottavaa vääjäämätöntä vaalitappiota. Vuoden 1995 vaalivoitto oli kerta kaikkiaan niin suuri, että niissä lukemissa puolue ei voi pysytellä. Siitä tuskin vakaumuksellisinkaan sosialidemokraatti edes unelmoi.
ILKKA AHTOKIVI