Ihmisoikeudet esillä myös HVK:ssa


EU on jo pitkään valmistellut hallitusten välistä konferenssia (HVK), jonka asialistalla ovat myös ihmisoikeudet. Kysymys on kuitenkin osoittanut EU:lle varsin hankalaksi.

EY:n tuomioistuin totesi vuonna 1969, että ihmisoikeudet ovat osa unionioikeuden yleisiä periaatteita ja näin ollen niitä sovelletaan myös tuomioistuimen päätöksissä.

Ongelmana on kuitenkin, että ihmisoikeuksia ei yksiselitteisesti kirjattu esimerkiksi siten, että viittaus ihmisoikeuksiin tukeutuisi johonkin tiettyyn ihmisoikeussopimukseen tai -sopimuksiin. Näin olleen unionin elimillä ja unionioikeudella ei ole varsinaista ihmisoikeusstandardia, joka aiheuttaa epäselvyyksiä.

Pitäisikö EU:n liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen

Komissio teki 1970-luvulla ehdotuksen, jonka mukaan unioni allekirjoittaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja, että tämä muodostaisi ihmisoikeusstandardin EU:n toiminnalle. Ehdotus on ollut kiistanalainen ja siitä onkin käyty keskustelua aina komission 70-luvulla tekemästä ehdotuksesta saakka.

Ongelman ydin liittyy kysymykseen EU:n luonteesta. Kyse on siis perinteisestä kansallisvaltion suvereniteetistä, vaikka kaikki jäsenvaltiot ovatkin allekirjoittaneet ko. sopimuksen. Ihmisoikeussopimuksen liittäminen EU-oikeuden piiriin pelätään johtavan periaatteellisesti tärkeällä alueella toimivallan siirtoon jäsenvaltioilta unionille. Erityisesti Tanska ja Iso-Britannia ovat suhtautuneet nihkeästi ehdotukseen.

Tuomioistuimelta tyly vastaus

Ministerineuvosto päätti kysyä tuomioistuimen kantaa siihen, onko unionilla kompetenssia liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tuomioistuin katsoi, ettei kyseistä kompetenssia ole ilman, että siitä erikseen sovitaan hallitusten välisessä konferenssissa. Komission kanta siis sai tuomioistuimelta tylyn vastauksen. Näin komissio on ottanut asian uudelleen esille HVK:ta valmisteltaessa.

Erityisesti Iso-Britannia ja Ranska ovat HVK-valmisteluissa suhtautuneet asiaan kielteisesti. Näin olleen asiassa ei ole odotettavissa mitään läpimurtoa, vaikka hallitus Englannissa vaihtuikin.

Sen sijaan esillä on, että uudessa unionin peruskirjassa laajennetaisiin syrjintä -käsitettä. Nyt unionin tehtäviin kuuluu kansallisuuteen perustuvan syrjinnän poistaminen mm. vapaan liikkuvuuden nimissä. Jos syrjintä käsitettä laajennetaan, niin sillä voisi olla unionioikeudellisesti ihmisoikeusasioita selkiyttävä merkitys.

Voiko unionin sisällä hakea turvapaikkaa

Toinen HVK:ssa esille tuleva asia on Espanjan esittämä kysymys siitä, voiko yhdestä EU-maasta hakea turvapaikkaa toisessa EU-maassa. Kysymyksen ydin liittyy Geneven pakolaissopimuksen merkitykseen ja tulkintaan.

Jos jossakin muualla päin maailmaa, jokin ryhmä maita sopisi, ettei maasta toiseen saisi hakea turvapaikkaa, niin unionin jäsenmaissa oltaisiin luultavasti varsin pöyristyneitä. Nyt Espanjan ehdotuksesta kuitenkin keskustellaan varsin vakavissaan.

Jos kerran ei ole syytä epäillä, että unionin sisällä tarvitsisi hakea turvapaikkaa, niin ei kai myöskään ole tarvetta sitä kieltää. Espanjan osalta asia liittyviin erityisesti Baskimaan tilanteeseen ja maan vähemmistöpolitiikkaan.

Myös unionin laajenemiseen liittyy ihmisoikeusaspekteja. Jäsenyyskriteereihin liittyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokratia. Uutta olisi, että unionin laajentuessa ihmisoikeuskysymyksiä seurattaisiin ja niistä raportoitaisiin. Tällöin asia luonnollisesti koskisi myös nykyisiä jäsenvaltioita.

MAX MICKELSSON
23.5.1997

POLITIIKKA -SIVULLE