BACK




Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


23.5.1997

Hybristä?

Kokoomus on päässyt eroon apupuolueleimastaan. Tilanne on kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Nykyisin hallituskumppanit valittelevat sitä, että kokoomus dominoi hallitustyöskentelyä jopa liikaa.

Sauli Niinistö peri ennen aikojaan eronneelta edeltäjältään puolueen, jonka kannatus oli alamaissa ja itseluottamus heikko. Niinistö otti puolueen haltuunsa nopeasti ja osoitti johtajanominaisuutensa. Tänään kokoomus on aivan erinäköinen kuin vielä muutama vuosi sitten.

Niinistö tietää, mitä tekee. Puolue kaipasi vahvaa johtajaa ja sai sellaisen. Mutta nykyiseenkin kehityskulkuun sisältyy omat riskinsä. Ydinvoima- ja torakkapuheet osoittavat, ettei Niinistö todellakaan alistu hännänheilutukseen kenenkään edessä. Mutta mitä tästä kaikesta saattaa seurata?

Kokoomuksen riskinä on, että puolue ottaa liian hallitsevan roolin ja alkaa käyttäytyä ylimielisesti. Tästä on keskustalla Kekkosen kaudelta kokemusta.

Politiikassa ei sittenkään haeta - tai ei ainakaan pitäisi hakea - selkävoittoja, sillä kukaan ei hallitse maata yksin. Yhteistyökykyä tarvitaan jatkossakin.

Niinistö ei uhoa eikä pullistele, mutta jotkut kokoomuslaiset tekevät niin. Sekin menee Niinistön piikkiin. Eduskuntaryhmästä kuuluu ääniä, jotka viittaavat siihen, että maakunnissa puhutaan suulla suuremmalla. Käytetään mandaattia, jota ei ole kenellekään annettu. Niinistön ääni, mutta Jaakobin jalat. Esimerkiksi ydinvoimasta uhotaan välillä niin, ettei siitä ehkä hyvää seuraa.

Kannattaa pitää mielessä, että hybristä seuraa aina nemesis.

ILKKA AHTOKIVI