Armeijan marsseille tulossa mahalasku
Puolustusvoimien päätös siirtyä ostamaan vihanneksensa ja juureksensa sieltä, mistä halvemmalla saavat, on herättänyt ansaittua närää. Kotimaisuus ei armeijalle riitä enää perusteeksi, kustannusjahti on ohittamassa isänmaallisuuden.Päätös on outo. Mikäli sitä noudatettaisiin puolustuspolitiikassa läpi linjan, voisi Suomi siirtyä vaikkapa maailmalta tarvittaessa kutsuttavan palkka-armeijan käyttämiseen.
Jo ennen EU-jäsenyyttä vihannesten ja kasvisten markkinat toimivat maataloustuotteiden markkinoista avoimimmin. Kannettavien tullien ja tuontimaksujen turvin kotimainen tuotanto sai mahdollisuudet selvitä kilpailussa eteläisempien maiden kanssa. EU-jäsenyys ja sisämarkkinat toivat tähän muutoksen, nyt tulleja ja tuontimaksuja kannetaan vasta EU:n ulkorajoilla. Kasvisten tuotanto on pärjännyt kilpailussa laadullaan ja aromeillaan.
Nyt armeija on siirtymässä uuteen aikaan. Tuontivihannekset ja juurekset tulevat lähinnä itäisen Keski-Euroopan maista, etenkin Puolasta.
Eurooppalainen maatalous- ja elintarviketuotanto toimii kuluttajiensa varassa. Lukuisten tutkimusten mukaan kotimaisuus on yksi tärkeimmistä ostopäätökseen vaikuttavista kriteereistä, jopa hintaa tärkeämpi. EU-jäsenmaissa on vuosien ajan tehty kotimaisuuskampanjoita, joilla on haluttu vaikuttaa omien kuluttajien ostopäätöksiin.
Kotimaisuuskampanjat ovat meilläkin päässeet hyvään alkuun. Hyvää Suomesta -kampanja on tehnyt tärkeää työtä kotimaisen elintarviketuotannon puolesta. Mutta vielä ei voida luovuttaa, siitä armeija on antanut hyvän esimerkin.
Armeijan päätös ostaa ruokaansa sieltä, mistä halvemmalla saa, on enteellinen. Vapaan kilpailun Euroopassakin pitäisi käyttää ne mahdollisuudet, jotka ovat olemassa. Ja suosia suomalaista silloin kun näin voidaan tehdä. Puolustusvoimista ei ainakaan tässä ole esimerkiksi meille muille.
LEENA MANNER
24.1.1997
