Oopperakulttuuria herroille ja narreille

Vuonna 1913 esitettiinkin Oskar Merikannon Elinan Surma kertaalleen alennetuin lipunhinnoin. Halvimmillaan oopperaa pääsi katsomaan viidenkymmenen pennin hinnalla. Nykyrahassa se vastaisi reilua kahdeksaa markkaa.

Rahvaanvalistus ei kuitenkaan ollut Ackten päällimmäinen syy oopperan tuomiselle Savonlinnaan. Olavinlinnan puitteet sekä eritoten paikkakunnalla kesäisin majailevat herraskaiset ja maksukykyiset kylpylävieraat loivat pohjan ensimmäisille oopperajuhlille.

Olavin kylpylaitoksessa majailleen merkkihenkilöt Pietarista, Saksasta ja Englannista muodostivat oopperajuhlien vakioyleisön.

Toinen tuleminen

Oopperajuhlat elvytettiin jälleen vuonna 1967. Yhdessä Pori Jazzin, ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa nekin ovat 60-luvun festivaalihuuman satoa.

Harrastelijapohjalta syntyneet oopperajuhlat tulivat tienhaaraan jo puolenkymmenen esityskesän jälkeen. Talousvaikeuksissa olevia juhlia kutsuttiin luotsaamaan Martti Talvela. Hänen visionsa oli selkeä: oopperajuhlista on kotimaisin voimin kehitettävä kansainvälinen suurtapahtuma.

Talvela onnistuikin. Taikahuilu otettiin ohjelmistoon taiteellisesti korkeatasoisena, mutta riittävän kansanomaisena teoksena. Se onkin ollut menestys. Yli kaksisataatuhatta katsojaa on tämän kesän jälkeen istunut kahta vaille sadan Taikahuilun esityksen katsomossa.

Myös Talvelan ajatuksissa oli alentaa kynnystä oopperaan. Taikahuilun kautta se onnistui verrattomasti. Oopperajuhlien entinen johtaja Pentti Savolainen kuvaakin tämänvuotisessa oopperajuhlakirjassa kuinka Taikahuilu on kaatanut raja-aitoja kouluttanut uutta oopperayleisöä. Ooppera ei enää ole eliittitaidetta.

Kallista hupia

Tämän kesän ohjelmistossa Kari Heiskasen ohjaamat Cavalleria Rusticana ja Pajatso ovat esityksiä, joilla jälleen on edellytyksiä tavoittaa uutta yleisöä oopperan pariin. Heiskasen ohjauksessa oopperoista tulee vauhdikasta teatteria, joissa valtaosa laulajista jopa näyttelee.

Jos ei ooppera taidemuotona enää olekaan vain eliitin hupia, niin Savonlinnan Oopperajuhlien käytäntö tuo taloudellisia rajoitteita, jotka ylläpitävät elitistisiä perinteitä.

Halvin oopperaesityksen lipunhinta, 180 markkaa kauimmaiseen peräpenkkiin saa nelihenkisen perheen miettimään kulttuurin hintaa. Se näkyy myös yleisön ikäjakaumassa. Varttuneemmassa keski-iässä olevia pariskuntia ja seurueita.

Vain kymmenesosa yleisöstä on yritysvieraita, sanotaan oopperan historiasta kertovassa näyttelyssä. Tyypillinen kävijä on keski-ikäinen, koulutettu nainen, joka maksaa lippunsa itse.

Todisteluista huolimatta elitististä kuvaa lisäävät oopperalennot Savonlinnaan ja näyttäytymishaluinen seurapiiri. Toistuvasti käyvän oopperavieraan tunnistaakin yläpystyyn nousseesta nenästä, eppäilee savolainen oopperayleisen seurailija Martti Talvelan rantatiellä.

Ooppera on toki kallis taidemuoto. Oopperajuhlien orkesteri on kooltaan ja taidoiltaan valtaisa. Sellaista sointia voi kuulla vain Savonlinnassa. Päälle upea kuoro, korkeatasoiset miehitykset ynnä lavastus ja puvustus, niin toki hintaa kertyykin. Vähennyspuolella on kaupungin valtion sekä sponsoroivien yritysten avustukset.

Moni paikkakuntalainen on vuosien varrella saanut juhlilta niin työtä kuin huviakin. Avustajina ja kuorolaisina useat ovat päässeet näyttämölle saakka.

Toisaalta, sanovat eräätkin savonlinnalaiset, että oopperavieraat vain tungeksivat, hälisevät, täyttävät kaupungin kadut ja kapakat sekä nostavat hinnat pilviin.

Kummin kammin, esitys alennetuin piletin hinnoin rahvaalle Aino Ackten tapaan lienee auttamatonta historiaa, vaikka kansanomaistuneet esitykset sopivatkin kehnosti kansanomaiselle kukkarolle.

Savonlinnan oopperajuhlat päättyvät 4.8. Oopperaa linnassa -näyttely Savonlinnan maakuntamuseossa Riihisaaressa vuoden loppuun saakka.

PETE PAKARINEN
Savonlinna
25.7.1997