Vs. päätoimittaja Pete Pakarinen
25.7.1997Sosiaaliturva kaipaa remonttia - ei uhkailua
Toimeentulotukeen joutui viime vuonna tukeutumaan jopa 11 prosenttia suomalaisista, yli 600 000 henkilöä.
Toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien ja henkilöiden määrä on vuodesta 1989 noin kaksinkertaistunut, samaan aikaan toimeentulotuen menot ovat yli kolminkertaistuneet.
Syitä ja selityksiä on monta. Joukkotyöttömyys, pirstaleinen tukijärjestelmä ja osin riittämättömät perusetuudet. Käytännön pakko on johtanut myös moraalin muutoksiin. Sosiaalitoimistossa asiointi ei ole enää häpeää vaan jopa urbaania oveluutta.
Moraalin liiallisesta venymisestä sakotetaan pian Joensuussa. Uhkailu ja väärinkäytösten karsiminen on yksi tapa leikata menoja.
Siinä on kuitenkin sosiaaliset, moraaliset ja käytännölliset ongelmansa. Ellei poliisilla ole resursseja palauttaa kolmentonnin maastopyörää, onko sillä oltava resurssit puijatun tonnin perimiseen. Ja kumpi on kansalaisten kannalta moraalisesti tärkeämpää? Matka köyhän nöyryyttämiseen ei ole pitkä.
Asumistukia leikattiin edellisen hallituksen alkutaipaleella. Nyt esitetään asumistuen korottamista kun nähtiin, että näennäissäästö kuluu saman tien toimeentulotukena. Vastaavia ongelmia on nähty opiskelijoiden kohdalla, joiden opintoraha on muuta perusturvaa selvästi alempi.
Elämisellä on hintansa ja se maksetaan tavalla tai toisella. Terveysongelmat, sosiaaliset ongelmat ja järjestyshäiriöt ovat epämiellyttävämpiä maksukohteita kuin kunnollinen perusturva.
Säästöjä ja tehokkuutta on syytä hakea pikemminkin tukien yhdistämisestä kuin kunkin tukimuodon tarkastelusta toisistaan irrallisina osina.
Kannustinloukkutyöryhmä samoin kuin Arajärven selvitys ovat hyviä askeleita kokonaistarkasteluun, mutta todellisessa viidakon perkaamisessa on vielä pitkä matka kuljettavana.
PETE PAKARINEN