Eduskunnalla oltava keskeinen asema EU-politiikan linjaamisessa


Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen on usein kehunut oman parlamenttimme vaikutusmahdollisuuksia toimivan valiokuntakoneistomme vuoksi. Tapio Raunion ja Matti Wibergin tutkimukset tukevat puhemiehen käsitystä, mutta tuovat samalla esiin monia puutteitakin.

Tutkijat Raunio ja Wiberg esittelevät tuoreessa Politiikka -lehdessä näkemyksiään siitä kuinka kansallisten parlamenttien keinoja vaikuttaa integraatiopolitiikkaan voitaisiin lisätä.

Raunio ja Wiberg katsovat, että kansallisten parlamenttien olisi integraatiopolitiikkansa muotoilussa otettava kansalaismielipide hyvin huomioon. Tämä ehto ei kuitenkaan heidän mukaansa aina täyty.

Sen sijaan tutkijat eivät pyrikään arvioimaan sitä, riittääkö vahva kansallisten parlamenttien harjoittama valvonta takaamaan riittävän kansanvallan toteutumisen unionissa jossa tehdään myös enemmistöpäätöksiä. Toisin sanoen minkä verran Euroopan parlamentille olisi annettava valtaa?

Parlamenttien asema vaihtelee unionin eri jäsenmaissa huomattavasti. Myös tapa järjestää EU-asioiden valmistelu on toteutettu monin eri tavoin. Esimerkiksi Belgiassa, Irlannissa, Kreikassa ja Saksassa euroedustajat ovat säännönmukaisesti läsnä EU-valiokuntien kokouksissa. Belgiassa ja Kreikassa heillä on jopa äänioikeus. Itävallan, Saksan ja Tanskan EU-valiokunnilla puolestaan on oikeus antaa hallituksilleen sitovia äänestysohjeita.

Suomessa hajautettu malli

Suomessa EU-päätöksenteon valmistelua on hajautettu siten, että myös erityisvaliokunnat saavat sanoa mielipiteensä kulloinkin valmisteilla olevasta asiasta. Eri valiokuntien lausunnot pyritään saamaan valmiiksi ennen kuin komission aloitteiden käsittely alkaa ministerineuvoston työryhmissä.

Tutkijoiden mukaan "Suomi onkin ainoa maa jossa parlamentti on aktiivisesti mukana asioiden valmistelussa ennen kuin niiden käsittely alkaa ministerineuvoston työryhmissä Brysselissä".

Juuri tähän perustuu eduskunnan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa hallituksen kantaan. Hajautetun valmisteluvastuun myötä hyödynnetään tehokkaasti eri valiokuntien erityisosaaminen, jonka antama lausunto on suurenvaliokunnan käsittelyn perustana. Raunion ja Wibergin mukaan suuren valiokunnan mielipide heijastelee yleensä pitkälle erityisvaliokunnan mielipidettä.

Työmäärä ja aika ongelmina

Tutkijat listaavat myös joukon ongelmia, jotka hankaloittavat eduskunnan tehokasta osallistumista EU-kysymysten valmisteluun.

Näitä ovat mm. suuren valiokunnan työmäärä sekä se tunnettu tosiasia, että tarvittava tieto saapuu usein myöhään jättäen liian vähän aikaa asioiden käsittelyyn. Jälkimmäiseen on syitä haettu niin Brysselin päästä kuin Suomen hallituksestakin. Osin aikataulujen venyminen johtuu myös asiakirjojen käännöstyöstä.

Kolmantena ongelmana tutkijat mainitsevat puolueryhmien niukat resurssit. Tehokkaan valmistelu edellyttää luonnollisesti myös riittävän suurta ja ammattitaitoista virkamieskuntaa.

Miten parantaa eduskunnan asemaa?

Paras tapa vaikuttaa EU-politiikkaan on luonnollisesti toimia hallituksen välityksellä ministerineuvoston ja Eurooppaneuvoston valmistellessa päätöksentekoaan. Oman vaikeutensa tähän lisää se, että neuvoston esityslistalle tuodaan usein asioita ilman, että jäsenmaat ovat niistä etukäteen tietoisia. Kansalliset parlamentit ovatkin vaatineet, että neuvoston asialistan tulisi olla sitovia.

Tutkijoiden mielestä kotimaista EU-asioiden valmistelua parantaisi valmisteluvastuun siirtyminen ulkoministeriöstä valtioneuvoston kansliaan: "Koska unionissa harjoitettava politiikka ei ole perinteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, olisi luontevaa, että EU-sihteeristö sijaitsisi parlamentaarisella vastuulla toimivan pääministerin välittömässä alaisuudessa.

Tulevaisuudessa olisi myös kiinnitettävä huomiota tiedonkulun nopeuttamiseen ja tarpeettomien välikäsien karsimiseen. Tutkijat ehdottavat, että komission aloitteet lähetettäisiin samanaikaisesti hallitukselle ja Eduskunnalle.

Eduskunnalla hyvä alku

Heidän mielestään Suomessa paljon julkisuutta saanut kysymys siitä edustaako Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa pääministeri vai tasavallan presidentti on myös keskeinen eduskunnan aseman kannalta, sillä presidentti on parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella.

Tutkijoiden mielestä eduskunta on kuitenkin sopeutunut EU-jäsenyyteen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin ilahduttavan hyvin. "Eduskunta on omaksunut aktiivisen ja ennakoivan roolin ja kontrolloi tarkasti sen ohjeiden noudattamista."

JORI ARVONEN
26.9.1997

POLITIIKKA -SIVULLE