EMU-puskurit:Runsaudensarvea etsimässä?
EU:n talous- ja rahaliittoa EMU:a koskevan poliittisen keskustelun avainsanoiksi ovat muodostuneet EMU-puskurit tai täsmällisemmin puskurirahastot. Rahastoja on ehdotettu korvaamaan EMU:n myötä menetettäviä devalvaatiomahdollisuuksia, ja niillä toivotaan kyettävän EMU-maailmassa torjumaan suhdannelaman vitsauksia.EMU-puskureista käyty keskustelu on kuitenkin jättänyt hämärän peittoon tällaisten rahastojen täsmällisen luonteen. Pahimmillaan on syntynyt kuva poliittisista runsaudensarvista, joista uskotellaan kyettävän lypsämään rahaa lama-ajan ongelmien voittamiseen ilman pidäkkeitä ja rajoitteita. Ei taikatemppujaRunsaudensarvia ei kuitenkaan ole olemassa muualla kuin muinaisen mytologian taruissa ja uskomuksissa. EMU-puskurikeskustelussa kannattaakin heti alusta pitäen ottaa järki käteen: minkäänlaisilla rahastoilla ei suhdannevaihteluja tehdä olemattomiksi eikä niistä aiheutuvilta riskeiltä voida sataprosenttisesti suojautua.EMU-puskurirahastoilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi valtakunnallista suhdannerahastoa, johon joskus menneillä vuosikymmenillä käytetyn suhdanneveron kaltaisilla maksuilla kerättäisiin hyvin aikoina rahaa yritysten voitoista. Laman tultua rahastojen varoja suunnattaisiin vaikeuksiin joutuneelle yritystoiminnalle sen auttamiseksi lama-ajan ylitse. Mutta millä perustein puskurirahastosta jaettaisiin varoja laman tultua? Olisiko kysymys yritystuesta, jossa julkisen budjettitalouden rahasto maksaisi vastikkeetta osan yritystalouden kustannuksista? Miten tällöin vältettäisiin yritystukien käytöstä ilmenneet monet haitat ja miten varmistettaisiin, ettei osa yrityksistä jää tykkänään puskurirahastojen eläteiksi, joilla ei edes hyvinä aikoina ole elämisen edellytyksiä ilman julkista tukea? EU:lle oma talouspolitiikkaPuskurirahastoja voitaisiin rakentaa myös EU-tasoisina. Tällöin jäsenvaltiot suuntaisivat tietyn osuuden verotuloistaan yhteisön budjettiin rahastoitavaksi taloudellisten vaikeuksien hoitoa varten sellaisissa jäsenmaissa, joissa lama aiheuttaa esimerkiksi keskimääräisestä tuntuvasti poikkeavan työttömyyden kasvun.Tällainen rahastointijärjestelmä ei EU:ssa tehtyjen selvitysten mukaan tulisi edes kovin kalliiksi, mutta sen tiellä on sekä poliittisia että taloudellisia ongelmia. Poliittisista ongelmista tärkein on, olisivatko yhdet jäsenvaltiot valmiita rahoittamaan toisten jäsenvaltioiden kansallista elvytyspolitiikkaa? Suomi saattaisi yhdessä tilanteessa olla EU-puskurituen nauttija, mutta toisessa tilanteessa havaitsisimme rahoittavamme esimerkiksi Espanjan elinkeinoelämän elvyttämistä. Taloudellisia ongelmia EU-rahastoissa olisi mm. niiden toiminnallisen tehokkuuden varmistaminen. Miten EU-rahasto kykenisi ohjaamaan varoja juuri oikean laatuiseen elvytyspolitiikkaan laman kohteeksi joutuneessa jäsenmaassa, kun se maan omillekin viranomaisille on vaikeaa? Entä miten varmistettaisiin EU-tukien käytön kontrolli, etteivät unionin nykyjärjestelmistä jo tutut väärinkäytökset leviäisi jälleen uudelle alueelle? YritysrahastotKolmas vaihtoehto EMU-puskurirahastoiksi olisivat yrityskohtaiset rahastot. Esimerkiksi lainsäädännöllä yrityksiä velvoitettaisiin rahastoimaan osa liikevoitostaan puskurirahastoon, joka olisi käytettävissä yrityksen selviytymiseen lama-aikana.Tällöin joutuu kuitenkin kysymään, eikö tuleva EMU-ympäristö ole jo nyt kasvattamassa yrityksiä ja muuttamassa niiden käyttäytymistä tähän suuntaan? Jokaiselle tehtävänsä tasalla olevalle yritysjohtajalle lienee jo käynyt selväksi, että saatamme olla menossa kohti maailmaa, jossa devalvaatiot eivät enää pelasta laskusuhdanteissa yritysten kannattavuutta eikä inflaatio enää maksa yrityksen velkoja. Yritykset joutuvat pitämään näistä asioista huolen ihan itse. Näin voisikin ennakoida, että jonkinlaiset EMU-puskurirahastot ovat väistämättä tulossa, vaikka niistä ei lainsäädännöllä erikseen säädettäisikään tai sellaisia ei EU:lle juhlallisin päätöksin luotaisikaan. Parhaat EMU-puskurit ovat näet uudenlaisen toimintaympäristön edellyttämällä viisaudella käyttäytyvät talouden toimijat, niin yritykset kuin yksityiset kansalaisetkin. Listaan sopii lisätä vielä volyymiltään merkittävimmän taloudellisen toimijan eli valtion. Sauli Niinistön ajatus tasapainoisesta valtion budjetista hyvänä EMU-puskurina on monella tavalla erinomaisen viisas.
EERO WARONEN |
TALOUS -SIVULLE