Korjausrakentamisella työtä



Korjausrakentaminen on todettu riittämättömäksi. Asuntojen ja julkisten tilojen suunnittelun ja rakentamisen virheet ovat paljastuneet myös merkittävinä terveyshaittoina. On tehty lukuisia esityksiä korjausrakentamisen kasvattamiseksi ja samalla alan tutkimus- ja kehitystyön tehostamiseksi.


Ilmeisesti 1980-luvun ylikuumentunut uudisrakentaminen ja siinä vallinnut korkeasuhdanne sitoi rakennusalan resurssit niin tarkkaan, että etenkin koko 2,2 miljoonaa asunnon rakennuskannan korjaaminen on patistelusta huolimatta jäänyt viime vuosiin saakka matalalle tasolle.

Tilastot harhauttavat

Tilastoissa korjausrakentaminen näkyy määrällisesti kohtuullisen suurena. Luvut kuitenkin harhauttavat, koska niihin sisältyy myös kiinteistön jalostusta. Merkittäviä hankkeita toteutettiin muuttamalla vanhaa teollisuusrakennuskantaa uuskäyttöön ja myös hyväkuntoista muuta liike- ja toimistotalokantaa uudistettiin markkinasyistä ja arvonnousun odotusten takia.

Erityisesti asuinkerrostalojen korjaus oli pitkään laiminlyötynä. Kun rakennusalan työllisyys 90-luvun alussa heikkeni rajusti, otti hallituskin korjausrakentamisen asuntopolitiikan painopisteeksi. Korjausavustuksiin valtio on osoittanut määrärahoja reilusti miljardi markkaa.

Valtion panostuksella on saatu asukkaat ja yhtiöt investoimaan kymmenkertaisesti valtion panostukseen verrattuna rahoja korjauksiin. Korjaustoimia on tehty yli 500 000 asunnossa. Tällä useiden miljardien markkojen investoinnilla on siten myös merkittävä työllisyysvaikutus.

Kiinteistöille huoltokirja

Pitkäjänteiselle ja suunnitelmalliselle kiinteistönpidolle on olemassa perusta. Parhaillaan yleistyvät kuntoarviot saavat asunto-osakeyhtiöiden osakkaat jatkamaan tarpeellisten ja tärkeiden korjausten tekemistä ilman yhteiskunnan tukea. Huoltokirja on tunnettu ja arvostettu käsite autokaupoissa. Kysyä sopii, miksi huoltokirjaa ei tunneta asuntomarkkinoilla ja asuntokauppojen yhteydessä.

Jotta kestävän kehityksen periaatteet muuttuisivat periaatetason sanahelinästä käytännön toimenpiteiksi, on tarve varustaa asuinrakennukset huoltokirjoilla. Vanhojen asuntojen kauppaan on liittynyt ja liittyy edelleen monia epävarmuustekijöitä asunnon ja kiinteistön todellisen kunnon suhteen. Varmuutta siitä mihin kaikkeen ostaja tai myös myyjä voivat joutua rahallisesti sitoutumaan tulevina vuosina ei ole.

Kun kiinteistöt saadaan varustettua riittävän yksityiskohtaisilla kuntoarvioilla ja pitkän tähtäimen korjaussuunnitelmilla, on isännöitsijätodistuksen taustamateriaali oleellisesti parempaa kuin asuntomarkkinoiden hulluina vuosina. Kun kiinteistön hoidon voi vielä tarkistaa huoltokirjasta, on asuntokaupan luotettavuus puolin ja toisin aivan uudella tasolla.

Verotuksella keskeinen osa

Verotusmenettelyllä on keskeinen asema kun pyritään korjaustoiminnan suunnitelmallisuuteen.

Asuntoyhteisöjen verovapaudesta teki edellisen hallituksen aikana 130 kansanedustajaa eduskunta-aloitteen. Aloite ei kuitenkaan tullut koskaan eduskunnan päätettäväksi, vaan edellinen hallitus vain muutti asuinyhteisöjen varausjärjestelmää korjaustoimintaan varautumiseksi.

Varaukset eivät kuitenkaan ole niin tehokas kannustin kuin verovapaus. Nykyinenkin varausjärjestelmä on kovin byrokraattinen ja lisäksi vaikeaselkoinen ja käsittämätön asukkaille. Kuitenkin asuinyhteisöjen veron tuotto on valtiolle vain muutamia kymmeniä miljoonia markkoja vuodessa.

Verovapaus loisi edellytyksiä säästämiselle

Veroilmoitusten aiheuttama työ verotoimistoille vie koko tuoton. Tältä osin voi sanoa, että terve järki jo edellyttää luovuttavaksi hallinnon turhasta työllistämisestä. Tuskin verohallintokaan voisi olla kovin pahoillaan siitä, että veroilmoituksia ei asuinyhteisöiltä enää tulisi tarkastettavaksi.

Verovapaus loisi edellytyksiä siirtyä korjaamisen rahoittamisessa huomattavasti nykyistä innostavampaan ennakkosäästämiseen. Asukkaiden pelot ovat esteenä asuintalovarauksen riittävälle käytölle. Verovapauden väärinkäytön mahdollisuuksilla ei ole syytä pelotella, varsinkaan kun mahdollisuudet ovat nytkin olemassa.

Sitäpaitsi rikoshan on aina rangaistavissa. Tuskin verovapaus erityisiä ongelmia tässä suhteessa merkitsisi. Varsinkaan, kun kirjanpitäjän, tilintarkastajan ja vuosikokouksen vahvistama tilinpäätös voitaisiin toimittaa verottajalle.

Omistajien vastuu

On syytä korostaa omistajien vastuuta kiinteistönpidossa ja korjauksen rahoittamisessa. Korjausrakentamisen pysyvästi korkea taso tuo valtiolle verotulojen menetyksen moninkertaisesti takaisin välillisesti. Korjausrakentaminen ei saisi viivästyä siitäkään syystä, että terveyshaittojen paikkaaminen on myös yhteiskunnalle todella kallista.

Julkisten kiinteistöjen ja lähiöiden elementtitalojen korjaamisella on kiire erityisesti pahimmin vaurioituneiden betonirakenteiden ja kosteusvaurioiden osalta. Puhtaasti teknisen korjaamistarpeen rinnalle on tullut tarpeita parantaa talojen ja asuntojen toimivuutta sekä pihojen ja yleisten alueiden kuntoa.

Lähivuosina tulee kuntien oma päätöksenteko ratkaisemaan paljolti miten kiireisintä aloitusta tarvitsevat lähiöparannukset käynnistyvät. Kunnat voivat vaikuttaa sekä kaavoituksen että rakennusvalvonnan kautta joustavaan perusparantamiseen ja vastata hoidossaan olevien yleisten alueiden kunnosta. Organisoitu yhteistyö asukkaiden kanssa voi toimia myös merkittävänä lisätekijänä.

Korjausrakentamisesta on auennut ja aukeaisi runsaasti mahdollisuuksia yritystoimintaan ja työ tilaisuuksiin. Panostukset korjausrakentamiseen ja tätä kautta työllistämiseen tulevat olemaan avainasemassa maamme merkittävimmän kansallisvarallisuuden eli noin 2,2 miljoonan asunnon arvon säilyttämisessä.

MATTI KANKARE
27.3.1997


TALOUS -SIVULLE