Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
27.3.1997
Vaalikauden puoliväli
Lama ei suinkaan päättynyt Esko Ahon (kesk) johtaman hallituksen aikana eikä sen toimenpiteiden ansiosta. Taloudellisesti vaikeat ajat jatkuivat ennakoitua pidempään ja etenkin aivan liian korkeana pysytellyt työttömyys on koetellut sekä kansaa että vastuunalaisten poliitikkojen hermoja.
Lipposen hallituksen alkutaivalta muisteltaessa on hyvä muistaa myös se, että kysymyksessä on hyvin laajapohjainen hallitus. Samassa hallituksessa ovat tällä kertaa mm. entisten kommunistien perintöä jatkava vasemmistoliitto ja kokoomus. Tämä on historiallisesti ainutkertaista. Tällä seikalla on myös se ulottuvuus, että sitten 1918 tapahtumien tällaista koalitiota ei yleisesti ole pidetty mahdollisena.
Mukana ovat myös vihreät. Heille hallitustaival on ensimmäinen. Se koettelee vihreiden hermoja, sillä suuriin epäonnistumisiin ei ole varaa. Muuten puolueen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Vihreiden pätemisentarve yhdistettynä Lipposen haluun pitää heidät hallituksessa, muodostaa loppuvaalikautta ajatellen mielenkiintoisen yhdistelmän.
Hallituksen ensimmäiset kaksi vuotta ovat sujuneet sisäisen yhteistyön kannalta odotettua selvästi sopuisammin. Hallituksen päättävään sisärenkaaseen ovat kuuluneet ennen muuta Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok), kuten heidän asemansakin edellyttää. Lipposen ja Niinistön hallitseva rooli tietenkin häiritsee hieman muita hallituskumppaneita, mutta tälle tosiasialle kukaan ei voi jatkossakaan mitään.
Kokoomuksella pyyhkii nyt hyvin. Sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla odotettua huonommin. Tämä ei voi olla aiheuttamatta paineita vastakin, mutta epäviisasta olisi jättää nyt kynnetty sarka kylvämättä. Tämä ymmärrettäneen kaikissa hallituspuolueissa.
Oppositio on ollut hampaaton. Vaalitaistelun keskeisin teema oivallettiin vasta nyt. Maata ja kansaa jaetaan nyt muka kahtia, vaikka hallitus on aatteellisesti laajapohjaisempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Tämä argumentti ei tule Suomen kansaan puremaan. Keskustan korvaamattomuus yhteiskuntarauhan takaajana on kivikautinen ajatus. Sitä ei usko kukaan.
Tämä ei voi olla huolestuttamatta Esko Ahoa. Keskustan kannatus kasvaa aivan liian hitaasti. Se aiheuttaa paineita puolueessa. Linjaa pitäisi Paavo Väyrysen ahdistellessa koventaa, mutta yhteistyön viimeisiä siltoja ei kuitenkaan saisi polttaa.
Siispä on parempi keskittyä hiihtelemiseen.
ILKKA AHTOKIVI