Vikasietotila 27.3.1997 Rekisterejä rekistereiden päälleEU toi suomalaisnaudoille korvakorut. Jäsenyyden alusta alkaen on naudoilta vaadittu keltaiset, noin kymmenen markkaa maksavat korvalaput, joiden avulla voidaan seurata naudan elinkaaren eri vaiheita. Nyt maatalousministerit ovat päättäneet lisätä nautojen koristelua ja naudoilta ruvetaankin siirtymäkauden jälkeen vaatimaan tarkempia tietoja antavia korvalappuja.Maallikosta tämä puuha tuntuu siltä, että koristelun sijaan voitaisiin kehittää jo merkintöjen hyödyntämistä. Nythän nautojen ”tunnistus” päättyy teurastamolla. Korvalapputouhussa on tuottajalle pelissä rahanpanoksen lisäksi myös oma henki ja terveys. Syntyneen vasikan korvalapun kiinnittäminen on helppoa, mutta irronneen korvalapun uudelleenkiinnittäminen isolle sonnille voi olla leikkiä omalla hengellä. Ilman korvalappua eivät teurastamot saa ottaa nautaa teurastettavaksi. Onko vapaaehtoisia merkin kiinnittäjiä?Miksi ei voida hyväksyä sitä, että korvamerkki toimitetaan teurastamoon naudan mukana, ja että korvamerkit olisi tilalla aina olemassa? Ennen järjettömien säännösten sorvaamista voisivat virkamiehet tutustua todellisuuteen. Olisikohan virkamiesten aika antaa näytös korvalapun sujuvasta ja vaarattomasta kiinnittämisestä vaikkapa viisisataakiloiselle sonnille. Onko vapaaehtoisia?Korvamerkintöjen hyötyä ei kiistä kukaan. Tautiepidemian uhatessa korvamerkkien avulla voidaan jäljittää mahdolliset taudinkantajat, selvittää kuinka laajalle eläimiä on myyty ja mitkä ovat tilat, joilla tautia saattaa esiintyä. Tarkoituksena on liittää järjestelmään myös tarttuvien tautien seuranta ja eläinlääkkeiden käytön valvonta. Eläimet on ilmoitettava Maatalouden laskentakeskuksen rekisteriin 70 päivän kuluessa syntymästä, muut muutokset on ilmoitettava 10 päivän kuluessa. Rekisteröinti on ehtona tukien maksatukselle, maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa rekisterit huhtikuun alussa. ellei eläimiä löydy huhtikuun alkuun mennessä rekisteristä, uhkaa sonni- ja emolehmäpalkkioiden sekä emolehmäkiintiön menetys. Naudanlihantuotanto on kärsinyt viime vuosina ns. hullun lehmän taudista. Kuluttajat ovat ympäri Euroopan vähentäneet naudanlihan kulutusta ja seurauksena on ollut ylituotanto, lihavarastojen ruuhkautuminen ja alentuneet hinnat. Naudanlihan tuotannossa tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Suomessa ei ole onneksi löydetty yhtään hullun lehmän tautitapausta. Tähän mennessä tapauksia on esiintynyt Englannin ohella Sveitsissä, Ranskassa, Portugalissa ja viimeksi Hollannissa, missä viime viikolla ilmoitettiin uudesta löydöstä. Alkuperä merkitään - vuonna 2000Kuluttajien uskoa naudanlihaan parantaisi tieto lihan alkuperästä. Maatalousministerit pääsivätkin viime neuvostossaan sopuun lihan alkuperämaan merkinnöistä. Valitettavasti alkuperämaan merkinnät tulevat lihalle vasta ensi vuosituhannella. Eikä merkintöjä tuolloinkaan vaadita lihajalosteilta, kuten marinoidulta lihalta tai kinkkusuikaleilta.Kehittynyt tietojenkäsittelyjärjestelmä tekee, mitä sen halutaan tekevän. Jo nyt tunnistetaan naudat teurastamojen porteille asti. Luulisi, että teurastamot kilvan kehittelisivät järjestelmiä, joiden avulla tunnistus voitaisiin viedä aina kuluttajan ruokapöytään asti. Tuolloin kuluttaja voisi lihaa ostaessaan samalla saada tiedon siitä, missä tilalla liha on tuotettu ja miten. Valitettavasti teurastamoille liha on edelleenkin vain lihaa. Merkkituotteeksi sitä ei haluta jalostaa, ei vaikka kuluttajat rukoilisivat! Ei, vaikka meillä Suomessa ei esiinny muualla Euroopassa yleisiä eläintauteja. Ei vaikka meillä ei tarvita lääkkeitä näitä tauteja vastaan. Meillä järjestelmien kehittämisen sijasta teurastamot kilpailevat kaikin voimin markkinaosuuksista. Kilpailu vei etenkin tuottajien omistamien osuusteurastamoiden talouden pahasti kuralle, viime vuodet ne ovat käyttäneet tulosten paranteluun. Maatalouden siirtymäaika on käytetty tehokkaasti, tuet ovat valuneet tuottajilta teurastamoille. Teurastamot ovat päässeet nauttimaan meillä unionin halvimmasta raaka-aineesta.
LEENA MANNER |
KOLUMNIT -SIVULLE