Kuvat

Muurin murtuessa


Marraskuussa 1989 vasaroiden kilkutus kiiri yli Berliinin. Betoni karisi koleaan maahan ja matkailijoitten taskuihin kun yli neljännesvuosisadan Eurooppaa hallinnut sosialistisen realismin monumentti murtui berliiniläisten alla.


Marraskuun yhdeksännen päivän iltana 1989 kulkurajoitukset Itä- ja Länsi-Saksan välillä lopetettiin. Rajan valvonta kävi tarpeettomaksi kun Unkari oli päättänyt päästää itäsaksalaiset vapaasti maahan ja saman tien Länsi-Saksaan ja Itävaltaan.

Yhdeksännen päivän iltana Berliinissä ihmiset lännestä ja idästä nousivat muurille viranomaisten katsellessa vieressä. Itä-Saksa veti viimeisiä henkäyksiään, lännessä Helmut Kohl valmistautui runnomaan Saksat yhteen. Nyt tai ei koskaan - ajattelivat kaikki. Vuotta myöhemmin Saksat yhdistyivät ja vihatun muurin viimeiset jäänteet piti museoida.

Kylmän sodan muistomerkki, jaetun kaupungin symboli - rakkaalle, mutta ennenkaikkea vihatulle muurille oli kylliksi lempinimiä. Betoniesirippu oli seissyt paikallaan vuodesta 1961 alkaen.

Muurin läpi pääsi virallisesti kahdesta kohtaa. Epävirallisesti sitä yritettiin ylittää, alittaa ja läpäistä. Ihmiset kaivoivat kuukausikaupalla tunneleita, sulloutuivat tavarankuljetuksiin, ajoivat suoraan läpi raja-aseman tai rakensivat kuumailmapallon päästäkseen eroon kansandemokratiasta.

Virallisten tietojen mukaan noin neljäsataa ihmistä surmattiin heidän yrittäessään muurin yli lännestä itään. Ihmisoikeusjärjestöt puhuvat mieluummin lähellä kahdeksaasataa olevasta luvusta. Rajavartijoiden tärkein tehtävä oli pitää oman maan kansalaiset "fasismin vastaisen muurin" sisäpuolella.

Muuri kilkutettiin matkamuistoiksi

Marraskuussa 1989 itäsaksalaiset vartiosotilaat saivat uusia töitä. He käyskelivät muurin länsipuolella, DDR:n maalla toimittamassa muodollista velvollisuuttaan. Valtion omaisuutta, muuria, ei virallisesti saanut särkeä.

Käytäntö oli toinen. Legendaarisen rajanylityspaikan Checkpoint Charlien lähistöltä kuului satojen pikku vasaroiden kilkatus kun ideologia, viha, ilonpito ja turistibisnes löivät kättä. Betoni mureni matkamuistoiksi tuhansiin taskuihin.

Itäsaksalaisia tulvi Länsi-Berliinin kaduille. Banaanit olivat ensimmäinen tuominen, sitten kirpputoritavara. Idän vähävaraisten veljien ensivisiittejä avitettiin kaikkialle. DDR-Bürger pääsi ilmaiseksi museoihin ja eläintarhaan sekä puolella hinnalla pornoelokuviin.

Illalla oli kuitenkin mentävä takaisin kotiin. Trabantien virta pörpötti muuriin raivatuilla uusilla ylityspaikoilla katkeamattomana aamusta iltaan.

Berliinin marraskuisessa koleudessa rajanylittäjän suurin vaara oli huonosti palaneen kaksitahtibensiinin katku.

Kuvasarjaan

PETE PAKARINEN
14.2.1997


OTSIKKOSIVULLE