Markus Kajo: Kettusen kootut

Loistavaa verbaaliakrobatiaa



Radiosta ja televisiosta tuttu ”Kettunen” eli Markus Kajo on saattanut yksiin kansiin aiemmin julkaissut lyhyet pakinansa. ”Kettusen kootut” käsittää 427 sivua pakinoita, mitä nyt joukossa on myös joitakuita hyvin valittuja kuvia.


Ainakin sanankäytön ammattilaisille Kettusen kootut on riemastuttavaa luettavaa. Kajon sanankäyttö on vertaansa vailla. Hän käyttää ainutkertaisella tavallaan hyväkseen suomen kielen rikkautta ja rakentaa täysin ymmärrettäviä lauseita, joita kielessämme ei kuitenkaan ennestään ole.

Tyyli on paikka paikoin jopa niin tarttuvaa, että Kajon sanajärjestykset tarttuvat lukijankin ajatusmaailmaan tavalla, joka saa hänet mumisemaan kummia ja lähimmäiset katsomaan mutisijaa vähintäänkin kieroon.

Kajo osaa myös pelkistää monet arkipäiväiset ongelmat ja epäkohdat yksinkertaisen ironisiksi kysymyksiksi: miksi vessapaperirulla pannaan telineeseen yleensä väärinpäin, kuka suunnittelee keittiön kaappeihin sellaiset ovat ovet, jotka osuvat ohimoon, olipa ihminen minkä mittainen tahansa? Mistä johtuu, että ruokatuntien aikana eläkeläiset kokoontuvat pankeissa?

Onko Yleisradiolla tv-lupa?

Ja kukahan pirulainen on keksinyt ihmiskunnan kiusaksi perspektiivin, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä. Monta muutakin asiaa Kajo kyseenalaistaa: häntä askarruttaa mm. se, onkohan Yleisradiolla tv-lupa, vaikka studiot ovat täynnä televisioita.

Ja ainakin kahta asiaa Kajo vihaa: kansakoulua ja maaherroja. Vähällä eivät pääse myöskään kärpässienikräkkiä kitusiinsa imeskelevät lättähatut, jotka liiman liottamilla aivoillaan kykenevät tuskin muuhun kuin kuuntelemaan rokkia.

Poliitikkoa ilahduttaa eritoisesti pakina ”Imitaattoria turpaan”. Poliitikoistahan saa sanoa nykyään mitä tahansa ja heitä saa pilkata puolentoista miljoonan ihmisen edessä. Ennen siitä olisi saanut turpaansa, mutta nyt imitaattori saa taiteilijaeläkkeen. Ja vielä pitäisi uhrin kumarrella: ”Hyvin pilkattu ja häpäisty minut puolentoista miljoonan edessä. Lisää.”

Kajon verbaaliakrobatia on verratonta luettavaa. Suosittelen iltojen iloksi. Johan on ihme, jos ei hymy häivähdä naamalle, vaikka kuinka sapettaisi akka ja erääntyneet laskut.

Kirjasta kustantaja WSOY perii 180 markkaa, mikä ei ole liikaa.

TIMO KERVINEN
28.2.1997


AJASSA -SIVULLE