Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

28.2.1997

Kaava on hyvin yksinkertainen. Ahon hallituksen synnit pestään ex-pääministerin pinnasta pitämällä ensin riittävän pitkä loma. Häivytään politiikan parrasvaloista ja jätetään muiden puolueiden arvostelu ja yleinen riitely esimerkiksi Seppo Kääriäisen tai Sirkka-Liisa Anttilan tehtäväksi. Näin ei tartu likaa omiin vaatteisiin.

Parhaiten tämä tapahtuu antamalla lausuntoja, jonka mukaan pääministeriys oli niin raskasta aikaa, että nyt on aikaa vietettävä perheen parissa. Parhaassa tapauksessa päästään jopa ansaitulle isyyslomalle ja kotoa Kannuksesta sopii ottaa leppoisia perhekuvia, joissa rentoutunut ja onnellinen Aho poseeraa perheen parissa. Eikä puvuntakkia saa olla lähelläkään.

Hyvä ajatus on myös hakeutua Hiihtoliiton puheenjohtajaksi, jotta pääsee patsastelemaan ”kansallissankareiden” kanssa televisioon. Tuolloin on syytä pukeutua sporttisesti ja kuvauttaa itsensä urheiluasussa. Hiihtämistä on syytä harrastaa ainakin puheissa.

Kun kerran lomalla ollaan, on syytä kirjoittaa kirja. Sen nimen pitää olla viisas. ”Tulevaisuus on tehtävä” on vanha ja kulunut, mutta kansaan se menee. Kenttää täytyy kiertää sen verran, että nimi pysyy kenttäväen mielessä. Kaikki törkyasiat saa hoitaa puoluesihteeri Perttula, jonka niskaan yhteiset vaalivelat saa kaataa, vaikka itse olisikin ollut mukana niistä päättämässä.

Näin syntyy puhtoinen uusi uljas Aho, joka taas kelpaa valtiomiestehtäviin. Mutta kantona kaskessa on Paavo Väyrynen, joka ymmärtää Ahon pelin. Eikä Väyrynen ihan pieni kanto olekaan. On siinä vielä Aholla sarkaa kynnettävänään.

Yritys on ihan hyvä, mutta kyllä ammattilaisimagonrakentajaa hymyilyttää. Onko Suomen kansa näin tyhmää? Ei kai sentään.

ILKKA AHTOKIVI