Yritysten harjoittamaan koulujen sponsorointiin kaivataan selkeitä ohjeitaKuluttaja-asioiden käsittelyä tehostettava kouluissa
Kuluttaja-asioiden opetus kouluissa on vähäistä. Ajan ja oppimateriaalin puute ovat opettajien mielestä suurimmat esteet käsitellä riittävästi kuluttaja-asioita peruskoulussa. Myös yritysten markkinointiviestintään kouluissa tulisi kiinnittää huomiota.Selvät ohjeet ja pelisäännöt auttaisivat selkiinnyttämään kouluissa tapahtuvaa kaupallista vaikuttamista. Tiedot ilmenevät Kuluttajatutkimuskeskuksessa valmistuneista tutkimuksista. "Peruskoulun kuluttajakasvatus ja sen kehittämishaasteet 1996" -tutkimuksessa on selvitetty, antavatko peruskoulut lapsille valmiuksia pärjätä kulutusyhteiskunnassa, mille aihealueille opetus suuntautuu, minkä oppiaineiden opettajat kantavat vastuun opetuksesta ja millaisia ongelmia kuluttaja-asioiden opettamiseen liittyy. Lisäksi selvitettiin lasten vanhempien odotuksia koulun kuluttajakasvatukselta. "Sponsorointi ja markkinointi peruskouluissa 1996"- tutkimuksessa on selvitetty koulujen ja yritysten välisten sponsorointi- ja markkinointitoimintojen luonnetta, yleisyyttä ja niihin suhtautumista.
Ympäristökysymykset ja mainonta eniten esillä kouluissaKulutukseen liittyviä kysymyksiä käsitellään peruskouluissa kaikkineen varsin vähän. Aihealue on opettajien mielestä laaja ja sekava. Eniten painoarvoa saavat kulutukseen liittyvät ympäristökysymykset sekä mainonta, vastausoppiaineina biologia ja äidinkieli. Taloudellisia kysymyksiä käsitellään matematiikassa ja yhteiskuntaopissa jonkin verran.Sen sijaan kuluttajan oikeuksia ja velvollisuuksia, tuoteturvallisuutta ja hyödykkeiden laatua sekä markkinoiden toimintaa käsitellään vähän. Kotitalouden ja kaupallisten aineiden opettajat käsittelevät laaja-alaisesti kuluttaja-asioita, mutta näitä oppiaineita on yläasteella kovin vähän. Suurimmat esteet käsitellä riittävästi kuluttaja-asioita ovat opettajien mielestä ajan ja oppimateriaalin puute. Opettajat katsoivat tarvitsevansa erityisesti ala-asteella opetusta tukevaa materiaalia. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa kuluttaja-asioita ei käsitellä opettajien mielestä tarpeeksi. Lasten vanhemmat kuitenkin odottavat, että asioita käsitellään koulussa, myös taloudellisia ongelmia tai muita perheen yksityisyyttä sivuavia aiheita. Suurin osa vanhemmista oli kannustamassa koulua ohjaamaan lapsia kulutukseen liittyvien asenteiden ja arvojen pohdiskeluun.
Kuluttaja-asioista oma kurssiPeruskoulun ala- ja yläasteen opettajat käsittelevät kuluttaja-asioita sisällyttäen niitä eri oppiaineisiin. Opetus on sirpalemaista ja hajanaista. Melkein puolet yläasteen opettajista toivoo erillistä kuluttaja-asioita käsittelevää kurssia kouluun.Tutkimukseen osallistuneiden opettajien mielestä kuluttaja-asioita on tarkoituksenmukaista käsitellä, mahdollisesta erillisestä kurssista huolimatta myös eri oppiaineisiin sisällytettynä. Koulu voisi käyttää hyväksi myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja ostaa esimerkiksi palkallisen kuluttajaneuvojan palveluita tukemaan koulun itsensä organisoimaa opetusta.
Sponsorointisopimuksia oli noin joka kymmenennellä koulullaYritysten mainonta, markkinointi ja sponsorointi samoin kuin yhteistyö muiden organisaatioiden kanssa kuuluvat koulujen arkipäivään. Osa kouluista vierastaa niitä ja osa käyttää hyödykseen.Sopimukseen perustuvaa sponsorointiyhteistyötä oli vain pienellä osalla kouluja. Yleensä suullisesti tehtyjen sopimusten turvin koulu sai joissakin tapauksissa rahallista tukea, mutta yleisemmin varusteita, palveluita tai asiantuntemusta. Koulun vastikkeena yleisintä oli tukijan mainitseminen koulun tilaisuudessa tai julkaisussa tai yrityksen esilläolo koulun tiloissa.
Tarjonta kouluihin runsastaYli puoleen kouluista yritykset tarjosivat ilmaiseksi jotakin oppimateriaalia. Esimerkiksi tietokonelaitteita tai -ohjelmia tarjottiin noin neljäsosalle kouluja ja joka viidennessä koulussa ne otettiin vastaan. Oppilaille tarkoitettuja tuotteita kuten esimerkiksi oppilaiden tarvikkeita, turvatuotteita, terveyden ja hygienianhoidon tuotteita tarjottiin noin joka toiseen kouluun.Maksuttomalla oppimateriaalilla ja erilaisella varustuksella on kouluille myös taloudellista merkitystä, sillä tarjotusta materiaalista ja tuotteista kieltäytyi melko pieni osa kouluja. Yritysten tarjoamien esitteiden ja muun markkinointiaineiston käyttöä sen sijaan karsittiin. Järjestöiltä ja yhteisöiltä saadut raha- ja oppimateriaalilahjoitukset olivat myös yleisiä ja tähän yhteistyöhön suhtauduttiin erittäin myönteisesti.
Ohjeita sponsorointiin kaivataanKoulun välityksellä oppilaiden koteihin tapahtuva markkinointi käsitti yleisimmin valokuvaus- ja lehtitarjouksia. Tähän markkinointiin suhtauduttiin selvästi kielteisesti.Oppilaiden omaehtoisessa tai vanhempien myötävaikutuksella tapahtuvassa toiminnassa kaupallisten yritysten kanssa esimerkiksi leirikoulujen rahoittamiseksi nähtiin seka hyviä että huonoja puolia. Lähes joka toinen rehtori suhtautui sponsorointisopimuksiin pääosin myönteisesti, sen sijaan vanhemmista alle kolmannes piti niitä pääosin myönteisenä ja neljännes kielteisenä. Ohjeet tai pelisäännöt siitä, mitä sponsorointi ja markkinoinnin muut toiminnot tarkoittavat, kuinka niistä tulee sopia ja kuinka niitä voidaan kouluissa toteuttaa, auttaisivat selkiinnyttämään kouluissa tapahtuvaa kaupallista vaikuttamista. Lisäksi tarvitaan eri osapuolten välistä avointa ja kriittistä keskustelua yritysten roolista kouluissa.
(FF) |
AJASSA -SIVULLE