Kaakkois-Aasian tiikerit vaikeuksissa


Hongkongilainen pörssi-influenssa on levinnyt ympäri maailmaa, ja Kaakkois-Aasian taloustiikereistä on jäämässä vain nahat jäljelle kuplatalouden ja valuuttamylleryksen jälkeen. Vienti ei ole vetänyt ja talousvaikeudet ovat kasvaneet. Eivätkä tiikeripoliitikkojen puheet ja toimet ole herättäneet maailmalla luottamusta.

Ensimmäisenä joutui paineeseen Thaimaan valuutta. Maa joutui heinäkuun alussa laskemaan bahtinsa kellumaan. Tämän jälkeen paine siirtyi Filippiinien ja Malesian valuuttoihin, sitten Indonesian rupiaan ja Singaporen dollariin. Alueen valuuttojen devalvoituminen alkoi, kun keskuspankkien oli pakko vuoronperään vähentää valuuttojensa tukiostoja, jotka kävivät liian kalliiksi.

Kansainvälisen sijoituslaitos SocGen-Crosby arvioi 18.7. neljännesvuosikatsauksessaan, että Thaimaa on erittäin haavoittuvainen ja Filippiinien talous yhä haavoittuvainen uusien hyökkäysten edessä. Malesiasta oli katsauksen mukaan tulossa haavoittuva.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF huolestui heinäkuussa mullistuksen kouriin joutuneista valtioista ja kriisin leviämisestä yhä uusiin maihin. IMF uskoi kuitenkin Kaakkois-Aasian maiden selviävän ilman täyttä romahdusta, koska niiden taloudet ovat kasvun hidastumisesta huolimatta IMF:n mielestä terveellä pohjalla. Aseanin pääsihteerin Ajit Singhin elokuisessa raportissa alueen talouskehityksestä arvioitiin Kaakkois-Aasian maiden talouskasvun tänä vuonna kaikesta huolimatta nousevan 7-8 prosenttiin.

Tapaus Thaimaa

Vuosina 1985-95 Thaimaan talouskasvu oli maailman nopeimpien joukossa, mutta tuloja ei käytetty tuottavasti. Bangkokin kiinteistökeinotteluun sijoitettiin huikeita summia, samalla kun elintärkeä vientiteollisuus jäi huomiotta. Vielä viime vuonna Thaimaan talouskasvu oli 6,7 %.

Tänä vuonna viennin kasvu on pysähtynyt kokonaan. Bangkokin kiinteistöhinnat ovat romahtaneet, mikä on synnyttänyt syvän pankkikriisin. Japanilaispankkien holtittomalla luontonannolla on ollut osuutensa talouden yleiseen ylikuumenemiseen. Pankit kiinnostuivat Thaimaasta 1992, ja sen jälkeen ne ovat myöntäneet maan yrityksille 200 miljardin arvosta lainoja. Nyt velkojen maksuun ei ole rahaa, ja japanilaiset kärsivät luottotappioita. Onneksi luotot Aasiaan muodostavat vain 5 % japanilaispankkien koko luotonannosta.

Thaimaan keskuspankin kerrottiin jo toukokuussa käyttäneen bahtin tukemiseen miljardeja dollareita. Heinäkuun alussa paine maan valuuttaa vastaan kasvoi liian suureksi, ja Thaimaa päästi valuuttansa kellumaan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF lähetti heinäkuussa kaksi asiantuntijaansa Thaimaaseen auttamaan tilanteen selvittelyssä.

Elokuun 23. päivään mennessä bahtin arvo oli pudonnut 30 % Yhdysvaltain dollariin verrattuna.

IMF myönsi elokuussa Thaimaalle 3,9 miljardin dollarin lainan tukeakseen maan hallituksen talousuudistuksia. Monet lähialueen aasialaismaista, mukaan lukien Japani, lupasivat myös apuaan Thaimaalle. Näin saatiin kasattua yhteensä noin 17 miljardin dollarin laina-apupaketti.

Thaimaalle apupaketti oli välttämätön, mutta se ei vielä paranna maan talouden surkeaa tilaa. Laman odotetaan jatkuvan vielä pitkään, ja mielenosoituksissa on vaadittu hallitusta kantamaan vastuunsa. Kansa on tyytymätöntä, ja maaseudun köyhiin lama iskee lujasti.

Tiikereistä vaarassa jäädä vain nahat jäljelle

Elokuun loppupuolella Filippiinien ja Indonesian valuutat olivat jo romahtaneet noin 20 prosenttia ja Malesian lähes 15 prosenttia. Valuuttakriisi iski jopa rikkaaseen Singaporeen, jonka dollarin arvo oli parissa viikossa laskenut kymmenisen prosenttia.

Indonesian ja Malesian kauppa- ja vaihtotaseet ovat selvästi alijäämäisiä, ja Filippiinienkin talous on horjuva. Vain Singaporen talouden tunnusluvut ovat kunnossa.

Valuuttakriisi pakotti Malesian ja Indonesian hallitukset vastatoimiin. Ne kiristivät finanssipolitiikkaansa ja harkitsivat monien kalliiden rakennushankkeiden lykkäämistä. Etenkin Malesia on suunnitellut valtavia infrastruktuurihankkeita, jotka vaativat kalliiden laitteiden ja muiden tuotteiden ostamista ulkomailta. Tämä tuonti on johtanut kauppavajeen jyrkkään kasvuun.

Indonesian hallitus ei halua maalleen Thaimaan kohtaloa. Vastaavalla kehityksellä voisi Indonesiassa olla kohtalokkaat seuraukset. Talouskasvu on rikastuttanut vain osaa väestöstä, ja ärtymys on viime vuosina usein aiheuttanut hulinointia.

Ongelmat heijastuvat myös Itä-Aasiaan

Itä-Aasian maat ovat myös saaneet tuntea myllerryksen nahoissaan. Japanilaiset pankit ovat kärsineet tappiota, ja Hongkong ja Taiwan ovat joutuneet torjumaan hyökkäykset valuuttojaan vastaan. Onnistuminen on perustunut sekä valtaviin valuuttavarantoihin että talouksien hyvään kuntoon.

Hongkongin hallintojohtaja Tung Chee Hwa on vannonut, ettei Hongkongin dollarin kytkennästä Yhdysvaltain dollariin luovuta. Tungin mukaan myös Kiina on valmis tukemaan Hongkongin taistelua valuuttansa arvon puolesta. Hongkongilla on maailman kolmanneksi suurimmat valuuttavarannot ja Kiinalla toiseksi suurimmat, joten voimaa valuutan puolustamiseen on.

Puolustustaistelu johti Hongkongin pörssin romahdukseen viime viikolla. Yhdysvalloissa toimivat rahastoasiantuntijat ovat varoitelleet, että Hongkongin on luovuttava valuuttansa kytkemisestä Yhdysvaltain dollariin. Asiantuntijoiden mukaan Hongkongin pörssikurssit eivät ole vielä laskeneet tarpeeksi, vaan lisäheilahteluja on odotettavissa ennen vuoden loppua.

Malesian ratkaisumallit eivät lisää luottamusta

Sijoittajien luottamuspulaa ovat huomattavasti lisänneet kriisiin joutuneiden maiden päättäjien typerät lausunnot sekä väärät vastatoimenpiteet. Erityisesti Malesia on tässä kunnostautunut.

Heinäkuussa Malesian talousjohto vielä vakuutteli, että maan talous on yhä hyvässä vedossa, ja kurssiheilahtelut korjaantuvat itsestään.

Elokuussa valuutan romahdettua pääministeri Mahathir Mohamad ja ulkoministeri Badawi syyttivät kaikesta keinottelijoita, erityisesti pahantahtoista George Sorosta, ja vaativat valuuttakaupan rajoittamista. Mahathirin mukaan rasistit eivät halua nähdä malesialaisten menestyvän.

Kuinka tutulta tämä kuulostaakaan suomalaisen ohikulkijan korvaan. Samoinhan meillä talous- ja valuuttapolitiikan täydellisen epäonnistumisen jälkeen presidentti Koivisto pyysi "markkinavoimia" astumaan esiin ja kantamaan vastuunsa.

Elokuun lopussa Malesian pääministeri torjui väitteet talouden ylikuumentumisesta ja tähdensi, että Malesian talous saavuttaa tänäkin vuonna kahdeksan prosentin kasvun, ainakin jos sitä mitataan maan omassa valuutassa eli ringgiteissä. Malesian talous on kasvanut yli kahdeksan prosenttia vuosittain aina vuodesta 1987 alkaen.

Malesian pörssi oli elokuun loppuun mennessä laskenut 35 prosenttia maaliskuun lopusta lähtien, ja ringgit oli menettänyt heinäkuun alusta lähtien arvostaan dollariin nähden 18 prosenttia. Pääministeri Mahathrin rakastamien suurten high-tech -projektien peruuttamisesta ei kuitenkaan ole ollut puhettakaan.

Lokakuun alussa Tyynenmeren alueen kauppakonferenssissa Mathathir vaati jälleen kansainvälisen valuuttakeinottelun rajoittamista tai kieltämistä. Hän arvosteli läntisiä uutisvälineitä ja jopa Kansainvälistä valuuttarahastoa siitä, että nämä ovat syyttäneet Aasian hallituksia eikä keinottelijoita alueen talousongelmista.

Kriisin syinä kuplatalous ja Kiinan devalvaatio 1994

Kaakkois-Aasian tiikerit ovat 15 viimeistä vuotta esitelleet maailman kovimpia kasvulukuja, mutta osa tästä kasvusta on selvästi ollut kuplataloutta. Lainaa on otettu holtittomasti, kiinteistöillä on keinoteltu, satumaisia rakennushankkeita on aloitettu, valtioiden menot ovat paisuneet, korruptio ja koplaukset ovat rehottaneet, investoinnit olleet huonoja ja vaihtotaseen alijäämät kasvaneet. Täsmälleen samaa peliä kuin Suomessa ennen pankkikriisiä.

Lisäksi tiikereillä on suuria yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuvia ongelmia, joita ei ole kyetty ratkaisemaan. Maailman ei pitäisi sulkea silmiään Aasian köyhiltä, varoitti Aasian kehityspankki huhtikuussa. Vaikka monen Aasian maan talouskasvu on nopeaa, Aasiassa asuu silti suurin osa maailman köyhistä. Kehityspankin keväällä tekemän selvityksen mukaan köyhiä alueita on Etelä-Aasiassa, Kiinassa, Indonesiassa, Filippiineillä ja Indokiinan niemimaalla.

Talousongelmat ovat kärjistyneet tiikerien viennin hyydyttyä. The Economistissa lainatun montrealilaisen Bank Credit Analyst Groupin julkaiseman China Analystin mukaan tiikerien valuuttapaineet alkoivat, kun Kiina devalvoi jenin vuoden 1994 alussa. Kiina devalvoi renminbin 35 % dollarin suhteen ja antoi verohelpotuksia vientiyrityksilleen. Näin saadulla valtavalla kilpailuedulla kiinalaiset tuotteet ovat vallanneet tiikereiden tuotteilta vientimarkkinoita, erityisesti Pohjois-Amerikassa.

Toisaalta The Economistin mukaan Kiinan taloudellinen nousu saattaa hyvällä tuurilla pelastaa Kaakkois-Aasian taloudet. Kiinan vienti vetää, ja talouden vuotuisen kasvun on arveltu kohoavan taas yli 10 prosentin.

Talouspolitiikan oltava tervettä ja suoraa

Meillä on paljon puhuttu viime vuosina globalisaation ja idän nousevien valtioiden uhasta Suomen hyvinvoinnille ja työllisyydelle, mutta samalla on unohdettu, että nopeasti kehittyvät halvan työvoiman maat ovat samojen taloudellisten realiteettien alaisina kuin mekin.

IMF:n toimitusjohtaja Michel Camdessus yritti syyskuun lopulla valaa luottamusta Aasian talouskriisin myllertämiin markkinoihin. Camdessus sanoi Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kokouksessa uskovansa, että Kaakkois-Aasian taloudet selviävät kriisistä entistä vahvempina. Hän totesi kuitenkin, että markkinoiden luottamuksen palauttaminen vaatii sekä aikaa että viranomaisten voimakasta toimintaa.

Camdessuksen mukaan Kaakkois-Aasian markkinoita koetteleva kriisi korostaa yhdentyvän maailmantalouden aiheuttamia uusia vaaroja ja vaatimuksia. Maailmanmarkkinoille siirtyvien valtioiden on Camdessuksen mielestä harjoitettava tervettä ja suoraa politiikkaa, joka lisää luottamusta ja kunnioittaa markkinoiden antamia merkkejä.

Toistaiseksi Kaakkois-Aasian mailla on näissä asioissa vielä paljon opettelemista. Ihmetystä herätti esimerkiksi viime kesänä Burman hyväksyminen Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin jäseneksi. Länsimaat ovat arvostelleet Burman törkeää ihmisoikeustilannetta ja epädemokraattista järjestelmää, ja Yhdysvallat pitää Burmaa Kaakkois-Aasian huumekaupan keskuksena, joka uhkaa koko alueen kehitystä ja tasapainoa.

HEIKKI JANTUNEN
31.10.1997

(Lähteet: The Economist 6.-12.9.97 ja STT:n arkisto)

TALOUS -SIVULLE