Arkipäivän huuhaata, osa 4:

Arjen taikauskoa



Mustalle kissalle voidaan nykyisessä kaupunkikulttuurissa iloisesti hörähdellä, mutta mieleen jää itämään ajatus - jos sittenkin. Taikauskon merkit, enteet ja vaikutukset tunnetaan edelleen.


Usko taikakaluihin ja loitsuihin periytyy meille jo muinaisesta Babyloniasta. Sieltä se levisi Aleksanteri Suuren valtakunnan alueelle. Roomalaisten omaksuttua hellenistisen kulttuurin, periytyi meidän tuntemamme mystiikka keskiajan kristinuskoon ja islamiin.

Yhdysvalloissa rakennuttajan tai tulevien asukkien oletettu taikausko saa kerrostalon kolmannentoista kerroksen muuttumaan listassa neljänneksitoista. Tähän numeromystiikkaan uskoivat jo muinaiset egyptiläiset.

Maagiseen ajatteluun kuuluu olennaisesti ajatus maailmaa hallitsevista hämäristä syy- seuraussuhteista. Helpottaako epäonni sillä, että kolmannentoista kerroksen asukki luulee elelevänsä kerrosta ylempänä? Tuottaako tietä ylittävän mustan kissan näkeminen epäonnea vai ennustaako se sitä? Niin tai näin, sylkäisy vasemman olan yli voi karkottaa moisen harmin.

Pelko on taikauskon tärkein lähde, totesi Bertrand Russell. Hänen mukaansa sen välttämiseen on kaksi tapaa. Joko vakuutamme itsemme immuuneiksi kaikille onnettomuuksille tai totuttaudumme rohkeuteen.

Onnea tuovat tai pahaa karkottavat amuletit ovat olleet taikauskoisen vakuutuksia maailman sivu. Nykyaikaisena amulettina voi olla vaikka urheilijan tekemä rituaali ennen peliä tai opiskelijan tenttiin kantama onnenkynä.

Tottukaa rohkeuteen!

Rohkeuteen totuttautuminen on Russellin mukaan erittäin vaikeaa. Voimakkaiden ryhmätunteiden velloessa on vaikeaa olla eri mieltä kuin suuri joukko. Yleisesti hyväksytyt ja hoetut luulotelmat on nekin helpompi hyväksyä ja toistaa kuin rohkeasti kumota.

Huhu on totta, koska ryhmä johon kuulumme, pitää sitä totena, sanoo huhututkija Jean-Noël Kapferer. Uskomuksista tulee totta, koska uskomme niihin. Uskomukset taas tuottavat käyttäytymistä, joka tukee uskomuksia.

Sosiaalinen verkosto, halu kuulua ryhmään ja halu uskoa luovat otollisen maaperän arkisimmillaan vaikkapa sellaisille todeksi koetuille väitteille, että lihavat ovat leppoisia ja punatukkaiset intohimoisia.

Pahimmillaan uskon kohteeksi muodostuu vierailta planeetoilta tulleiden humanoidien tekemät abduktiot tai sielunvaellus Hale-Boppin komeetalle.

PETE PAKARINEN
31.10.1997


AJASSA -SIVULLE