Köyhyyttä katsomassa
Vielä viime vuosikymmenellä suomalainen köyhyys oli kärjistetysti asunnottomien alkoholistien yksinoikeus. Tuloerot olivat teollisuusmaiden pienimpiä ja vuoden 1985 köyhyysaste jopa tuolloista Ruotsia alempi. Sosiaaliset tulonsiirrot nostivat ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle ja köyhyys väheni tasaisesti vuoteen 1990 saakka.Lama 1990-luvulla rytisti köyhyyden kaduille ja antoi sille uudet kasvot. Sosiaalitoimistojen asiakasmäärä tuplaantui ja mukaan liittyi lapsiperheitä, vanhuksia ja opiskelijoita. Leipäjonot ja EU:n ruoka-avustukset tulivat uutisiin.
Toimeentulotukea joka kymmenennelle
Viime vuosikymmenen sosiaalipolitiikka taisteli menestyksellä köyhyyttä vastaan. Tilastoitujen köyhien määrä väheni aina vuoteen 1990. Sitten rysähti. Tällä vuosikymmenellä suurtyöttömyys ja lama kasvattivat taloudellista ahdinkoa. Jos toimeentulotuki on vähävaraisuuden mittari, niin ongelma on vähintään tuplaantunut tällä vuosikymmenellä.Toimeentulotuen varassa on noin kymmenen prosenttia kotitalouksista. Asiakkaiden populaatio muuttuu niin, että mukana on yhä enemmän monivuotisia säännöllisiä asiakkaita.
Mittarit katsovat vain yhtä kuvaa köyhyydestä. Huono-osaisuuteen kuuluu myös asunnottomuus, terveysongelmat ja sosiaaliset ongelmat. STAKES on hahmottanut köyhyyden monisärmäistä kuvaa ihmisten kertomuksilla, elämäkerroilla ja sosiaalipalveluista keräämällään palautteella.
B-luokan kansalaiset
Jos köyhyys ei muutoin nöyryytä, niin viimeistään virkailijan edessä. ”Koen olevani B-luokan kansalainen asioidessani sossussa”, vastasi tyypillinen soittaja STAKESin asiakaspalautepuhelimeen.Viimeisessä hädässään apua hakevan rinnalla on keinottelua, urbaania oveluutta ja selviytymistaitoa sosiaaliturvan sokkeloissa. Marginaalistakin joukkoa yrittävät sosiaalityöntekijät metsästää niin, että epäilevät lähtökohtaisesti jokaista toimeentulotuen hakijaa.
Asenteet heijastavat yleistä mielipidettä. Vaikka yhtäältä suomalaisten mielestä toimeentulotukeen turvautujat tarvitsevat todella apua, niin samalla tavoin epäillään toimeentulotuen hakemisessa käytettävän vilpillisiä keinoja.
Köyhä katsoo naapuriin
Köyhyys on niin kuin se koetaan. Tuloerojen ja näkyvän kerskakulutuksen tasoittuessa voi ajatella, että lama-ajan Suomessa oli helpompi elää köyhänä kuin kymmenen vuotta sitten.Kun yhden määrittelyn mukaan suhteellisesti köyhiä ovat ne, joilla ei ole varaa elää yhteiskunnassa vallalla olevalla tavalla, niin toki 80-luvun lopun muskelivenemaniassa moni koki itsensä toivottoman köyhäksi. Toisaalta köyhyyden kokeminen ei ole vähentynyt - lähes viidennes suomalaisista määrittelee itse itsensä köyhiksi.
Vielä toistaiseksi suomalainen yhteiskunta on myös pystynyt pitämään tuloerot kohtuullisesti kasassa. 1980-luvulla Suomen tuloerot olivat OECD-maiden pienimmät. 90-luvun lopulla on jälleen vahvat merkit tuloerojen kasvusta.
PETE PAKARINEN
31.1.1997
Lähde: Kangas ja Ritakallio (toim.), Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puolivälin Suomessa. STAKES 1996.
