Ensi kertaa hallintobyrokratia väheni eikä kasvanut uudistusten myötä
Työllisyys etusijalla aluehallintouudistuksessa
Kansalaiset ja päätöksentekijät ovat yhtä mieltä siitä, että ensisijalle on asetettava työllisyyden parantaminen. Siksi olikin käsittämätöntä, että viime vuoden kiivas julkinen vastustus kohdistui läänien määrän vähentämiseen. Tavallisen ihmisen kannalta ei ole kovin suurta merkitystä onko läänejä yksitoista vai viisi, lääninhallinto on kovin etäinen ja vähämerkityksinen.Kansalaisten ei enää tarvitse asioida lääninhallituksissa, vaan he saavat samat palvelut huomattavasti lähempää, omasta kihlakunnan virastostaan. Kihlakuntia maassa on 90, joten palveluverkosto on paljon tiuhempi kuin 11 lääninhallituksen aikana. Valtion aluehallinnon uudistus oli monista syistä johtuen tarpeellinen.
Lääniuudistuksen vastustajatkin olivat valmiit hyväksymään työvoima- ja elinkeinohallinnon uudistamisen lähes yksimielisesti. Työvoima- ja elinkeinopolitiikkaa ovat hoitaneet aiemmin 77 erillistä piiriviranomaista tai vastaavaa koko maassa. Nyt ne koottiin 15 työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Hallinnon hajanaisuus ja päällekkäisyys väheni oleellisesti.
Työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat läänejä merkittävämpiä vaikuttajia
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen asiakkaina ja yhteistyön kumppaneina ovat kaikki toimivat ja aloittavat yritykset, työnantajat ja niiden henkilöstö, maatilat ja niiden sivuelinkeinojen harjoittajat, kalatalousyrittäjät ja kalastajat, kuntien maatalousviranomaiset, kouluttajina toimivat ammatilliset oppilaitokset, yli 130 seudullista kehittämisyhtiötä, aluekehitysviranomaisina toimivat 19 maakuntien liittoa, maamme 452 kuntaa tai kaupunkia, muutkin julkisyhteisöt ja elinkeinoelämän järjestöt, kuten yrittäjät ja kauppakamarit.Työvoima- ja elinkeinokeskusten alaisuudessa yli 180 paikallisista työvoimatoimistoa vastaavat varsinaisesti yksittäisten henkilöiden palvelusta. Työvoimatoimistojen palveluvalikoima voi nyt täydentyä käsittämään työvoimapalveluiden lisäksi maaseudun ja yritystoiminnan palveluita ja neuvontaa. Päästään kehittämään ns. yhden luukun palvelua.
Työvoima- ja elinkeinokeskusten tehtäväkenttä on laaja. Keskuksiin tulevien viranomaisten kautta käytettiin viime vuonna noin 15 miljardia markkaa elinkeinojen ja työllisyyden edistämiseen.
Keskukset antavat palveluja elinkeinotoiminnan edistämiseksi ja siten myös yritysten perustamiseen, kehittämiseen ja rahoitukseen. Keskukset neuvovat ja antavat apua yritysten rekisteröimiseksi, järjestävät ja hankkivat koulutusta sekä huolehtivat työvoima- ja tukipalvelut.
Rahoitusta keskukset antavat ja järjestävät yritysten kehittämis- ja investointihankkeisiin, myöntävät takauksia ja avustuksia ja tukevat valtion panoksella alueellista kehittämistä yhdessä maakunnan liiton kanssa.
Aluejakojen kirjavuus on ollut suuri ongelma
Läänit ja työvoima- ja elinkeinokeskukset tulevat nyt muodostumaan eheistä maakunnista. Yksi keskus muodostuu yhdestä tai kahdesta maakunnan liiton alueesta. Aluejaotuksen kirjavuus on myös johtunut siitä, että päätöksentekijöitä on useita.Kunnat muodostavat talouden ja toiminnan, asiakas- ja työssäkäyntiliikenteen pohjalta seutukuntia (yhteensä noin 90 seutukuntaa), joilla ei kuitenkaan ole varsinaista hallinnollista merkitystä.
Kuntien välinen yhteistoiminta on välttämätöntä, koska kaikki 452 kuntaa eivät yksinään ole riittävän toimintakykyisiä järjestämään kansalaisten palveluita tai huolehtimaan elinkeinotoiminnan edellytyksistä. Yhteistyö on pääosin järjestetty kuntayhtymien kautta.
Kuntayhtymä voi perustua pakkojäsenyyteen tai vapaaehtoisuuteen. Noin 20 sairaanhoitopiiriä muodostuvat siten, että kunnan on pakko kuulua oman alueensa sairaanhoitopiiriin ja kuntayhtymään. Kunnilla ei siis ole valinnan varaa, vaan valtioneuvosto ainoastaan voi muodostaa rajoja uudelleen
Valtion paikallisviranomaiset täydentävät
Valtion paikalliset viranomaiset täydentävät viiden läänin ja 15 keskuksen verkkoa. Paikallisen työvoimatoimiston alueen päättää työvoima- ja elinkeinokeskus. Työvoimatoimistoja on yli 180. Kihlakuntia on viiden läänin alaisuudessa 90, joiden alueet päättää valtioneuvosto.Maakunnan liittoja on 19. Kaikki kunnat ovat liittojen jäseniä, mutta eivät voi täysin vapaasti päättää mihin liittoon haluavat kuulua. Alueen pitää olla yhtenäinen johtuen seutukaavoituksen tarpeista. Seutukaava-alueet taas päättää valtioneuvosto ympäristöministeriön esityksestä.
Työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueet päätetään valtioneuvostossa helmikuussa. Keskuksen alueen tulee muodostua yhdestä tai korkeintaan kahdesta maakunnan liiton alueesta. Jos kunnat haluavat läänin tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen alueen vaihtoa, niin ensin kunnan pitää haluta vaihtaa maakunnan liittoa, seutukaava-aluetta ja ottaa huomioon myös oman seutukuntansa ja kuntayhtymien näkökannat.
Johtajien paikat hakuun helmikuussa
Presidentti nimeää maaherrat valtioneuvoston esityksestä todennäköisesti maaliskuussa.Työvoima- ja elinkeinokeskusten johtajien (15) paikat tulevat julkiseen hakuun helmikuussa. Johtajiksi voidaan valita hakumenettelyn jälkeen myös nykyisiä piiripäälliköitä, mutta pakkoa siihen ei ole. Kauppa- ja teollisuusministeriö tekee ehdotuksen valtioneuvostolle, joka valitsee johtajat viiden vuoden määräajaksi. Määräaikaisuus tulee merkitsemään kasvavaa tulosvastuuta. Johtajat valitaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään maaliskuussa.
Vanhat lääninhallitukset ja työvoima- ja elinkeinohallinnon piirit lakkaavat elokuussa. Viisi lääniä ja 15 työvoima- ja elinkeinokeskusta aloittavat uudella organisaatiolla syyskuun alussa.
MATTI KANKARE
31.1.1997
