Leima velvoittaa puolueen sosiaalista omaatuntoa:
Perho ei häpeä sosiaalipolitiikkaa
Kolmatta perättäistä hallituskauttaan istuva kokoomus on saavuttanut kansan uskottavuuden valtakunnan asioiden hoitajana.Viinasen-Niinistön -linjalla on laaja luottamus ja sankka perässähiihtäjien joukko. Kun jokainen pieni poliitikon alkukin haluaa harrastella talouspolitiikkaa, uskaltautuu kokoomuksen puoluesihteeri Maija Perho ylpeänä kantamaan myös sosiaalipoliitikon leimaa. Hän ei häpeä olla puolueen sosiaalinen omatunto.
- Se on velvoittavasti sanottu. Toisaalta sitä voidaan käyttää lyömäaseena.
- Ikäänkuin sosiaalipoliittinen näkökulma olisi rajoittuneisuutta suhteessa kykyyn ymmärtää talouspolitiikkaa tai muita niin sanottuja kovia asioita.
Sosiaalipolitiikka kuuluu kokonaisuuteen
Perho on myös puoluesihteerin ominaisuudessa huomannut kuinka sosiaalipolitiikan kysymykset puhuttavat kokoomuslaisia. Pienyrittäjät miettivät sosiaaliturvamaksuja ja eläkeläiset pohtivat palveluja.
Vaikka Kokoomusta pidetään nykyisin luotettavana ja määrätietoisen asioiden hoitajana, on puolueen ihmiskasvoisessa politiikassa jatkuvasti ongelmia.
- Se osittain johtuu siitä mihin asioihin kokoomuksen kärkipoliitikot puuttuvat.
Kun eduskunnassa vielä kymmenen-viisitoista vuotta sitten oli laaja kirjo asiantuntevia ja päteviä sosiaalipoliitikkoja liki puolueessa kuin puolueessa, näyttää joukko nyt kutistuneen pieneksi. Höyhensarjalaiseksi ei kukaan halua, sillä vasta talous- ja ulkopoliittinen osaaminen nostaa poliitikon raskaaseen sarjaan.
Globalisoituminen, Euroopan integraatio ja pääomien liikkeet ovat johtaneet siihen, että tarve ottaa talouden realiteetteja huomioon on kasvanut. Uskottavuutensa säilyttämiseksi poliitikot ovat sitten jättäneet muita asioita vähemmälle.
- Tätä ajattelua ei ole välttämättä viety loppuun, koska kyse on kokonaisuudesta.
Kehitys näkyy eduskunnassa siten, että sosiaaliturvaa koskeva selonteko kerää saliin vain sosiaalivaliokunnan jäsenet ja keskustelu jää lyhyeksi. Talouspolitiikan aihe venyttää paitsi puheita, myös puheenvuorolistan helposti useiden kymmenien nimien mittaiseksi.
Jälkilaskuja on tulossa
- Sosiaalipolitiikassa liikkuu valtion budjetista vajaa kolmannes. Se koskettaa jokaista suomalaista ainakin jossain elämän vaiheessa ja sosiaali- ja talouspolitiikan välillä on kiinteä kohtalonyhteys.Tällaisena yhteytenä Perho mainitsee työnantajan sosiaaliturvamaksut, jotka välillisinä työvoimakustannuksina nousevat esiin kun mietitään työllistämisen edellytyksiä. Työvoiman uusintaminen, työkyvyn ylläpito ja työssä jaksaminen ovat toinen kokonaisuus, joka vaikuttaa koko talouden toimintaan.
Laman pakottamana talouspolitiikka saneli sosiaalipolitiikan keinot ja suuret ratkaisut tehtiin talouspoliittisella asiantuntemuksella. Perho ei tuomitse päätöksiä. Se tehtiin mikä oli tehtävä ja jälkikäteen voidaan arvioida mitkä päätöksistä olivat perusteltuja.
- Jälkilaskuja on tulossa monella sektorilla.
Perhon mukaan niitä koituu niin avohoitoon joutuneista mielenterveyspotilaista kuin vaikkapa pitkäaikaistyöttömien lapsistakin, joiden kohtalo näkyy koulujen ruokapöydissä maanantaisin. Pahimmat ongelmat on kuitenkin vältetty.
- Vaikka sosiaaliturvan alueella tehdyt säästöt ovat ennätysluokkaa koko Euroopassa, meillä ei köyhyys ole astunut kadulle massailmiönä. Turvaverkon silmät ovat ehkä vähän suurentuneet, mutta se ei ole revennyt.
Peruspäivärahasta ei voi tinkiä
Tämän hetken keskustelunaiheeksi nousee Perhon mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sisältö. Keskusteluakseli asettuu perusturva-ansioturva -akselille.- Ei niin, että kysymys on joko-tai asetelmasta, mutta niin että pitäisikö tehdä linjatarkistuksia.
- Työttömyysturvaan kuuluvat ratkaisut tehtiin yleislakkouhan alla viime keväänä. Tässä konkretisoituu se kysymys, että kun työttömyysturvan peruspäivärahan taso on sellainen, että sen saajat joutuvat hyvin usein turvautumaan lisäksi toimeentulotukeen, niin kannattaa kysyä onko tämä mielekäs tilanne.
- Ehkä sittenkin viisaampaa olisi hienosäätää ansioturvaa niin, että se olisi ansioturvan kesto olisi sidottu esimerkiksi työsuhteen kestoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että palkansaajapuolella ei ole halukkuutta liikkua tällä puolella.
Työttömyysturvan leikkaukset on alunperin tähdätty tehtäväksi peruspäivärahan indeksitarkistuksista. Perho epäilee vakavasti aikeen toteutumista.
- Siinä tulee varmasti perusoikeudet ja perustuslain säätämisjärjestys jo vastaan. Näiden leikkausten tekeminen on lainsäädännön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden valossa hyvin kyseenalaista.
Tulevaisuuden sosiaalipolitiikan näkökulmaa hallitsee Perhon mukaan politiikan ihmiskäsitys.
- Vallitseeko positiivinen vai negatiivinen ihmiskäsitys?
- Tehdäänkö lainsäädäntöä siitä näkökulmasta, että varmasti tukitaan se porsaanreikä, josta 1-2 prosenttia käyttäjistä voi mennä sisään vai luotetaanko siihen, että ihmisillä on halu omilla ponnistuksillaan päästä eteenpäin ja elättää itsensä, kysyy Perho.
PETE PAKARINEN
31.1.1997
