Sudoplatovin elämäkerta voittaa James Bond -tarinat
Kuka oli Pavel Sudoplatov?
Pavel Sudoplatov toimi Neuvostoliiton NKVD:n erikoisupseerina vuosina 1938-53. Vuonna 1953 hänet vangittiin ja hän sai virua vankilassa aina vuoteen 1968. Vuonna 1992 hänen kunniansa palautettiin. Hänen muistelmansa ”Stalinin erikoistehtävissä - kiusallisen todistajan muistelmat” julkaistiin suomeksi 1994.Vuodesta 1939 vuoteen 1953 Sudoplatovin esimiehenä toimi pahamaineinen Lavrenti Berija - Stalinin pyöveli. Kun Berija Stalinin kuoleman jälkeen kamppaili vallasta ja hävisi, kohdistui voittajana selvinneen Nikita Hrushtshevin kosto myös Sudoplatoviin. Muistelmissaan Sudoplatov samaistaa Hrushtshevin menettelytavat neuvostojohdon aikaisempien mahtimiesten menetelmiin.
Sudoplatov toimi erikoistehtävien osastoa, joka oli vastuussa sabotaasista ja Neuvostoliiton vihollisten murhaamisesta maan rajojen ulkopuolella. Myöhemmin hän sai vastuulleen atomivakoilun. Välillä hän vastasi myös ulkomailla toimivasta verkostosta, jonka tehtävänä oli vastata Yhdysvaltoja ja NATO:n sotilaskohteita vastaan suunnattavista sotilaallisista iskuista.
Trotskin murhaaja
Atomivakoilijan uran suurimpia saavutuksia olivat Leo Trotskin murha Meksikossa sekä Yhdysvaltoihin kohdistettu atomivakoilu, jossa Sudoplatovin luoma organisaatio onnistui hankkimaan keskeiset ydinsalaisuudet Robert Oppenheimerin, Enrico Fermin, Leo Slizardin ja lopulta myös Nils Bohrin avulla.Sudoplatovin ura alkoi taistelulla ukrainalaisia nationalisteja vastaan. Hänet värvättiin vuonna 1934. Tuolloin hän vieraili ensimmäisen kerran Suomessa nk. ”illegaalina”. Helsingissä toimivaa ulkomaantiedusteluasemaa johti tuolloin Zola Rybkina, joka Sudoplatovin muistin mukaan toimi ”agentti” Hella Wuolijoen valvojana.
Suomesta Sudoplatov jatkoi matkaa edelleen ja palatessaan Suomen kautta takaisin suomalainen rajapartio pidätti hänet kuukaudeksi. Sudoplatov puuhasteli ukrainalaisten kanssa aina vuoteen 1938 saakka, jolloin hän Stalinin määräyksestä räjäytti ukrainalaisjohtaja Jevhen Konovaletsin Rotterdamissa suklaarasiaan kätketyllä pommilla.
Jartsev-neuvottelujen taustalla
Vuodelta 1938 Sudoplatov tietää, että 8.4. NKVD:n Suomen-toimiston päällikkö Boris Rybkin sai kutsun Kremliin, jossa Stalin antoi hänelle tehtäväksi esiintyä neuvostohallituksen epävirallisena edustajana Suomessa. Rybkin mm. luovutti rahaa Suomen Pientalonpoikien puolueelle.Hän esiintyi Suomessa nimellä Boris Jartsev tehtävänään ottaa yhteyttä Suomen hallitukseen maiden yhteisten etujen turvaamiseksi Skandinaviassa. Nuorempana lähetystösihteerinä esiintynyt Jartsevhan neuvotteli mm. ulkoministeri Erkon kanssa, joka kuitenkin torjui kaikki sopimusmahdollisuudet. Sudoplatovin mukaan Suomi tahtoi mieluummin valita yhteistyön Englannin, Saksan ja Ruotsin kanssa.
Vuonna 1939 Sudoplatov johti operaatiota, jonka tarkoituksena oli päästä eroon Meksikoon karkoitetusta Trotskista. Operaatio päättyi siihen, että 20.8.1940 Ramon Mercader murhasi Trotskin vuorikiipeilyyn tarkoitetulla pienikokoisella jäähakulla. Mercader esiintyi kanadalaisena liikemiehenä Frank Jacksonina ja onnistui vankeudessakin salata henkilöllisyytensä kuuden vuoden ajan. Hän palasi Moskovaan vapauduttuaan vankilasta 1960 ja sai Neuvostoliiton sankarin kunniamerkin.
Neuvostoliiton atomipommi kopioitiin Yhdysvalloista
Ydinaseesta alkoi Sudoplatovin mukaan liikkua tietoja jo vuonna 1940. Varsinainen Neuvostoliiton atomihanke aloitettiin 1942. Enrico Fermin aikaansaama ensimmäinen ketjureaktio oli Moskovan tiedossa vajaat kaksi kuukautta sen toteuttamisen jälkeen. Heinäkuussa 1943 atomivakoilun hallussa oli jo lähes 300 ydinenergiatutkimusta koskevaa ulkomaista salaista julkaisua. Oppenheimer ja Fermi luovuttivat tietoja, koska pelkäsivät saksalaisten saavan pommin valmiiksi ennen liittoutuneita.Osasto S sai kuvauksen ensimmäisen atomipommin rakenteesta jo tammikuussa 1945. Oma neuvostoreaktori käynnistyi vuonna 1946 ja sekin vasta sen jälkeen, kun Bohr oli pyynnöstä osoittanut Neuvostoliiton tiedemiehille missä vika oli. Neuvostoliitto räjäytti amerikkalaisilta kopioidun pommin vuonna 1949.
Kylmän sodan aikana Sudoplatov osallistui mm. Tshekkoslovakian vallankaappaukseen 1948 ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Hän johti sabotaasi- ja tiedusteluyksikköä ja valmistautui Yhdysvaltain ja NATO:n sotilaskohteisiin tehtäviin iskuihin. 1950-luvun alussa ryhmät olivat valmiina tarpeen vaatiessa iskemään Norjassa, Ranskassa, Itävallassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tuossa yhteydessä hän mainitsee suomalaissyntyisen MGM-miehen Reino Häyhäsen, joka oli täysin kelvoton mies.
Suomalaiset ”vaikuttaja-agentit”
Sudoplatov tekee kirjassaan selkoa myös Suomen ja Neuvostoliiton välisessä erillisrauhassa välittäneen Raoul Wallenbergin kuolemasta. Ensikosketuksen Paasikiven ja Kollontain välillä järjesti Tukholmassa Zola Rybkina.Suomen sodanjälkeisen tilanteen osalta hän muistelee Stalinin pitäneen varmana, ettei USA anna Neuvostoliiton miehittää Suomea. Suomi saatiin hänen mukaansa pysymään puolueettomana ”kaikissa tärkeimmissä puolueissa olevien vaikuttaja-agenttiemme avulla”.
Virkatöinään Sudoplatov ehti kehittää myös suunnitelman Jugoslavian marsalkka Josip Broz Titon murhaamiseksi. Hän valaisee kirjassaan myös salamyrkkyihin erikoistuneen toksikologisen laboratorion vaiheita.
Kaiken kaikkiaan ”Stalinin erikoistehtävissä” antaa erinomaisen paljon tietoa Neuvostoliiton ulkomaantiedustelun toiminnasta ja kapasiteetista Stalinin kaudella. Teos on hyvin toimitettu ja sen lähdeviittaukset on huolellisesti tarkistettu ja dokumentoitu.
Aina teos yhden James Bondin voittaa.
TIMO KERVINEN
31.1.1997
