Lauri Ihalainen: Henkilöstörahastoja tarvitaan EMU:ssa



SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen pitää henkilöstörahastoja tarpeellisina EMU-oloissa. Uusia instrumentteja tarvitaan suhdannevaihteluiden tasaamiseksi. Työttömyysturvaan ja työeläkkeisiin tarvitaan Ihalaisen mukaan niinikään puskurirahastoja. Hän ei ole kuitenkaan valmis sitomaan SAK:n lopullista EMU-kantaa yksin rahastojen kohtaloon.


SAK päättää omasta EMU-kannastaan marraskuun liittovaltuustossa. Eräät liittojohtajat ovat ottaneet kuitenkin jo varsin myötämielisiä kantoja Suomen EMU-jäsenyyteen. Puheenjohtaja Lauri Ihalainen arvioi, että täysin kielteisiä näkemyksiä on vähemmän, mutta varauksellisuutta esiintyy sekä kentällä että liittohallinnossa.

SAK:laiset ovat olleet yhtäältä kriittisiä vakaussopimuksen ehtoihin sekä myös professorityöryhmän osoittamaan ongelmaan. Eli siihen onko Suomen suhdannekierto talouden ja tuotannon rakenteen vuoksi eritahtinen kuin Euroopan ydinmaissa.

- Kaikki ovat sinänsä varmaan sitä mieltä, että Suomen on syytä varautua siihen, että EMU tulee ajallaan ja että Suomen on hyvä täyttää lähentymiskriteerit, jotta meillä on aito valinnan paikka silloin kun ratkaisun hetket ovat.

EMU-päätös ei Ihalaisen mukaan tule olemaan helppo, sillä sisällä on aidosti erilaisia mielipiteitä. - Me tiedämme myös sen vastuun mikä meidän päätöksellämme on laajemminkin.

Rahastot myötätuulessa

SAK:n avoin kanta liittyy pitkälti kansallisiin neuvotteluihin EMU:n vaikutuksista kansalliseen sopimusjärjestelmiin ja puskurirahastoihin. Tähän mennessä ratkaisuilla on Ihalaisen arviolta myönteisiä vaikutuksia keskusjärjestön kannanmuodostukseen.

Ensimmäinen osa paketista täyttyi pitkälti toukokuussa, jolloin työmarkkinajärjestöt totesivat yhdessä, että EMU sellaisenaan ei edellytä yleissitovuuden purkamista eikä nimellispalkkojen laskemista.

Toinen osa on vasta alussa. Työryhmät miettivät työttömyysturvajärjestelmän, työeläkejärjestelmän sekä koulutusvakuutusjärjestelmän tasaisen maksukehityksen varmistavia rahastoivia järjestelyjä.

Tarkoitus on saada alkusyksyyn mennessä ratkaisuja aikaan. Tulokset vaikuttavat Ihalaisen mukaan myös SAK:n EMU-kannanmuodostukseen, mutta ne eivät ole suinkaan ainoa vaikuttava seikka

Käynnistyneet valmistelut ovat merkki siitä, että sekä työnantajat ja valtiovalta ovat valmiit tarttumaan puskurirahastoihin, tähdentää Ihalainen. Enää ei keskustella siitä tarvitaanko rahastoja ylipäätään, vaan pohditaan sitä millaisiksi ne muodostuvat.

Puskurikeskustelut ovat Ihalaisen mukaan olleet pikemminkin isänmaallisia kuin vallankumouksellisia. Tavoitteena on, että sekä palkansaajalle että työnantajalle turvataan mahdollisimman tasainen maksukehitys.

Hän toteaakin, että jos ennen nykyistä talouskriisiä olisimme olleet viisaita, niin työttömyysturvajärjestelmään olisi luotu rahastoivat osuudet jo aiemmin. Nyt tähän on laajat valmiudet olemassa, Ihalainen arvioi. Hän korostaa myös, että puskuriosuuksien rakentaminen ei muuta olemassaolevia rahoitussuhteita palkansaajien ja työnantajien välillä.

Henkilöstörahastot tarpeen EMU:ssa

Yksi liittokohtaisista ongelmista, jotka saivat Paperiliiton pysymään erillään tuposta oli henkilöstörahastot, joita Enso ja UPM-Kymmene ovat lakkauttamassa. Ihalainen on suruissaan kehityksestä, sillä hänen mukaansa vasta nyt rahastoja todella tarvitaankin.

- Suomen pitää pysyvästi sopeutua matalainflaation yhteiskunnaksi, luonnehtii Ihalainen EMU:n keskeisintä vaikutusta. Matalaan inflaatioon soveltuva palkkapolitiikka keskittyy ostovoimaratkaisuihin, joissa palkankorotukset, tulonsiirrot ja verotus tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

- Jotta tämä olisi mahdollista, niin aloilla, joilla menee lujaa tarvitaan uusia instrumentteja. Niitä ovat tulospalkkausjärjestelmät, joita pitäisi kehittää suhdanteita tasaaviksi instrumenteiksi ja toisaalta henkilöstörahastot.

- Henkilöstörahastoja tarvitaan juuri näillä aloilla, missä niitä on lähdetty purkamaan. Se on epäviisas toimenpide, mutta siitä on näyttänyt tulevan turhan iso periaatteellinen asia.

- Uusi EMU-elämä vaatii uusia instrumentteja, joissa tulosta voitaisiin yritystasolla jakaa työntekijöille.

Ihalainen ei kuitenkaan halua lakisääteisiä henkilöstörahastoja, vaan katsoo niiden paremmin perustuvan vapaaehtoisuuteen. Selvitystä tarvitaan kuitenkin sen verran, että tiedetään voidaanko uudella lainsäädännöllä edesauttaa rahastojen mielenkiintoa.

EMU:n henki heijastuu tupoon

SAK ei halua kytkeä EMU:a ja syksyn työmarkkinaratkaisuja toisiinsa. Ihalaisen mukaan olisi ihanteellisinta, että keskeiset EMU:a valmistelevat ratkaisut olisivat kunnossa ennen työmarkkinaneuvottelujen käynnistymistä.

Ratkaisut ovat kuitenkin ajallisesti niin lähellä toisiaan, että molempien ilmapiirit vaikuttavat toisiinsa, vaikka Ihalaisen mielestä kahta asiaa pitäisi vain viileästi yrittää pitää erillä toisistaan

- Jos me emme saa tyydyttäviä tuloksia EMU-neuvotteluista, niin sillä voi olla tunkkauttavaa vaikutusta työmarkkina-asiaan ja päinvastoin..

- Jos jostain syystä ei synny edellytyksiä tehdä kattavaa matalainflaatioon istuvaa työmarkkinaratkaisua, niin se olisi ongelmallinen sen kannalta miten uskottavasti Suomi sonnustautuu EMU-yhteiskuntaan.

Liittokohtaisen kierroksen mahdollisuudet olisivat tässä suhteessa huomattavasti keskitettyä ratkaisua hankalammat, arvioi Ihalainen.

Laajan tuloratkaisun pääargumentit ovat muualla kuin EMU:ssa, tähdentää Ihalainen, vaikka taloudellisen ja poliittisen vakauden jatkaminen murrosvaiheessa onkin tärkeää. Hän epäileekin, että tämä argumentti painaa vielä enemmän työnantajien ja hallituksen vaakakupissa, kuin SAK:ssa.

Ei tupokirvestä kaivoon

Lauri Ihalainen ei vielä heittäisi tupokirvestä kaivoon. Arvokkaan asian eteen kannattaa tehdä vielä työtä. Hän perusteleekin tupon tarvetta sillä, että myönteistä työllisyyskehitystä voitaisiin vahvistaa mm. matalalla korkotasolla.

- Olisi aika isänmaallinen teko, jos saataisiin rakennettua kahden vuoden silta nimenomaan työllisyysperusteilla.

- Toinen argumentti on, että yhdistelmämallilla, jossa maltilliset palkkaratkaisut yhdistettynä palkkaverotuksen keventämiseen ja ankkuroituna matalaan inflaatioon, voi tuottaa kohtuullisen ostovoimakehityksen.

Ihalainen huomauttaa myös, että keskitetty ratkaisu voi tuottaa työelämään laadullisia parannuksia, joilla parannetaan heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden asemaa. Keskitetty ratkaisu olisi myös signaali Suomesta ulospäin kertoen työmarkkinoiden vakaudesta ja lopullisesta irtiotosta lamasta.

Palkankorotukset ennen veronkevennyksiä

Ihalainen toivoo, että hallitus tekee budjettiriihessä ne veropoliittiset linjaukset, joihin se on sitoutunut. Hänen painotuksissaan palkankorotukset kulkevat kuitenkin ennen veronkevennyksiä.

- Tässä suhdannetilanteessa on oikeaoppista, että palkankorotuksen vaikutus on suurempi kuin veronkevennysten vaikutus.

Ihalainen mielestä olisikin parasta, että EMU:n alla pääpuskuriakin eli valtiontaloutta vahvistettaisiin niin, että mahdollisesti tulevissa suhdanneongelmissa pärjättäisiin. Veronkevennyspolitiikkaa ei siis voida harjoittaa velkaa ottamalla, mutta säästöjen tiekin alkaa olla loppuunkuljettu.

- Ei meille sellainen peli sovi, että lisää leikattaisiin sosiaaliturvaa tai keskeisiä hyvinvointipalveluja, jotta veronkevennysten rahoitus sitä kautta järjestyisi. Se ei ole oikeudenmukaista politiikkaa.

Ihalainen ei ole siis yltiöoptimisti veronkevennysten suhteen, mutta myöntää, että palkkaverotusta on pakko alentaa. - Jos syntyisi kahden vuoden työmarkkinaratkaisu, niin tottakai hallituksen pitäisi silloin määritellä verolinjansa vaalikauden loppuun.

- Oikeudenmukaisuussyistä ja kannustavuussyistä painotus tulee silloin olla pieni- ja keskituloisissa. Silloin Leppäsen työryhmän ehdotukset ovat sellaisia, joiden on oltava osa ratkaisua.

- Jos kannustavuutta halutaan lisää, niin silloin työhön liittyviä veroja pitäisi keventää. Ansiotulovähennys ja työmatkavähennys olisivat silloin oivia työhön liittyviä kohteita.

- Arvonlisäverotuksen puolella on järkevää, että ravintolapalveluiden ja työpaikkaruokailun verokanta lasketaan samaan kuin mitä elintarvikkeiden yleinen verokanta on.

Ihalainen ei provosoidu puheista

Ihalainen kiittelee hallituksen perusviritystä palkansaajaliikettä ja työmarkkinoiden kolmikantayhteistyötä ymmärtäväksi.

- Tämä on aika syvällä hallituspuolueiden päävirrassa. Sen takia olen aika levollinen kaikkiin puoluekokouspuheisiin ja yksittäisiin asioihin nähden.

- Koen, että Ben Zyskowiczin tehtävä on ollut vähän siirtyä puolueen propagandaosastolle ja nostaa profiilia. Ihalainen tähdentää, että provosoitumiseen ei kuitenkaan ole aihetta. Hän tähdentääkin, että puoluekokousasiakirjoissa sävy oli palkansaajaliikettä ymmärtävämpi ja kokoomuksen kannanotoiksi jopa maltillinen.

Ihalainen katsoo kuitenkin kokoomuksen palkansaajailmeen himmentyneen viime vuosina. Syynä hänen mukaansa on ollut mm. Kepun ja kokoomuksen kilvoittelu yrittäjä-äänistä.

Uusliberaalien nousu ei Ihalaisen mukaan ole sekään huolestuttavaa. Heilläkin on oltava viholliskuvansa. - Suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaa arvostavaan mielipiteeseen se tuskin voimakkaasti vaikuttaa.

SAK:n puheenjohtajaa rauhoittaakin säännöllisiin tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että kansalaisten asenteet palkansaajaliikettä kohtaan ovat pysyneet hyvinä ja vakaina. Päivänpoliittinen kiehunta ei häiritse Ihalaisen lomasuunnitelmia.

PETE PAKARINEN
4.7.1997


POLITIIKKA -SIVULLE