Oikeus ja totuus vai ryhmäkuri
Valtiopäiväjärjestyksen 11 §:n mukaan kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta ja perustuslakia, eivätkä häntä sido mitkään muut määräykset. Totuus on kuitenkin toinen.Säännöksen sisällöksi kuvataan usein nk. imperatiivisen mandaatin kielto, toisin sanoen se, että edustaja ei ole sidottu valitsijoidensa tai vaalipiirinsä äänestäjien mielipiteisiin. Kansanedustajien tulisi siis perustuslain nimenomaisen pykälän nojalla kyetä toimimaan riippumattomana kaikista ulkoisista paineista ja mielipiteistä. Onko tilanne kuitenkaan tänä päivänä enää näin yksioikoinen? Totuus on toinenValtiopäiväjärjestystä valmistellut Robert Hermanson totesi, että VJ 11 pykälällä pyrittiin tekemään kaikenlaisten määräysten antaminen kansanedustajille sopimattomaksi ja perustuslainvastaiseksi. Tarkoituksena oli estää esimerkiksi se, että puoluekokous voisi esittää edustajalle vaatimuksia tai että puolueen muut johtoelimet voisivat antaa edustajille sitovia ohjeita ja määräyksiä.Todellisuus näyttää kuitenkin tänä päivänä varsin toisenlaiselta. Eduskuntaryhmissä tehdään viikoittain sitovuusasteeltaan erilaisia ryhmäpäätöksiä ja luonnollisesti kansanedustajien oletetaan myös yhtyvän niihin. Jos ei vapaaehtoisesti, niin vaikkapa pakolla. Kansaedustajia ei ryhmäkurikeskustelu kiinnostanutEduskunnassa järjestettiin 2.4. keskustelutilaisuus kansanedustajien asemasta ja ryhmäkurista. Huolimatta siitä, että tilaisuus oli suunnattu etupäässä kansanedustajille, paikalle oli kuitenkin ehtinyt vain muutama edustaja.Tilaisuuden avasi yksi tilaisuuden järjestäjistä, kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuori, joka avauspuheenvuorossaan peräänkuulutti avointa ja rehellistä keskustelua niinkin vaikeasta aiheesta kuin ryhmäkuri. Antvuoren mukaan edustajien keskuudessa näyttää aika ajoin olevan tarvetta keskustella parlamentarismin olemuksesta ja pohdiskella kansanedustajan asemaa Suomen poliittisessa järjestelmässä. Rankkaa henkistä painostustaProfessori Aarre Tähti piti alustuksessaan erittäin myönteisenä asiana sitä, että kansanedustajat edes yrittävät käydä käsiksi ryhmäkuriin. Eduskuntaryhmän päätösten sitovuus ei ole mittasuhteiltaan merkityksetön tekijä, jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että 200 kansanedustajasta 160 kuuluu eduskuntaryhmään, jolla on säännöissään maininta ryhmäkurin rikkomisen rangaistusseuraamuksista.Lisäksi Tähti on tutkimuksessaan todennut, että ryhmän kannasta poikkeamisen seuraukset ovat nykyään usein epämuodollisia. Jos kansanedustaja ei pysy ruodussa, edustajakollegat saattavat tutkimusten mukaan käyttää hyvin rankkojakin henkisiä painostuskeinoja kyseisen kansanedustajan eristämiseksi työyhteisöstä. Yhdessä sovitut päämäärätKokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz totesi keskustelutilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa, että yhteiskunnan kehittäminen pitkällä tähtäimellä vaatii sitä, että edustajat tekevät yhteistyötä ja keskustelevat asioista etukäteen.- Jos ajatellaan esimerkiksi hallitusyhteistyötä, hallitusohjelman toteuttaminen ilman hallituspuolueiden välillä sovittuja pelisääntöjä ja tiettyä uskoa siihen, että eduskunnassa on enemmistö hallituksen linjausten takana, olisi huomattavasti vaikeampaa, sanoi Zyskowicz. - Perusideana on, että yhdessä sovitaan tietystä ohjelmasta, yhdessä sitoudutaan sitä toteuttamaan ja yhdessä myös sitoudutaan siihen, että eduskunnassa toimitaan yhteistyössä ja toteutetaan yhdessä sovittuja päämääriä, Zyskowicz kiteytti.
PIIA-NOORA KAUPPI |
POLITIIKKA -SIVULLE