Viehekalastuksen vaikutukset tutkitaan


Eduskunta hyväksyi viime vuoden lopulla kalastuslain muutoksen, joka toi mukanaan läänikohtaisen viehekalastuslupajärjestelmän. Suuria tunteita nostattaneeseen lakimuutokseen liitettiin sen käsittelyn yhteydessä joukko lausumia, joiden mukaan tulee mm. seurata viehekalastuslupajärjestelmän vaikutuksia yleensä sekä viehekalastuksen vaikutuksia petokalakantoihin.

Maa- ja metsätalousministeriö, maaseutuelinkeinopiirit sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittävät uuden viehekalastuslupajärjestelmän vaikutuksia kalastukseen ja kalansaaliisiin ensi vuoden alussa toteutettavalla koko maan kattavalla kyselytutkimuksella. Viehekalastuksen vaikutuksia petokalakantoihin selvitetään puolestaan alueellisten kalakantatutkimusten yhteydessä.

Alan suurin tiedon keruu

Kyselytutkimuksessa selvitetään eri pyyntimuotojen kalastusrasitus ja saaliit kalastusalueittain. Samalla selvitetään uuden lupajärjestelmän toimivuutta käytännössä. Koska kalastusalueita on Suomessa kaikkiaan 222 kappaletta, on tutkimuskin poikkeuksellisen laaja. Tietoa kysytään 40 000 suomalaiselta. Kyseessä onkin suomalaisen kalataloussektorin yksi kaikkien aikojen suurimmista tiedonkeruista.

Kysely tavoittaa joka 50:nen suomalaisen perheen ensi vuoden alussa. Tutkimuksen tulokset ovat käytettävissä vuoden 1998 jälkipuoliskolla. Tuloksia käytetään myös viehekalastusmaksujen jakamiseen vesialueen omistajille.

Viehekalastusjärjestelmän vaikutuksia petokalakantoihin selvitetään lähinnä kalakantatutkimuksin, jotka keskitetään eteläiselle rannikkoalueelle, missä uuden lupajärjestelmän vaikutukset kalastukseen ja kalakantoihin on arvioitu laajimmiksi.

Kohteena keskeiset petokalat

Tutkimusten kohteena ovat rannikon viehekalastuksen kannalta keskeiset petokalat, meritaimen, kuha ja hauki. Runkona ovat jo käynnissä olevat tutkimushankkeet, joiden aineistot tarjoavat tarvittavia vertailukohtia ajalta ennen viehekorttiuudistusta.

Meritaimentutkimus tukeutuu merkintäaineistoihin, joiden perusteella voidaan arvioida mm. taimensaaliiden jakautumista pyyntimuodoittain, kalastuskuolevuutta sekä saaliin ja kalakannan koon välistä suhdetta. Kuhakantoja on tutkittu noin 20 vuoden ajan Helsingin edustalla ja Saaristomeren pohjoisosassa. Jos kalastus muuttuu voimakkaasti, heijastuu se myös kyseisten kuhakantojen kasvuun ja kalastuskuolevuuteen.

Rannikkokalastuksen saalistilastojen perusteella puolestaan arvioidaan kuhan ja hauen ammattikalastuksen kokonais- ja yksikkösaaliiden kehitystä muuttuvassa tilanteessa.

FF-IA
7.4.1997

POLITIIKKA -SIVULLE