Korhoselle EMU on myönteinen tosiasia



Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Martti Korhonen ei usko EMU-äänestyksen repivän puolettaan hajalle. Puheenjohtajakisaan asettunut Korhonen pitää myönteistä EMU-päätöstä puolueelleen realiteettina, jolla niin Vasemmistoliitto kuin Suomikin pysyvät päätöksenteossa mukana.


Vasemmistoliiton puheenjohtajapelistä on muodostumassa pitkän matkan juoksu. Toukokuussa täytettävää paikkaa tähyää kaksi lenkkeilyä harrastavaa puolueen varapuheenjohtajaa: Martti Korhonen ja Suvi-Anne Siimes.

Korhonen on 44-vuotias oululainen asentaja ja pääluottamusmies, joka istuu nyt toista kauttaan eduskunnassa. Kahden lapsen isä yrittää kuntoilun ohella saada aikansa riittämään myös lukemiseen ja kalasteluun.

Millaisen puolueen johtoon olet pyrkimässä?

- Tällä hetkellä Vasemmistoliitto on moderni vasemmistolainen puolue. Jännitteet ovat liittyneet eurooppalaiseen kehitykseen, mutta muilta osin näkisin, että puolue on hyvinkin yhteneväinen.

- Menettelytavat ovat vuosien varrella muuttuneet. Niistä osoituksena on jäsenäänestys. Uudenlainen lähestymistapa asioihin on puolueitten sisällä ehkä voimakkainta Vasemmistoliitossa.

- Edelleen siellä korostuu perinteiset työväenliikkeen arvot: sosiaalisuus ja oikeudenmukaisuus ja siinä rinnalla yhä tärkeämpänä myös ympäristö.

Kansan Uutiset analysoi, että menettelytavat eivät ole puoluetoiminnan veteraanille uusia. Vähemmistö syyttää edelleen enemmistöä puolueen hajottamisesta kun tämä ei taivu vähemmistön tahtoon ja vain kieli on muuttunut entistä alatyylisemmäksi. Onko tämä uudistumista?

- On tietysti selvä, että EU:iin ja EMU:un liittyvät asiat ovat olleet pinnalla. Ne ovat olleet hyvin voimakkaita ja osaltaan johtaneet tietynlaiseen konfliktitilanteeseen. Se on tuonut hyvinkin kärjekkäitä puheenvuoroja, mutta se koskee yhtä asiaa eikä ole puolueen iso ongelma.

- EMU on yksi päätös muitten päätösten joukossa ja se pitää tavalla tai toisella tehdä.

Olet siis sitä mieltä, että EMU-päätös jäsenäänestyksineen ei ole hajottamassa vasemmistoliittoa?

- Ei se minusta siihen johda. Ei sellaisia merkkejä ole. Valtaosa ihmisistä ymmärtää päätöksen merkityksen yhtenä päätöksenä muitten joukossa.

Oma kantasi EMU-kysymykseen on ollut lähinnä myönteinen?

- Olen sanonut, että jäsenäänestyksessä mielestäni pitää äänestää "KYLLÄ". Mitään muuta poliittista realiteettia ei ole kuin katsoa kysymys loppuun asti ja tässä vaiheessa "EI"-vastaaminen tarkoittaa sitä, ettei tiedä mihin ottaa kielteisen kannan.

- EMU tulee ja jos EMU toteutuu laajana, niin en ymmärrä mikä logiikka olisi olla siitä pois. Tänä päivänä ei kuitenkaan kukaan tiedä toteutuuko se laajana, joten itsensä sulkeminen lopullisesta päätöksestä ei ole viisasta.

- Toinen iso tekijä on ERM:n sisältö. Me olemme edelleen ERM:n sisältä vaikka EMU tuleekin ja kovin kummalliselta tuntuisi tilanne, että ne maat jotka ovat EMU:ssa antaisivat ERM:n maille paremmat ehdot kuin EMU-maille. Siinä on vähän sama tilanne kuin jos Elannon etukortilla saisi paremmat edut K-kaupasta kuin K-kortilla.

- Jos kielteisen kannan ottaminen johtaa hallitustyön loppumiseen, niin ei siinä ole poliittista logiikkaa eikä vastuunkantoon liittyvää johdonmukaisuutta.

Jäsenäänestyksen tulosta on puheissa pyritty puolin ja toisin dementoimaan. Etukäteen on KYLLÄ-puolen kannattajia syytetty kyseenalaisista keinosta ja toisaalla on sanottu, että EI-vastauskaan ei johtaisi hallituksesta lähtöön. Miten suuri merkitys tuloksella käytännössä on?

- Kyllä sillä suuri merkitys tulee olemaan. Jos suuri enemmistö sanoo EI ja EMU-päätös tulee hallituksen tiedonantona, josta pääministeri vetää omat johtopäätöksensä, niin hallitusyhteistyön jatkaminen on äärimmäisen vaikeaa siinä tapauksessa.

Jos tarkastellaan hallituspolitiikkaa EMU-kysymyksen ulkopuolelta, niin miten luonnehdit Lipposen-Niinistön hallituksen tähänastista toimintaa?

- Jos otetaan se iso linja, joka liittyy talouspolitiikkaan ja talouden tasapainottamiseen, niin eihän muuta vaihtoehtomallia ole ollut olemassa. Talous asettaa reunaehdot ja toimintamallit.

- Kun tullaan talouden sisälle ja siinä toimimiseen, niin siinä on vaihtoehtoisia malleja ja siellä on yksittäisten päätösten osalla erilaisia paineita ja erilaisia näkemyksiä.

- Minusta tällä hetkellä suurin ongelma on siinä, ettei haluta hyvinvoinnin kasvua ottaa bruttokansantuotteen kasvun kautta jaettavaksi oikeudenmukaisemmin tähän yhteiskuntaan.

- Suomi rikastuu, bruttokansantuotteet kasvu on maailman huippuluokkaa ja silloin sitä pitäisi pystyä jakamaan kansakunnan sisälle. Se vaatisi radikaaleja päätöksiä esimerkiksi verotukseen liittyen. Samalla pitäisi panna myös yritykset maksamaan osa siivustaan tähän yhteiskuntaan.

- Mitään muuta keinoa ei ole myöskään työttömyyden hoitoon, koska se luo edellytyksiä sisäisen ostokyvyn vahvistumiselle. Ne ovat niitä kysymyksiä, joista on ollut ja tulee olemaan erilaisia linjanäkemyksiä.

Millaiset mahdollisuudet nykyisessä hallituksessa Vasemmistoliitolla on saada ääntänsä kuuluville? Onko puolue pelkkä äänetön yhtiömies?

- Ei se minusta ole. Väitän, että meidän päätöksiin osallistuminen on huomattavasti enemmän kuin vaalien mukaan annettu yhdentoista prosentin kannatus. Vaikuttaminen on, kuten kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kiinni toiminnasta, esityksistä ja tavasta viedä esityksiä eteenpäin.

- Toinen vaihtoehto pitää koko ajan miettiä rinnalla. Oppositiosta vaikuttaminen on tänä päivänä puhtaasti nolla.

Vasemmistoliitossa ja sen edeltäjissä on kuitenkin usein ollut merkittävää oppositiohalua?

- Se on totta, että viimeaikainen perinne on ollut hyvin vahva siihen suuntaan. Kun ei hyvin pitkästi ole nähty olevan yhteistyömahdollisuuksia, niin se on myös ruokkinut sitä. Tänä päivänä asioiden sisältö on muuttunut ja on tullut uusia ryhmittymiä, esimerkiksi Vihreät, joiden kanssa on paljon yhteistyötä ja yhteisiä näkemyksiä, kuten myös tietenkin demareiden ja osin myös kokoomuksenkin kanssa.

Mitkä ovat sinulle itsellesi henkilökohtaisesti tärkeitä politiikan kysymyksiä?

- Yhtenä voimakkaimpana näen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen ja siinä mahdollisuuksien antamisen kaikille niin koulutukseen, työpaikkaan, elämiseen kuin eläköitymiseenkin. Sen on punainen johtolanka, jonka pitää johtaa ajatuksenkulkua. Tänä päivänä se liittyy hyvin voimakkaasti talouspolitiikan sisällä tehtäviin ratkaisuihin.

- Jos meillä ei ole resursseja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, niin ei silloin pystytä operoimaan sosiaalipolitiikan, koulutuspolitiikan kuin minkään muunkaan sisällä. Kyse on perinteisestä tulonjaosta. Miten syntyvä tulo tässä yhteiskunnassa jaetaan.

PETE PAKARINEN
5.12.1997


POLITIIKKA -SIVULLE