Perttula: Vuoden 1999 eduskuntavaalit ovat arvovaalit

Möhködemokratian vaihtoehdot



Keskustan puoluesihteeri Pekka Perttula kutsuu suomalaista politiikkaa möhködemokratiaksi.
- Poliittinen keskustelu parhaimmillaan on älyllinen haaste, jossa yritetään selvittää mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu.



Tämän vuosikymmenen politiikassa kysymykset on kuitenkin tiivistetty suuriin möhkäleisiin. Hyväksyttekö EMU:n, kolmikannan ja ydinvoiman, Perttula kiteyttää kysymykset, joilla varmimmin vieraannutetaan kansa vaaliuurnilta vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.

1950-60-luvuilla rakennettu teollisuussuomi kohtasi päätepisteensä lamassa. Teollisuussuomi sitoi ja työllisti kansan yhteiseen projektiin, analysoi Perttula. Tuotantorakenteen muuttuessa yli neljäsataa tuhatta ihmistä odottaa työtä.

- Nyt kysytään tämän aikakauden suurta projektia, joka kokoaisi suomalaiset sillä tavalla yhteen, että jokainen omalla työllään rakentaa tätä Suomea.

Perttula kysyykin miltä arvoperustalta rakentuu vuodesta 2000 alkava Suomen menestystarina.
- Tässä tilanteessa tarvittaisiin radikaalia yhteiskuntapolitiikkaa.

Massatuotannon jälkeen edessä on osaamisen ja erikoistumisen yhteiskunta, jossa tuotannontekijänä on tieto. Perttula huomauttaa, että massasuomi oli tasa-arvoinen, mutta myös tasapäistävä.

- Uudessa tilanteessa on ihmisiä, jotka kykenevät tekemään itsensä korvaamattomiksi osaamisellaan. Tulee olemaan iso joukko ihmisiä, joilla on käden taitoja ja sydämen taitoja, mutta joiden pään taidot eivät ole aivan yhtä hyviä.

- Kansallinen projekti käynnistyy, kun näillekin syntyy töitä. Se, että kaikille löytyy oma paikkansa on keskeinen osa Perttulan peräänkuuluttamaa arvoperustaa.

- Mitä hyödyttää se, että saat rahaa, jos et koe olevasi osa suomalaista yhteiskuntaa ja Suomen rakentajia? Suomalaisen yhteiskunnan eheyttä ei Perttulan mukaan mitata vain sosiaaliturvan määrällä, vaan yhteisöön kuulumisella. Oli kyseessä oma kylä tai kortteli, perhe tai naapurusto, se tarjoaa kiinnityskohdan.

Köyhän oikeus on oppia

Perttula uskoo, että suomalaisilla on mahdollisuudet pärjätä tietoyhteiskunnassa. Ruotsalainen visio, jossa puolitoista miljoonaa ihmistä on liian tyhmiä tullakseen toimeen, voidaan välttää, jos siihen on halua. Geeniperimän sijaan ongelmat syntyvät kulttuurista ja sosiaalisesta ympäristöstä.

- Jos ympäristö on virikkeellinen ja ajatteluun ja vuorovaikutukseen pakottava, kommunikointia opettava, niin kyllä se luo edellytykset onnistua ja pärjätä.

Käytännössä lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset, sosiaaliset ja henkiset taidot vaihtelevat ja osa putoaa kärryiltä. Perttula kehuukin opetusministeri Olli-Pekka Heinosta tämän ajamasta uudistuksesta tarjota oikeus esiopetukseen kuusivuotiaille.

- Oikeus oppia on tärkein oikeudenmukaisuuskysymys. Miten peruskoulun säästöjen keskeltä kiskotaan kärryiltä putoamassa oleva kaveri voittajan uralle?

Tietoyhteiskunnassa ei siis tarvitse olla suurta massaa, joka jää rattaisiin parhaimmiston paukutellessa henkseleitään. Nykyisellä politiikalla näin uhkaa käydä, arvioi Perttula. Vahvat etujärjestöt puolustavat vahvojen oikeuksia ja lyhytaikaisten työsuhteiden määrä vain kasvaa.

- Osa porukasta tulee olemaan enemmän ennakoimattomassa lähtökohdassa. Se voi olla tilanne, jota ei pidä tavoitella, mutta menepäs kysymään sitä nuorilta. Se olotila voi olla hyvinkin luova, kunhan yhteiskunnassa on tietyt perusedellytykset kunnossa.

- Tämän päivän köyhän asia on oikeus oppia.

Kuusituntinen työpäivä ja perustulo

On aloja, joissa kahdeksan tunnin työpäivän tehon voi hyvinkin pusertaa kuuteen tuntiin, pohtii Perttula. Työajan lyhentäminen, mikäli tuottavuus säilyy, on tulevaisuuden visio. Kasvavasta vapaa-ajasta liikenee niin koulutukseen kuin sosiaalisiin kontakteihinkin.

- Mikä on kaupunkien resurssi, hän kysyy ja vastaa: ihmiset, sosiaaliset kontaktit. Meitä vanhemmissa kaupunkikulttuureissa sosiaaliset kontaktit ovat luontevampi osa kaupungin arkea. Massataajamasta voisi kehittyä vuorovaikutuspaikka.

Työn jakamisen ohella tehtävää löytyisi myös palveluista. Julkisen palvelun ohella tekemistä olisi myös kodeissa.

- Yksi järjettömimmistä jutuista päivänpolitiikassa on kotitalouksien työllistämismallit. Kun on tarvetta ja maksukykyisiä ihmisiä, niin miksei sitä hyödynnetä, hän kysyy.

- Olen myös entistä vahvemmin perustulon kannalla, jatkaa Perttula radikaalin yhteiskuntapolitiikan linjauksiaan. Mallin tutumpi nimi on kansalaispalkka. Perttulan mukaan perustulo ei välttämättä olisi suuri kustannusloikka, moni elää nytkin sosiaaliturvan perustasolla.

- Meidän pitäisi ehdottomasti kokeilla sitä jossain. Sitä voisi kokeilla jossain taajamassakin. Meillä on paljon lähiöitä, joissa on paljon pitkäaikaistyöttömiä. Niissä voisi katsoa löytyykö jotain vastinetta jota perustulolle voisi vaatia.

Perttula korostaa nimenomaan aktivoivaa järjestelmää ja näkee, että esimerkiksi maaseudulla perustulo voisi synnyttää yhteisöllistä toimintaa.

Puolueet vetämään pitkiä kaaria

Mutta mitkä ovat lopulta käytännön mahdollisuudet ylipäänsä minkään uuden yhteiskuntapolitiikan syntymiselle? Eräs ongelma on Perttulan mukaan politiikan kieli, joka heikosti vastaa uuteen haasteeseen.

- Meillä ei ole käsitteistöä millä analysoitaisiin sitä yhteiskuntavaihetta, johon me olemme menossa. Kuva välittyy liian kauheana tai liian positiivisena, kun keskustelua käydään menneisyyden käsitteistöllä.

Kun hallitusta muodostettiin, niin Perttulan mukaan olennaisia keskusteluja jäi käymättä:
- Miten näin laajapohjainen hallitus vaikuttaa poliittiseen keskusteluun ja mitä jännitettä tuo se kun vahvat etujärjestöt ovat sitoutuneet hallitukseen näin vahvasti.

Eduskunnan keskustelua ovat näiden lisäksi Perttulan mukaan heikentäneet muutkin politiikan valtasuhteet, kuten pääministerin vahva asema sekä presidentin asema.

- Tulevaisuusselonteon myötä eduskunnalle on annettu mahdollisuus olla laaja-alaisemman keskustelun foorumi, mutta ei se kovin luontevasti sille istu.

- Puolueiden tehtävä olisi kyetä virittämään keskustelua ja löytämään pidempää kaarta. Samalla puolueilla on edellisten vuosikymmenien rasitteet tilanteessa, jossa tämän päivän puolue on vaikutusvallaltaan aivan toista kuin 1970-luvulla.

Möhködemokratia vie tilan keskustelulta

Perttula käyttää suomalaisesta demokratiasta nimitystä möhködemokratia, jossa halutaan sitoa suuriin järjestelmiin. Hän mainitsee esimerkin.

- Kun Paavo Lipponen kysyy keskustalta sitoudutteko kolmikantaan, niin mitä siihen sisältyy? Siinä ei kovin suurta yhteiskunnallista keskustelua käyvä, vaan sitoudutaan tiettyyn järjestelmään, joka tuottaa tiettyjä yhteiskunnallisia seurauksia ja sillä selvä.

Vastaava tilanne on kysyttäessä sitoudutteko EMU:un. Keskustelua ei käydä siitä, mitä kaikkea järjestelmiin sisältyy. Todellinen yhteiskunnallinen tilanne jää keskustelematta.

- On hallituksen etu näin tehdä, että kriittistä keskustelua siitä, missä Suomi on ei käydä. Perttulan mukaan seurauksena kuitenkin on, että vaihtoehtojen puutteessa yhä useampi suomalainen vieraantuu politiikasta.

Perttula kaipaakin suomalaisille politiikoille älyllisen irrottelun mahdollisuuksia. Tilaa ja julkisia foorumeita, joilla katsoa onko ajatuksia ylipäätään olemassa.
- Ei niin, että kun joku heittää jonkun pallon, niin rusikoidaan se alas ja hypitään vielä varmuuden vuoksi päällä.

Suuri periaatteellinen linjaus voidaan tyrmätä osoittamalla niin lainsäädännön kuin valtiontaloudenkin rajoja. Poliitikot kulkevat eräänlaisessa rännissä, jonka yli ei ole syytä hyppiä.

Arvovaalit 1999

- Vaihtoehdoilla on jälleen sijaa politiikassa, uskoo Perttula. Suurimman oppositiovoiman puoluesihteeri innostuu demagogiaan julistaessaan, että tämä hallitus on eväänsä syönyt vaihtoehdottomalla säästöpolitiikalla. Nyt olisi vaihtoehtojen aika.

Tulevien eduskuntavaalien alla voidaankin pitkästä aikaa nähdä mielenkiintoista pohdintaa. Perttula uskoo, että 1999 voidaan käydä aatteellisempi ja arvopohjaisempi sekä myös henkilökeskeisempi keskustelu kuin aiemmin.

- Niitä vaaleja edeltävä keskustelu on osittain maailmanselitystä ja omaa paikkaansa luotaavaa keskustelua. Ihmiset alkavat kysyä missä Suomi on ja haluavat sijoittaa Suomen jollekin kartalle.

Toinen asia Perttulan mukaan on se millä kokoonpanolla ja miten kakkua ryhdytään kasvattamaan.
- Aina kun syntyy uusi poliittinen koalitio, sen mahdollisuus liittyy siihen, että se ei jaa edellistä tulosta, vaan sillä on idea, että pitkällä jänteellä sillä syntyy jotain lisäarvoa, jonka vuoksi kannattaa olla yhteistyössä.

- Luulen että puolueiden välillä erot korostuvat. Toinen vaihtoehto on möhködemokratia, jossa on kolme keskeistä kysymystä. Mikä on kantasi ydinvoimaan, EMU:un ja kolmikantaan.

Perttulan mukaan se tarkoittaa, että politiikka ei silloin ole avainasemassa, vaan pelkkä seurailija.

PETE PAKARINEN
5.6.1997


POLITIIKKA -SIVULLE