Koivisto arvostelee Kekkosen arkiston käytön rajoittamista

UKK neuvotteli aluevaihdoista Koiviston selän takana

Kekkosen elämänkerran kirjoittaja, dosentti Juhani Suomi torjuu Koiviston arvostelun. Suomen mukaan Koivisto sai kopioita nk. vuosikirjoista sekä myös Kekkosen päiväkirjoista, jotka eivät muuten ole vielä muiden tutkijoiden kuin Suomen käytössä.

Koivisto toteaa myös kirjansa Liikkeen suunta esipuheessa, että hänellä ei vielä tänä päivänäkään ole täyttä kuvaa Kekkosen arkiston sisällöstä. Julkistamistilaisuudessa Koivisto kehotti kysymään Kekkosen arkistolta, mitkä ovat sen menettelytavat ja miten niitä sovelletaan häneen.

Dosentti Suomi korostaa, että hänellä ei ole mitään tekemistä Kekkosen arkistoa hoitavan Tasavallan Presidentin Arkistosäätiön kanssa. Suomi sanoo kuitenkin seuranneensa läheltä aineiston keräämistä Koivistolle.

Koivisto sai satoja kopioita

Koivisto sai Suomen mukaan vuosikirjoista satamäärin kopioita. Päiväkirjoista arkistosäätiö ilmoitti, että elämänkerta eli Suomen työ kulkee edellä. Suomi kuitenkin otti Koiviston tutkimusavustajan pyynnöstä myös niistä kopioita tiettyjen päivien kohdalta, jos niissä oli mainintoja Koivistosta.

- Hän on saanut sataprosenttisen palvelun. Minua kyllä harmittaa, jos hän tällaista väittää. Olen tehnyt pyyteetöntä työtä, Suomi sanoo.

Koivisto purkaa mielipahaansa

Kirjansa esipuheessa Koivisto toteaa, että ei voi mennä tapahtumien ja niistä Kekkosen kynällä tehtyjen muistiinpanojen ja tulkintojen ohitse niitä kriittisesti kommentoimatta. Suomen Kekkos-elämänkerran vuosia 1968-72 koskevassa osassa käsitellään mm. Koiviston ajaman Nordek-hankkeen kaatumista.

Koivisto toteaa, että jos Kekkosen jälkeenjääneet paperit olisivat tulleet julki jollakin muulla tavalla ja jossakin toisessa sävyssä, hän olisi voinut ehkä antaa oman mielipahansa olla purkautumatta.

Julkistamistilaisuudessa Koivisto totesi, että hänellä oli presidenttinä käytössään puutteelliset tiedot siitä, mitä hänen edeltäjänsä puhui ulkovaltojen edustajien kanssa.

Hän viittasi mm. siihen, että Kekkonen keskusteli Saksojen tunnustamiseen liittyen neuvostoliittolaisten kanssa aluevaihdoista. Pääministerinä olleelle Koivistolle Kekkonen ei kertonut näistä mitään. Tilanne oli katastrofaalinen.

Kekkonen teki virhearvion Nordekista

- Minulle Kekkonen ei väittänyt, että olisin ollut Nordek-asiassa omavaltainen ja vienyt asioita eteenpäin hänen kanssaan keskustelematta, Koivisto kirjoittaa.

Koivisto kertaa laajasti Nordek-neuvottelujen kulkua ja omia tuntojaan vuoden 1970 maaliskuulta, jolloin Suomen hallitus päätti olla allekirjoittamatta Nordek-sopimusta.
- Totesin Kekkosen tehneen virhearvion sen suhteen, mitä hän saa hyväksytyksi Moskovassa. Epäonnistuminen jäi häntä kaivamaan.

Koiviston mukaan hän ja Kekkonen toimivat ajoittaisista huomattavista näkemyseroista huolimatta pääosin samaan suuntaan. Merkittävä kiista koski tapaa, jolla Suomi irrottaa itsensä Neuvostoliiton vastustamasta hankkeesta.

- Minulle ei jäänyt sen suhteen mitään epäilystä, etteikö Kekkonen tammikuussa 1970 ottanut Nordek-hanketta omaksensa ja vakaasti pyrkinyt sen toteuttamiseen.

- Kun hän ei tässä onnistunut, piti ryhtyä viime hetken yrityksiin saada epäonnistuminen kaadetuksi jonkin muun maan päälle. Tässä hankkeessa minä en halunnut olla mukana, Koivisto tilittää.

Koiviston mukaan Kekkonen halusi asettaa uusia ehtoja muille Pohjoismaille. Hän itse torjui uudet temput ja selittelyt.
- Sanoin myös Kekkoselle ja Karjalaiselle, että olisi syytä avoimesti sanoa, että allekirjoittamatta jättäminen tehdään Neuvostoliiton esittämien näkökohtien takia.

- Kun Kekkonen ja Karjalainen vastustivat tämän perustelun esittämistä, en minäkään insistoinut, Koivisto kirjoittaa.

Koivisto kummastelee myös Kekkosen jälkeenjääneisiin papereihin kirjattuja arvioita, että hän pani Nordekin alulle ja Kekkonen itse ei tiennyt asiasta etukäteen juuri mitään.
- Itse asiassa minä olin meistä kahdesta se, joka oli hankkeesta sen käynnistyessä enemmän yllättynyt. Hänen ainakin piti olla asiasta tietoinen, Koivisto toteaa.

STT-IA
9.9.1997