Lukijalta



7.2.1997


Kummallista ajattelua kauppojen aukioloajoista

Suomessa elää vallalla sellainen kummallinen ajattelu, että se, jolla olisi töitä, ei saa niitä tehdä enempää kuin on suotavaa ja että se, joka ansaitsisi mukavasti rahaa, ei saa sitä tehdä. Tällä tavallako, töitä tekemättä ja niihin innostamatta, Suomi kohoaa syvästä velkaantuneisuuden ja työttömyyden alhosta?

Venäjällä on viimeiset kymmenen vuotta niitetty juuri tällaisen ajattelun hedelmiä. Ammattiyhdistysliike on täydellisesti lukkiutunut jäsenkunnalleen hyvinä vuosina valtiolta hankkimiensa ylisuurien etuuksien puolustamiseen, eikä enää halua nähdä sitä kammottavaa todellisuutta, jossa suuri osa suomalaisista työttömistä tällä hetkellä elää.

Suurena oivalluksena ammattiyhdistysliikkeiden taholta esitettiin olemassaolevien töiden jakamista. Sen sijaan, että yritettäisiin yhdessä etsiä ihmisille lisää töitä. Tietenkään töiden jakaminen ei tarkoittanut heidän ajattelussaan etuuksien jakamista vaan sitä, että samalla palkalla olisi näppärästi mahdollisuus tehdä vähemmän töitä. Kyllähän sen joku kuitenkin maksaa. Kun maksajia ei laiskottelulle oikein löytynyt, arvon herrat ja rouvat ovat nyt keksineet uuden viisasten kiven: kolmannen sektorin!

Amerikasta asti on maahamme tullut uuden aikakauden profeetta, vasemmisto-ekonomisti Rifkin, joka mielellään jakaa tätä kolmannen sektorin ilosanomaa kaikille kuulijoille. Tuomionpäivä on edessä, mutta ei hätää: valtion kaikki voimavarat onkin nyt keskitettävä tuottavasta tuotannosta harrastustoiminnan pariin!

Pärekorin punonnasta liksaa

Euroopassa odottavat satojen miljoonien kuluttajien markkinat, mutta meilläpä ei niihin paneutumiseen ole aikaa, koska kotiseutuyhdistyksen pärekorien punominen ja urheiluseuran poikien piikkarien korjailu ovat mielekkäämpiä puuhia.

Vihaksi oikein pisti, kun katselin televisiosta kauppojen aukioloajan laajentamista vastustavaa mielenosoitusta. Joku oli tosin erehtynyt mielenosoituksen aiheesta, kun oli pistänyt kylttiinsä paljon puhuvan tekstin: Lisää liksaa! Mutta loput porukasta oli tiukasti varsinaisen asiansa takana: Me ei tehdä töitä sunnuntaisin! Ja mitäs sitä turhaan rehkimään, liksaa tulee muutenkin.

Kauppojen sunnuntaiaukiolo on hirveä mörkö. Se kiihdyttää inflaatiota ja tappaa kaikki pikkukaupat kuin kärpäset. Pikkukauppiaiden olemassaolon ehtona onkin, että kauppaa ei saa pitää auki muulloin kuin silloin, kun ammattiyhdistysliikkeen sikariporras antaa siihen erikseen luvan. Lisäksi sunnuntaiaukiolo lisää työttömyyttä sekä samaan aikaan inhottavia ja halveksittavia pätkätöitä.

Varmaan sunnuntaiaukiolo vaikuttaa haitallisesti myös kuun liikkeisiin taivaalla ja lisää vuorovesi-ilmiötä maan etelärannikolla. Ja pahinta on, että ammattiyhdistysliikkeen jäsenpoloilta ollaan nyt riistämässä viimeinenkin elämänilo: että saisi olla perheensä kanssa rauhassa kotona lepäämässä edes yhden päivän viikossa.

Jumalakin vastustaa sunnuntaiaukioloa?

Mutta hurjin isku elinkeinoelämän vapauttamista vastaan tulee varsin arvovaltaiselta taholta: itse Jumala on sitä vastaan. Maan päällä olevan edustajansa, luterilaisen kirkon arkkipiispan välityksellä. Hän on tehnyt kaikille tietäväksi, että sunnuntai on pyhitetty lepopäiväksi, jota ei pidä työnteolla saastuttaman.

Arkkipiispa toki itse tekee töitä sunnuntaisin, mutta hän työnsä on kutsumuksellista, eikä sitä voi arvioida samoilla perusteilla kuin kassaneitien ja lihamestareiden tavallista työtä.

Mikähän mahtaa olla seuraava yhteiskunnallinen epäkohta, josta hän antaa tuomionsa. Elämänkatsomustiedon opettaminen kouluissa? Aamuhartauksien laiminlyönti työpaikoilla? Vaiko naisten säädytön pukeutuminen?

Nimim. "Vihastunut kansalainen"


Miksi liikeaikalakia ei saa muuttaa

Hallitus esittää liikeaikalain muuttamista siten, että vähittäistavarakaupat voisivat olla auki eräitä pyhä- ja juhlapäiviä lukuunottamatta kaikkina päivinä. Tätä aukioloaikojen liberalisointia on vastustettu monin eri perustein. Tässä niistä parhaita:

”Selväjärkiset poliitikot ovat joutuneet riivaajien otteeseen”, sanoo Kotimaan päätoimittaja Jaakko Elenius.

”Puoluekurin vaatiminen rikkoo uskonnonvapautta”, tietää Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen.

”Käsky ennaltaehkäisee ihmisen nääntymistä”, korostaa Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä.

”Jumalan käskyt on annettu elämän suojelemiseksi”, tietää lehtori Liisi Jokiranta.

”Jos kaupat olisivat sunnuntaisin kiinni, miehet ostaisivat vähemmän viinaa”, arvioi rovasti Eino Alaranta.

”Se kiihdyttäisi inflaatiota ja nostaisi korkoja”, laskeskelee toimitusjohtaja Erkki Tuovinen.

”Perheet hajoavat ja ihmisten sosiaalisten suhteiden hoitaminen häiriintyy”, ennakoi Saksan kristillisdemokraattinen puolue CDU ja jatkaa: ”Sunnuntaisin auki olevat kaupat ovat länsimaisen sivistyksen lopun alku”.

”Jumalaton hallitus joutaa kaatua”, otsikoi Kristityn Vastuu.

Nämä äärimmäisen älykkäät lausunnot on poimittu Kristityn Vastuun numerosta 23.1.1997. Lisäksi voidaan vielä mainita, että arkkipiispa puolusti kielteistä kantaansa sunnuntaiaukioloon vetoamalla siihen asiantuntemukseen, joka kirkolla sunnuntaityöstä on.

Nimim. O tempora, o mores!


OTSIKKOSIVULLE