”Ajattele tyttöjä, syömistä, juomista ja hyvää seuraa”

Toisenlainen Luther



Yleisesti kuvitellaan, että uskonpuhdistuksen alullepanija Martin Luther oli tiukkapipoinen ja vakava Jumalan mies. Kuvitellaan, että Luther symbolisoi ankaraa seksuaali- ja työmoraalia, vaikenemista ja alistumista ja käsitystä, että kaikki hauska on syntiä. Hänen pöytäpuheistaan paljastuu kuitenkin aivan toisenlainen mies.


Kuvitelma ja oppi ankarasta ja kaiken hauskanpidon vihollinen Lutherista sekä luterilaisesta työmoraalista, on peräisin hänen oppilaidensa ja tulkitsijoidensa kirjoituksista, varsinkin puhdasoppisuuden ajalta 1600-luvulta.

Iloinen kaljaveikko

Lutherin pöytäpuheista paljastuu kuitenkin aivan toisenlainen mies - renessanssin tyypillinen edustaja, jolle mikään inhimillinen ei ollut vierasta. Lutherin joskus sangen riehakkaaseen ja olutpitoiseen pöytäseurueeseen kuului opiskelijoita, opettajia, aatelisia, pappeja ja tavallisia ohikulkijoita, joiden kanssa hän keskusteli, väitteli ja riiteli. Luther oli loistava seuramies, joka soitti, lauloi ja remusi estoitta seurueensa kanssa.

Näissä tilaisuuksissa syntyivät pöytäpuheet, joiden kielenkäyttö oli ajalle tyypillisen ronskia. Nykyuskovaiselle ne saattavat aiheuttaa sydämentykytystä. Pöytäpuheet julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1566. Jo tuolloin hänen oppilaansa muuttelivat ja sensuroivat Lutherin sanomisia.

"Ajattele tyttöjä"

Luther suositteli masennukseen syömistä, juomista ja hyvää seuraa. Jos tyttöjen ajattelu auttoi ahdistukseen ja tuotti iloa, oli Lutherin mielestä ajateltava tyttöjä. Lutherin oppilaat vesittivät oppi-isänsä lausahduksen muotoon, jossa ensin oli etsittävä lohtua Jumalan sanasta ja vasta sitten "saattoi syödä, juoda ja hakeutua Jumalaa pelkäävien ja kristillisten ihmisten seuraan". Tiukka seksuaalimoraali tuli luterilaiseen oppiin vasta puhdasoppisuuden aikana.

Luther vastusti munkkien selibaattia siksi, etteivät munkit kuitenkaan pystyisi täyttämään selibaattilupaustaan. Munkit olivat Lutherin mielestä laiskoja ja ryyppäsivät tolkuttomasti. Hän lurauttikin eräässä pöytäseurassa latinankielisen värssyn:
"Oi munkit, vatsanne ovat ahnaat, kuin Bacchuksen amforat,
Jumala todistaa, te olette häpeällinen rutto."

Itse hän meni naimisiin entisen Jeesuksen morsiamen, nunna Katharina von Boran kanssa ja sai tämän kanssa kuusi lasta. Lasten saaminen muutti Lutherin käsitystä Jumalan rakkaudesta. Tässä vaiheessa hän kuvaa Jumalan rakkautta äidinrakkaudeksi, joka oli "voimakkaampaa kuin lapsen paska ja räkä".

Juutalaiset silmätikkuna

Lutherin käsitys juutalaisista ei ollut kovin korkea: he olivat "kurjinta joukkoa maan päällä", jotka olivat uskossaan kuin turkkilaisia ja hedonistisen "Epikuroksen kisällejä". He ovat sokeita, taikauskoisia, valehtelijoita ja rienaajia: "Juutalaiset rienaavat Mariaa ja kristikuntaa".

Yhtenä todisteena käsityksilleen Luther esittää sitä, että juutalaisten kurjuus, vainoaminen ja diaspora osoittivat heissä olevan jotakin vikaa. Luther syyttää juutalaisia Kristuksen murhaajiksi ja tekee eron juutalaisten ja arjalaisten välillä. Näitä teesejä natsi-Saksan tuhokoneisto osasikin hyödyntää propagandassaan täysimittaisesti.

Machiavellilainen reaalipoliitikko

Luther oli myös lähes machiavellilainen reaalipoliitikko. Uskonpuhdistus sai Pohjois-Saksan talonpojat kapinoimaan 1520-luvulla. Pelastaakseen aloittamansa uskonpuhdistuksen Luther tuomitsi talonpojat. Hän sanoutui irti kapinasta ja käski ruhtinaita murskata heidän murhaavat laumansa.

Luther koetti saada nimenomaan lukuisten Saksan pikkuvaltioiden kreivit ja ruhtinaat uskonpuhdistuksensa taakse juurikaan välittämättä massoista. Hän helli suhteitaan aatelistoon lukuisissa yhteyksissä ja kirjoitti sitä varten omia teoksia.

Lutherin oppi toteutuikin vuonna 1555 Augsburgin uskonrauhassa, jossa muotoiltiin Cuius regio, eius religio -periaate. Sen mukaan kenen oli alue, sen oli uskonto. Jos siis ruhtinas kääntyi luterilaisuuteen oli hänen alueensa väestön tehtävä samoin.

Lakimiesvitsien isä?

Nykyajan lakimiesvitseillä on pitkä historia. Lutherin pöytäpuheissa on peräti 35 sivua juristien mätkintää, kun juutalaisten parjaamiseen riitti vain 13 sivua. Lutherin käsitys lakimiehistä ei ollut kovin korkea: "rehellinen lakimies on harvinainen otus". Juristit olivat hänen mielestään huonoja kristittyjä, joita ei pahemmin kannattanut surra.

Lutherin negatiiviset käsitykset esimerkiksi juutalaisista ja juristeista selittyvät paljolti hänen käsityksistään armosta ja ihmisen teoista. Luther katsoi, että nämä kuvittelivat pelastuvansa hyvien tekojensa ansiosta eivätkä oikealla uskolla.

Toinen syy juristien haukkumiseen oli henkilökohtainen. He pitäytyivät Lutherin mielestä liiaksi lain kirjaimeen ja keskiaikaiseen kanoniseen oikeuteen. Sen mukaan Lutherin lapsilla - munkin ja nunnan jälkikasvulla - ei ollut perintöoikeutta.

Otsasi hiessä

Luterilaisilla on tapana syyttää tai kiittää Lutheria ankarasta työmoraalista. Käsityksen mukaan ihmisen ensimmäinen velvollisuus on tehdä ankarasti työtä. Luther saarnasi hyvän työmoraalin puolesta, mutta se ei ollut hänelle mikään itseisarvo, jolla miellytettiin Jumalaa, pomoa ja työntekijää itseään.

Työ sinänsä ei tehnyt ketään autuaaksi. Oli työskenneltävä sen verran kuin oli tarpeellista ja ennen kaikkea pitäen mielessä, mitä hyvää oma työnteko tuotti lähimmäiselle. Ruotsalaistutkimuksen mukaan oppi ankarasta työmoraalista syntyi Ruotsin kuninkaan hovisaarnaajan, Tukholman raastuvanoikeuden sihteerin ja kuninkaan halveksinnasta kuolemaan tuomitun Olaus Petrin kynästä.

Oman kuolemantuomionsa myötä mies muuten luopui aiemmasta kannastaan, ettei kuolemaantuomitun ollut lupa lunastaa henkeään sakkorahalla. Osansa työmoraalin korostamisella oli myös kalvinistisella etiikalla.

ILKKA AHTOKIVI
2.7.1997
Lähteet:
Ioannis Aurifaber, Tischreden oder Colloquia Doct. Mart. Luthers. Faksimiledruck der Originalausgabe 1566. Wiesbaden 1983.
Svenska Dagbladet 30.1.1994


OTSIKKOSIVULLE