Lyhyt johdatus selkokieleen


Jokainen tulee joskus toivoneeksi, että saisi uuden teknisen laitteensa käyttöohjeet selkokielellä. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä selkokieli on, kenelle se on tarkoitettu ja miten sitä kirjoitetaan. Myös selkokielen historiaa ja tulevaisuutta kuvataan lyhyesti. Mukana on myös muutama esimerkki teksteistä ja lyhyt luettelo alan kirjallisuudesta.

Selkoa käsittämättömiin teksteihin

Tämä satunnaisesti valittu esimerkki on veroilmoituksen täyttöohjeista sivulta 9:

"Vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia enintään 50 000 mk:aan asti sellaisesta vakuutuksesta, joka yhdessä vakuutetun lakisääteisen ja muun eläketurvan kanssa ei johda ns. peruseläketurvan (pääsääntöisesti vanhuuseläke aikaisintaan 58-vuotiaana ja eläke 65 vuoden iässä enintään 66 % ns. eläkepalkasta) ylittävään kokonaiseläketurvaan; vähennysoikeudesta saa vakuutusyhtiöltä todistuksen."

Tuntuuko tutulta? Mitähän kirjoittaja halusi sanoa? Seuraavat lainaukset ovat Blaupunktin kuvanauhurin RTV-660 käyttöohjeesta vuodelta 1988:

"Muisti/ohjelmanhaku -painike (MEMORY/SEARCH LOCK). Paina painiketta kerran kytkeäksesi muistitoiminnon (MEMORY), jolloin näyttöön tulee M. Nauha pysähtyy nyt automaattisesti kuvanhaun (toiston aikana pika-/takaisinkelaus) aikana laskurilukeman "0:00.00"-kohdalla. Painettaessa painiketta toisen kerran, tulee näyttöön "S" ilmaisten ohjelmanhakutoiminnon olevan päällä, jolloin pika- ja takaisinkelaustoiminnot lukkiutuvat haun ajaksi. Painettaessa painiketta kolmannen kerran häviää S-merkki näytöstä."

Asia selvä kuin pläkki!

"TV-vastaanottimen antenniliitännän kautta tapahtuvaa toistoa varten kuvanauhuri on varustettu pienellä TV-lähettimellä (RF-konvertteri), joka lähettää UHF-kanavalla 36. Siksi TV täytyy virittää kuvanauhurin lähtökanavalle UHF-kanavalle 36."

Voiko sitä sen napakammin sanoa! Varsin aiheelliselta tuntuukin oppaan alkusivulla oleva kehotus:
"LUE TÄMÄ KÄYTTÖOHJE HUOLELLISESTI ENNEN LAITTEEN KÄYTTÖÖNOTTOA."

Tälläisiin suomen kieltä etäisesti muistuttaviin esityksiin jokainen meistä törmää päivittäin. Jos tietokoneen internet-yhteyden asennus ei oikein tahdo onnistua, ei vika välttämättä ole ohjeiden lukijassa. Jos television vaaliväittelystä ei jää muuta mieleen kuin juontajan hassu kravatti, ei kyse ole katselijan pahenevasta muistihäiriöstä. Näiden käsittämättömien ilmiöiden edessä meiltä pääsee usein parahdus: "Voi kun tämän saisi selkokielellä!"

Mitä selkokieli on

Selkokieli on eri asia kuin selkeä ja hyvä yleiskieli. Selkokieli on suunnitelmallisesti muokattua kieltä, jota on helppo lukea ja ymmärtää. Sen rakennetta ja sisältöä on yksinkertaistettu niin, että se sopii rajatun lukijaryhmän kokemusmaailmaan ja kielelliseen vastaanottokykyyn.

Selkokieli pyrkii tehokkuuteen. Se rasittaa mahdollisimman vähän lukijan muistikapasiteettia ja pyrkii hyödyntämään lukijan hallitsemia lukutaitoja. Lukijan on kyettävä käsittelemään tekstiä lyhytkestoisessa muistissaan, ja hänen on kyettävä helposti hakemaan sanojen ja asioiden merkitykset pitkäkestoisesta muististaan. Tätä artikkelia ei ole kirjoitettu selkokielellä, sillä selkokielen kirjoittaminen on vaikeaa ja vaatii paljon työtä.

Seuraa linkkiä, jos haluat nähdä esimerkkejä selkokielestä.

Kuka tarvitsee selkokieltä

Selkokieltä tarvitsevat kaikki, joiden on vaikea ymmärtää tavallista yleiskielistä tekstiä. He lukevat hitaasti ja ymmärtävät huonosti käsitteellisiä ilmaisuja. Suomessa tälläisiä ihmisiä on 200 000-300 000. Heitä on paljon seuraavissa kohderyhmissä:
  • maahanmuuttajat
  • vanhukset
  • eri vammaisryhmät (esimerkiksi kehitysvammaiset ja afaatikot)
  • lukemis- ja kirjoitushäiriöiset.
Selkotekstin kirjoittajan on koko ajan pidettävä mielessään kohderyhmä ja tekstin tavoitteet. Eri kohderyhmät tarvitsevat erilaista selkokieltä, ja siksi kirjoittajan pitää selvittää tarkoin kohderyhmän kielellinen vastaanottokyky, koulutus ja kulttuuritausta.

Kohderyhmän lisäksi kirjoittajan täytyy tuntea ja ymmärtää asia, josta kirjoittaa. Hänen on rajattava aihe selkeästi ja on otettava siitä esiin vain olennainen. Tässä vaiheessa näkökulman valinta on hyvin tärkeätä. Sitten kirjoittaja jäsentelee aineksen ja antaa sille selkokielisen ilmiasun. Mitä vaikeampi aihe on, sitä selkeämpi pitää tekstin olla.

Selkotekstin voi kirjoittaa kääntämällä yleiskielisen tekstin selkokielelle, mutta paras tulos saavutetaan, kun teksti kirjoitetaan alusta pitäen suoraan selkokieliseksi.

Selkokielen perinteiset nyrkkisäännöt

Selkotekstin kirjoittajan avuksi on perinteisesti annettu erilaisia käytännön ohjeita, jotka koskevat lähinnä tekstin sana- ja lausetasoa. Näitä ohjeita löytyy esimerkiksi Pertti Rajalan Selkokirjoittajan oppaasta (1990 Helsinki) ja Osmo A. Wiion kirjasta Ymmärretäänkö sanomaasi? (1972 Espoo).

Rajala esittelee edellämainitussa kirjassaan seuraavat selkotekstin periaatteet:

  • käytä lyhyitä lauseita
  • vältä vaikeita lauserakenteita, ei paljon lauseenvastikkeita ja sivulauseita yhteen virkkeeseen
  • käytä paljon verbejä ja substantiiveja, vähän adjektiiveja ja adverbejä
  • vältä pitkiä sanoja
  • käytä tuttuja ja yleisiä sanoja
  • selitä oudot ja vaikeat sanat
  • vältä erityissanastoa, slangia ja murresanoja
  • vältä symbolisia ja abstrakteja ilmaisuja
  • käytä kielikuvia varoen ja tarpeen mukaan selitä ne
  • kerronnan rakenteen on oltava selkeä ja loogisesti etenevä
  • vältä ajan ja paikan runsasta vaihtelua
  • mitä oudompi ympäristö, tapahtuma tai ilmiö, sitä enemmän sitä ja sen taustatekijöitä pitää selittää
  • tekstissä ei saa olla liikaa henkilöitä
  • esittele henkilöt selkeästi
  • henkilöiden on oltava helposti tunnistettavissa
  • monet maantieteelliset nimet, isot luvut ja mittayksiköt voivat olla vaikeita ymmärtää
  • tekstin sisällön on oltava konkreettista
Kun tähän vielä lisätään selkotekstin taitto-ohjeet, saamme sellaisen sääntökokoelman, jota on lähes mahdoton noudattaa.
  • taiton oltava selkeä ja konstailematon
  • tutut yleiset kirjaisimet
  • iso kirjasinkoko (12-16 pistettä)
  • ei suuraakkosia edes otsikoissa
  • kursiivi vain tehokeinona
  • lihavointi auttaa erottamaan avainsanat
  • kuvat asemoitava asian välittömään yhteyteen
  • kuva ei saa olla ristiriidassa tekstin kanssa
  • palstan leveys ei yli 12 cm
  • teksti liehureunaiseksi, ei tasapalstaa
  • ei tavujakoa
  • ilmava riviväli, kappaleiden välissä tyhjä rivi
  • varottava väripohjia ja negatiivisia tekstejä
  • yhdelle riville yksi ajatuskokonaisuus, lause alkaa rivin alusta
  • rivien tulisi olla yhtä pitkiä, ettei tekstistä tule levotonta
Varsinkin kaksi viimeistä kohtaa asettavat kirjoittajalle kovan vaatimuksen. Koska palsta on aika kapea, ei riville mahdu kuin 4-5 sanaa. Yhden ajatuskokonaisuuden mitta on siis enintään viisi sanaa, eikä siihen sallita suuria vaihteluja. Tämä ohje saa selkotekstin kirjoittamisen muistuttamaan mitallisen runouden tekemistä.

Nyrkkisääntöjen kritiikki

Viime aikoina ovat tutkijat ja kirjoittajat esittäneet kritiikkiä edelläkuvatun kaltaisia sääntöjä vastaan. Tekstistä ei välttämättä tulekaan selkokieltä, vaan irrallisten ja töksähtelevien lauseiden ja ajatusten sekava jatkumo.

Esimerkiksi sanan pituus ei ole ratkaisevaa ymmärtämisen kannalta. "Lusikka" voi olla maahanmuuttajlle vaikeampi sana kuin "työlupahakemus". Peräkkäiset pitkät sanat tosin vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä.

Adjektiivit ja adverbit eivät vaikeuta tekstiä, jos ne kuvaavat käsiteltävää asiaa selkeästi. Päinvastoin ne helpottavat ymmärtämistä ja sitovat lauseen paremmin ympäristöönsä.

Lauseiden lyhyys ei sinänsä helpota ymmärtämistä. Selkokielen ongelma on pikemminkin yhteen lauseeseen liian tiiviisti pakkautuva informaatio. Lauseen laatu on tärkeämpi kuin sen pituus. Konjunktiot sekä ajan ja paikan adverbiaalit pidentävät lausetta, mutta tekevät siitä ymmärrettävämmän. Lauseenvastikkeet lyhentävät virkettä, mutta vaikeuttavat sitä.

Nykyinen monipuolisempi näkemys

Tekstin ymmärrettävyyden ongelmia ei voi ratkaista yksinomaan lausetasolla, vaan huomioon on otettava tekstin kokonaisuus. Tekstin sidosteisuus on tärkeää samoin kuin se, miten asiat liittyvät toisiinsa. Luettavuus, ymmärrettävyys ja kiinnostavuus vaikuttavat toisiinsa. Ymmärtämistä helpottaa, jos teksti motivoi lukijaansa ja on elämyksellistä.

Lukijan on voitava kytkeä teksti omiin kokemuksiinsa. Tekstiä on siis hyvä konkretisoida lukijalle tuttujen esimerkkien avulla. Viittaukset aikaan ja paikkaan ovat myös tärkeitä ja ankkuroivat tekstin todellisuuteen.

Kerronnallinen teksti on selkeämpää kuin kuvaileva teksti. Kuvaileva teksti on käsitteellistä, siinä kuvaillaan havainnoista tehtyjä erilaisia oletuksia ja luokituksia sekä niiden välisiä suhteita. Kerronnallinen teksti kuvaa suoraan havaintoja, ja siinä on mukana jännite, joka tempaa lukijan mukaansa. Kertomus etenee ajallisesti aloituksesta henkilöiden esittelyn ja toiminnan kautta loppuratkaisuun, ja lukijan on helppo ymmärtää kertomuksen muodossa esitetty asia. Kertomusta voi mainiosti käyttää myös asiateksteihin.

Tekstin sidosteisuus on tärkeä ymmärrettävyyttä lisäävä tekijä. Peräkkäisten lauseiden on liityttävä toisiinsa mielekkäällä tavalla, ja lauseiden välisiä suhteita ilmaistaan erilaisilla sidoskeinoilla.

Sidoskeinoja ovat muun muassa:

  • sanan tai sanojen toistaminen
  • pronominien käyttö viittamaan edellä esitettyjä asioita
  • konjunktiot, joilla ilmaistaan virkkeiden välisiä suhteitä
  • samaan merkityskenttään kuuluvien sanojen käyttö
  • sanaryhmien ylä- ja alakäsitteiden käyttö
Tärkeää on myös tekstin temaattinen sanajärjestys. Sillä tarkoitetaan tapaa, jolla tekstissä esitetään uusia tietoja. Kirjoittajan täytyy liittää uudet asiat luontevasti tekstiin. Tuttu asia esitetään virkkeen alussa ja uusi asia sen lopussa. Oleellinen tieto sijoitetaan päälauseeseen, ja päälause tulee aina virkkeen alkuun.

Kirjoittajan joutuu myös tekemään tiettyjä valintoja. Irtotietoa vai perusteellisuutta? Irtotieto ei anna asiasta kunnollista kokonaiskuvaa, mutta liika perusteellisuus pidentää ja vaikeuttaa tekstiä. Yksityiskohtia vai yleisesitystä? Aiheen pelkistys jättää tiedon helposti yleisluontoiseksi, jolloin hyvin valitut yksityiskohdat kiinnittävät aiheen todellisuuteen. Lähipiirin tutttuja asioita vai kaukaisia asioita? Lukija ymmärtää helpommin lähipiirinsä asiat, ja kaukaisista asioista on kirjoittajan etsittävä yhtämäkohtia lähipiirin asioihin.

Selkoteksti muuttuu helposti opettavaksi, ja lukija voi suuttua itsensä aliarvioimisesta. Kirjoittajan tuleekin välttää itsestäänselvyyksiä ja saarnaamista. Lisäämällä tekstiin viihteellistä ainesta kirjoittaja voi tarjota lukijalle lepohetkiä ja lisätä tämän lukumotivaatiota. Samoin motivaatiota lisää myönteisten asioiden käsittely. Tekstin subjektiivisuus puolestaan tuo aiheen lähelle lukijaa ja lisää sen puhuttelevuutta.

Selkokielestä selkoviestintään

Selkokieltä ei ole mitään syytä rajata vain tekstiin, vaan voidaan puhua laajemmin selkoviestinnän tarpeesta. Selkokielen periaatteet voidaan siis ulottaa kaikkiin viestintätapoihin:
  • Selkopuheella olisi käyttöä vaikka radion ja television uutislähetyksissä. Tavallista puhetta voi olla vaikeaa ymmärtää, jos ääntäminen on epäselvää, puheen rytmi väärä tai äänitausta häiritsevä.

  • Selkokuvia tarvitaan selkolehdissä ja selko-oppaissa. Tavalliset kuvat voivat olla varsin vaikeasti hahmotettavia ja tulkittavia, perspektiivit mahdottomia ymmärtää ja kontrastit liian räikeitä.

  • Selkovideoita tarvitaan eniten opetuskäytössä. Opetusvideoita vaivaa usein nopearytminen sekavuus tai harrastelijamainen tönkkömäisyys, jotka molemmat ominaisuudet vievät katsojalta halun ja ymmärryksen.

  • Selkomultimedian tarve kasvaa tietokoneiden ja Internetin yleistymisen myötä. Sen käyttö ulottuu viihteestä tiedonhankintaan ja opetukseen. Multimediassa on kaiken muun lisäksi otettava huomioon vuorovaikutteisuus ja käytettävyys.

Selkokielen historia Suomessa

Selkokielisen materiaalin tuottaminen alkoi Suomessa 1970-luvulla, aluksi kehitysvammaisille. Ensimmäinen selkokielinen aikakausilehti Leija alkoi ilmestyi yli 10 vuotta sitten. Sana "selkokieli" otettiin käyttöön noin 15 vuotta sitten. Selkokielistä kaunokirjallisuutta alkoi ilmestyä 80-luvun puolivälin jälkeen. Selkokielinen sanomalehti Selkouutiset alkoi ilmestyä 1990.

Opetusministeriö on asettanut selkotyöryhmän edistämään selkokielisen kirjallisuuden julkaisemista ja alan tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta. Vuosittain avustuksia on annettu 10-14 eri kirjalle ja muulle hankkeelle. Monissa kirjastoissa on omat hyllyt selkokielisille ja isotekstisille kirjoille sekä äänikirjoille. Selkokirjojen markkinointi on keskitetty Kirjastopalveluun, joka myös julkaisee luetteloa saatavissa olevista selkokirjoista. Myös kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus on tärkeä selkokielisen materiaalin tuottaja ja välittäjä.

Selkokielen tulevaisuus

Uuden ja nopeasti kasvava selkokielen kohderyhmän muodostavat maahanmuuttajat. Selkouutisten lukijakunnasta he osuutensa on jo huomattava, ehkä jopa neljännes. He tarvitsevat melkoisen erilaista selkokieltä kuin esimerkiksi vammaisryhmät. Maahanmuuttajien selkokielen tarve ei johdu vammaisuudesta, vaan vaikeudesta ymmärtää vierasta kieltä ja kulttuuria. Esimerkiksi selkokielen taittosäännöt ovat heidän kohdallaan useasti tarpeettomia. Toisaalta myös pitää muistaa, että tyypillistä maahanmuuttajaa ei ole, vaan maahanmuuttajaryhmät ovat hyvin erilaisia.

Toinen kasvava kohderyhmä ovat vanhukset. Väestön ikääntyminen asettaa suuret vaatimukset selkokielen kehitystyölle kuntien ja valtion hallinnossa ja tiedotusvälineissä. Koko sosiaalisektori tulee olemaan melkoisessa paineessa vanhustenhuollon takia, ja järjestelmän tehokkaan toiminnan edellytyksenä on toimiva selkoviestintä.

Selkokieltä tarvittaisiin myös suurelle yleisölle suunnatussa tiedottamisessa ja muussa viestinnässä. Esimerkkeinä olkoot nyt vaikka veroilmoituksen täyttöohjeet ja teknisten laitteiden käyttöoppaat. Tiedottajan ei tietenkään tarvitsisi kirjoittaa mitään täydellistä selkotekstiä, vaan riittäisi hyvin, jos hän käyttäisi hyväkseen edes jotain selkokielen periaatetta tai tekniikkaa.

Kirjoituksen alussa mainittiin myös television vaaliväittelyt, joista ei jää katsojalle mitään mieleen. Onnistuisikohan ihmisten toiveen toteuttaminen? Että poliitikon puheesta saisi tehtyä selkokielisen version? Tehtävä lienee mahdoton: selkokielen edellytyksenä on looginen rakenne.

HEIKKI JANTUNEN
7.2.1997

OTSIKKOSIVULLE