Zairessa sotivat tutsit, hutut, palkkasoturit, kapinalliset ja naapurimaiden sotilaat
Puoli miljoonaa pakolaista keskellä sekavaa sotaa
Taistelut Itä-Zairessa kiihtyvät kapinallisten vallatessa yhä uusia kaupunkeja miespulaa kärsiviltä hallituksen joukoilta. Sekavan sisällissodan jaloissa on puoli miljoonaa pakolaista. Kukaan ei kuitenkaan tunnu varmasti tietävän ketkä kaikki Zairessa sotivat, ja ketkä ovat aitoja pakolaisia ja ketkä taas taistelijoita perheineen.45 miljoonan asukkaan Zairen kapinalliset ovat vallanneet strategisen Kalemien satamakaupungin maan eteläosassa, Shaban alueella. Tuo Tanganjika-järven rantakaupunki on tärkeä sotatarvikkeiden kuljetukselle. Kapinalliset etenevät nyt kohti 150 kilometrin päässä olevaa Moban satamakaupunkia. Moba olisi jo kahdeksas kaupunki, jonka kapinalliset valtaavat.
Zairen hallituksen joukot eivät ole pystyneet vastustamaan kapinallisten voimaa. Lauren Desire Kabilan johtama "Kongo-Zairen Yhdistyneet Demokraattiset Vapautusjoukot " (ADFL) ovat edenneet vauhdilla.
Hallituksen paniikista kertoo moni asia. Puolustusministeri, kenraali Likulia Bolongo, kutsui maanantaina aseisiin jo teini-ikäisiä 15-vuotiaita poikia. Armeija kärsii miespulasta, ja siksi siinä taistelee jo ulkomaisia palkkasotureitakin.
Maata diktaattorina johtava presidentti Mobutu Sese Seko keskeytti toipumislomansa Ranskassa, vieraillakseen niin Marokossa kuin Egyptissä. Hänen uskotaan pyytävän näitä maita auttamaan, sillä Marokko auttoi Mobutua kukistamaan kapinan Shabassa 70-luvun lopulla. Egyptiläiset ehättivät ilmoittamaan jo etukäteen, etteivät he aio sekaantua kriisiin.
"Yhteistyötä yli rajojen"
Zairen kapinallisten menestys on yhteydessä naapurimaan Ruandan hutu- ja tutsiheimojen välisiin veritekoihin. Tämän historia on yhtä sekava kuin verinenkin.Yleisesti tiedetään, että vuonna 1994 Ruandan hutujohto pani toimeen verilöylyn, jossa surmattiin noin 800 000 tutsia ja poliittisesti maltillista hutua. Tästä seurasi kuitenkin tutsien kapina, jossa hutuhallitus kaadettiin. Silloin yli miljoona hutua pakeni Zaireen - näin sanottiin - turvaan verikostolta.
Tänään moni sanoo, että suuri osa hutu-pakolaisista oli juuri verilöylyn toimeenpanneita asemiehiä perheineen ja aseineen. Ja että kyseessä ei ollut pelkästään paniikissa olevan kansan joukkopako vaan myös hutujohtajien organisoima väestönsiirto. Oli miten oli, pakolaisiin suhtauduttiin pakolaisina ja he jäivät kansainvälisten järjestöjen leireille Zaireen.
Kaikkien sota kaikkia vastaan
Koska pakolaisten joukossa oli myös taistelukuntoisia sotilasjoukkoja, Zairen ja Ruandan väliselle rajalla alkoivat mittavat levottomuudet. Hututaistelijat hyökkäilivät leireiltä tutsijohtoiseen Ruandaan ja Zairen kapinallisarmeija ADFL avusti ruandalaisia vastaiskuissa leireille.Oman lisänsä veriseen soppaan toi se, että raja-alueella Zairen puolella asui runsaasti tutseja, joita Zairen armeija alkoi viime vuoden lopulla karkottaa. Näiden tueksi asettui nyt Zairen hallitusta vastustava kapinallisarmeija ADFL, tyytyväisenä saamistaan uusista liittolaisista, joihin ainakin jossain määrin kuului nyt myös Ruandan armeija.
Itäisessä Zairessa vastakkain olivat siis naapurimaiden hutujen tukema Zairen hallituksen armeija ja naapurimaiden tutsien tukema Zairen vapautusarmeija ADFL.
Pakolaiset sodan jaloissa
Kaiken tämän keskellä olivat todelliset pakolaiset, naiset, lapset, vanhukset sekä kansainvälisten avustusjärjestöjen työntekijät. Kansainvälinen yhteisö ei pystynyt ymmärtämään, mikseivät leirien asukkaat paenneet taistelujen jaloista takaisin kotimaahansa.Oliko syynä pelko tutsien kostotoimista, äärihutujen johdon määräykset vai se, että sissisotaa käyvien hututaistelijoiden perhekuntien oli parempi olla "kotirintamana" hyökkäysten lähtö- eikä päätepisteessä?
Kansainvälinen yhteisö viivytteli pitkään, mutta päätti vihdoin lähettää kanadalaisten johtamat monikansalliset joukot rauhoittamaan tilanne. Tämä peruttiin, kun yli miljoona hutupakolaista siirtyi Zairen ja Tansanian leireiltä takaisin kotimaahansa marraskuun puolivälissä.
Kadonneet pakolaiset löytyivät
Itäisen Zairen viidakoissa on kuitenkin yhä suunnaton määrä pakolaisia keskellä taisteluita. Euroopan Unionin humanitääristen asiain komissaari Emma Bonino arvioi alkuviikolla näiden määräksi puoli miljoonaa. Enin osa näistä lienee Zaireen jääneitä hutuja, loput Zairen omien taistelujen synnyttämiä pakolaisia.Komissaari Emma Bonino kertoi tiedotusvälineille nähneensä omin silmin yhteensä 200 000 pakolaisen leirit Tingitingissä, Shabundassa ja Amisissa. Hänen mukaansa pakolaiset olivat naisia, lapsia ja vanhuksia, monet liian sairaita ja aliravittuja liikkuakseen pitkiä matkoja.
Bonino vaatiikin, että kansainvälinen yhteisö palaisi suunnitelmiinsa lähettää joukkoja alueelle pakolaisten turvaksi ja avun perillemenon varmistamiseksi.
Ruandan johto vastustaa apua
Ruandan johto vastustaa ehdotusta jyrkästi ja leimaa leirien asukkaat hutujen asemiehiksi perheineen.Ruandan YK-suurlähettiläs Gideon Kajinamura sanoi maanantaina, että suurin osa "vilpittömistä" pakolaisista palasi kotimaihinsa joulukuussa päästyään irti hutumilitanttien otteesta. Zaireen jääneet ovat hänen mukaansa entisiä sotilaita perheineen.
Suurlähettilään mukaan kansainvälinen apu antaisi "pakolaisen” statuksen rikollisarmeijalle, joka pitää harvoja jäljellä olevia pakolaisia, mukaanlukien omat perheensä, panttivankeinaan. Hänen mukaansa 40 000 entistä ruandalaissotilasta - enimmäkseen hutuja - on liittynyt taistelemaan Zairen armeijan riveihin.
Kansainvälinen yhteisö ymmällään
Kansainväliselle yhteisölle Zairen tilanne on sekava, hankala ja epäselvä. Ensinnäkään ei tiedetä, kuinka paljon naapurimaat ovat sekaantuneet sisällissotaan. Ainakin USA katsoo, suurlähettiläs Daniel Simpsonin lausunnon mukaan, että Uganda ja Ruanda ovat hyökänneet Zaireen.Toinen kysymys on pakolaisten asema. Itäisen Zairen leireillä ja viidakoissa on satoja tuhansia naisia, lapsia ja vanhuksia. Olivatpa he sitten zairelaisia taikka hututaistelijoiden perheitäkin, olivatpa he alueella pakotettuina tai vapaaehtoisesti, he ovat yhtäkaikki nälkiintyneitä ja hengenvaarassa.
Näiden ihmisten osalta ratkaisua esitti YK:n pakolaisasian komissaari Sadako Ogata. Hänen mukaansa itäisen Zairen kaltaisiin tilanteisiin pitäisi lähettää kansainvälisiä poliisi- tai sotilasjoukkoja erottamaan ääriainekset "bona fide" -pakolaisista. Joukkoja voitaisiin käyttää estämään äärihutuja saamasta jalansijaa leireillä, jotta nämä eivät voisi estää aitoja pakolaisia palaamasta koteihinsa.
LAURI KAIRA
Kairo
7.2.1997
