Tarvitaanko erillistä lakia osallisuusprojektin tueksi tai projektin toteuttamiseksi?Osallisuusprojekti - tarvitaanko lakia
Kunnallisvaalien ehdokasasettelun vaikeudet ja äänestysaktiivisuuden lasku huolestuttivat hallitusta. Silti esimerkiksi Suomen Kuntaliiton toimeksiannosta tehdyistä tutkimuksista selviää, että kansalaisista noin 2/3 pitää kansanvaltaista hallintojärjestelmäämme oikeana ja ehkä jopa ainoana mahdollisuutena toteuttaa hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvät palvelut.Toisaalta kansalaiset eivät kuitenkaan luota kansanvaltaisen järjestelmän päätöksentekoelimiin tai päätöksentekijöihin. Silti kansalaisista 70 prosenttia on sitä mieltä, että kansanvallan toteuttamiseksi puolueet ovat välttämättömiä. Ns. yhden asian liikkeistä ei siis ole kansalaisten mielestä todelliseksi vaikuttajaksi, turvaamaan kansanvaltaa tai hyvinvointia.
Osallisuusprojekti ei tarvitse lakiaOngelmia selvittämään ja päättäjien innostamiseksi sekä kuntalaisten osallistumista edistämään asetettiin tämän vuoden ajaksi Sisäministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteinen hanke - osallisuusprojekti.Tavoitteena on parantaa kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa, vaikuttaa ja osallistua. Tästä on vahva yksimielisyys. Kansalaisten aktivointi ja motivointi osallistumaan ei kuitenkaan toteudu lailla tai hankkeella. Lailla ei voi pakottaa, hanke ei voi käskeä, eikä pakko ole kansalaisyhteiskunnan periaate. Tarvitaan kuntien omaa halua, omia malleja ja innostusta. Hankkeen tarkoitus on olla merkittävänä tukena, välittää eri kuntien ja kansainvälisiä ideoita, tietoa ja taloudellista informaatiota. Kunnallinen itsehallinto vahvistuu vain, jos se pystyy saavuttamaan kansalaisten luottamuksen. Kansalaistoiminta hyödynnettäväKansalaisten omatoimisuutta, omavastuisuutta, aloitteellisuutta, osallistumista, vaikuttamista ja niiden edellytyksiä pitää vahvistaa. Toimintakykyinen kunta ei voi jättää hyödyntämättä kansalaistoimintaa. Kansalais(yhteis)kunta on sekä hallinnon, luottamushenkilöiden, kansalaisten ja puolueiden yhteinen intressi.Osallistuminen ja vaikuttaminen ei toimi pakolla. Lailla säädetty osallistuminen ei ole oikeaa kansalaisvaikuttamista. Vuonna 1995 voimaan tullut kuntalaki suo laajat mahdollisuudet ja velvoittaa kunnan valtuustoa tiedottamaan kuntalaisille heidän mahdollisuuksistaan. Jos lainmuutoksia tarvitaan osallistumisen mahdollisuuksien lisäämiseksi, niitä on etsittävä lähinnä pysyvistä erityislainsäädännön muutoksista, jotka eivät saa estää kansalaisten osallistumista. Erityislainsäädäntö ei myöskään saa rajata osallistumismuotoja tai määrätä tiettyjen muotojen käyttämiseen. Päättäjien täytyy jo olla valmiita tunnustamaan kansalaisten osaaminen ja pätevyys heitä itseään koskevissa asioissa ilman kokeilulakeja. Talkoohenki esiinPakko-osallistuminen ei ole onnistunut ratkaisu. Päätöksentekijä ei saa myöskään siirtää kansalaisten osallistumiselle vastuuta ikävistä päätöksistä. Kansalaisten osallistumisen pitää hyödyntää kansalaisia itseään, innostaa, aktivoida ja motivoida heitä yhteistyöhön keskenään, yhdistystoiminnassa ja kunnan hallinnon kanssa.Kunnassa on hyödynnettävä kansalaisten ja heidän yhdistystensä talkoohenki ja aktiivisuus. Ns. kolmannen sektorin tukea ja kannustusta ei kunnassa tule kokea rasitteeksi vaan hyödyksi kunnalliselle toiminnalle. Hankkeen tuloksetTieto on tullut perusoikeuden luonteiseksi. Kuntalain mukaan kunnanvaltuuston on nyt kerrottava kuntalaisille, kuinka he voivat vaikuttaa ja osallistua - ei ainoastaan itseään koskeviin asioihin, vaan yleensä kunnalliseen toimintaan.Kuntalaisten, heidän järjestöjensä ja kansalaisten yhteistoiminnan hyödyllisyys vuorovaikutteisena kunnan kanssa on myös kunnan etu. Aloitteitakaan ei pidä unohtaa. Kuntalain mukaan aloite on käsiteltävä valtuustossa kuuden kuukauden kuluessa, jos kaksi prosenttia äänioikeutetuista tekee aloitteen. Käyttäjädemokratia on osallistumisesta hyvä malli, mutta ei riittävä. On syytä kysyä, miksi kaikki kuntalaiset eivät tarvitse tai käytä palveluja. Miksi he eivät osaa tai halua käyttää palveluja? Juuri heidän mielipiteensä voisi olla tärkeä. Käyttäjät voivat ajatella myös omien etujensa mukaisesti.
Todellisia vaihtoehtojaOsallistuminen toimeenpanoon edellyttää myös todellisia palveluiden vaihtoehtoja. Omatoimisuus, omavastuu ja vaihtoehtoiset palvelut ovat rinnakkaisia ja kansalaisten arvostamia periaatteita.Vapaakuntakokeilusta oli säädettävä aikanaan lailla. Osallisuusprojektin osalta on kevään aikana erikseen arvioitava, tarvitaanko oma laki tavoitteiden saavuttamiseksi. Mutta on jo olemassa kuntalaki ja valtionosuuslaki. Aikakin on toinen kuin 1980-luvulla, osallistumisen parantaminen on hyväksytty tavoite. On tarpeen tehdä selvitys siitä, tarvitaanko erillistä lakia osallisuusprojektin tueksi tai projektin toteuttamiseksi. Itsestään selvää ei voi kuitenkaan olla, että laki kokeilusta tarvitaan, eikä kokeiluja muutoin lähtisi liikkeelle. Lisäksi on selvitettävä asiakokonaisuudet kuntien mukaantulosta, valtion panostamista voimavaroista ja niiden jakamisen periaatteista. Sektoriyhteistyön ongelmia pitäisi poistaa lakeja tarkistamalla. Kokeilulaki siitä, että erityislain rajoitteista voidaan poiketa, ei vielä takaa sitä, että sektoriajattelu murtuisi. Jos sektorilait estävät järkevän toiminnan, niin niitä pitää muuttaa heti.
MATTI KANKARE |
POLITIIKKA -SIVULLE