Poliittisen hahmottumisen sietämätön vaikeusNuorsuomalaisten poliittisen uran alkutaival osoittaa, ettei puolue todennäköisesti jää Suomen poliittiselle kartalle. Tähän on useitakin syitä. Ensimmäinen niistä on se, että nuorsuomalaiset tohtorikansanedustajat askaroivat sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät kiinnosta tavallisia kansalaisia. Kuka muistaa yhdenkään merkittävän aloitteen, jonka nuorsuomalaiset olisivat tehneet, ja joka koskettelisi tavallisen kansalaisen kannalta kiinnostavia nk. leipäkysymyksiä? Sen sijaan ulkopoliittista harrastusta riittää aina ulkopoliittiselle johdolle ja presidentille viisasteluun ja opettamiseen asti.
Itsehahmotus vaikeaaToisaalta nuorsuomalaiset eivät kykene hahmottamaan paikkaansa poliittisella kartalla. Kukaan ei tiedä onko kysymyksessä oikeistopopulistinen ääriliike vai jonkinlainen liberaalimpi suuntaus.Ainakaan kysymyksessä ei ole karismaattisen kansanjohtajan johtama protestiliike, koskapa oikeanlainen johtaja puuttuu. Kokoomuksen puoluesihteeriksi turhaan pyrkineestä ja puoluekokouksessa itsensä nolanneesta Risto E.J. Penttilästä ei siihen ole.
Organisaatio ja aate puuttuvatNuorsuomalaiset näkevät itsensä mieluusti intellektuaalina, keskustelevana älymystön liikkeenä. Missään maassa sellainen ei ole menestynyt. Varsinkin, kun sen ominaispiirteisiin kuuluu vääjäämättä rajaton individualismi ja usko omien ajatusten autuuteen.EU:n talous- ja rahaliittoon nuorsuomalaiset tahtovat varmasti. NATO:kin miellyttää, mutta ei enää yhtä monia. Asioihin tulisi asennoitua selkeämmin ja profiloitua, mutta se on vaikeaa, kun yhteistä aatetta ei ole. Homojen on saatava rekisteröityä, kirkkovihkimystä taas ei oikein suvaittaisi. Kauppojen pitäisi saada aina olla auki, mutta mikä ideologinen kysymys se on? Puolueorganisaatiota ei ole ja jäseniäkin vain runsaat 400. Tee siinä sitten kenttätyötä ja rakenna vaaliorganisaatio. Kovasti halutaan uudistua ja uudistaa - mutta mitä?
TIMO KERVINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE