Kokoomus kaipaa selkeää säädöstä EU-ulkopolitiikan johtamisesta


Kokoomus haluaa muutoksen nykyiseen tulkintaerimielisyyteen perustuvaan käytäntöön, jota noudatetaan huippukokouksia koskevassa Suomen kannan määrittelyssä ja edustautumisessa.

Kokoomuksen mukaan tasavallan presidentillä säilyisivät nykyiset ulkopoliittiset valtaoikeudet ns. perinteisen ulkopolitiikan alalla. Sen sijaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset kuuluisivat selkeästi valtioneuvoston päätösvaltaan.

Kokoomuksen ministerit ja eduskuntaryhmän johto pohtivat valtiosääntöuudistusta kesäkokouksessaan maanantaina Turussa. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö vakuutti kokoomuksen kannan säilyneen muuttumattomana vuodesta 1994, jolloin asiaa viimeksi käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa.

Julkisuudessa esiintyneet ristiriitaiset näkemyksen ulkopoliittisten valtaoikeuksien muuttamisesta halutaan kuitata sillä, että kokoomuksen sisälläkin on puhuttu samasta asiasta eri käsitteillä. EU-kysymyksiä ja perinteistä ulkopolitiikkaa ei aina ole erotettu toisistaan.

Niinistö ja oikeusministeri Kari Häkämies ovat suhtautuneet epäillen hallitusmuodon 33. pykälän avaamiseen. Enemmistö eduskuntaryhmästä on kuitenkin ilmoittanut haluavansa rajoittaa presidentin valtaa ulkopolitiikassa.

33. pykälän mukaan Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti. Tähän muotoiluun haluttaisiin puuttua vain nykyaikaistamalla siinä käytettyä kieltä, koska säädöksen katsotaan koskevan nimenoman perinteistä eli EU-jäsenyyttä edeltänyttä ulkopolitiikkaa.

Kesäkuussa mietintönsä jättänyt Paavo Nikulan (vihr) valtiosääntökomitea haluaisi jakaa ulkopolitiikan johdon presidentin ja valtioneuvoston kesken. Menettelyn toimivuus epäilyttää kokoomusta.

Nikulan komiteassa istunut perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä (kok) rajoittaisi presidentin sisäpoliittisia oikeuksia selkeämmin kuin on esitetty, jos ulkopoliittisten oikeuksien leikkaus ei mene läpi.

Myös Niinistö on valmis tukemaan sisäpolitiikan puolella komitean esityksiä, mutta menemään vielä pitemmälle. Eduskunnan tulisi esimerkiksi voida valita pääministeri ihan itse ilman presidentin esitystä.

Yksiselitteinen pykälä tarpeen

Ulkopoliittisiin valtaoikeuksiin vaikuttaa hallitusmuotoon lisätty 33 a -pykälä, jossa valtioneuvostolle määrättiin EU-asioiden kansallinen valmistelu. Eduskunnan tulkinnan mukaan valtioneuvosto määrittelee Suomen kannan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja päättää myös osallistumisesta EU:n lopulliseen päätöksentekoon.

Presidentti Martti Ahtisaari on ollut eri mieltä. Vahvistaessaan valtiopäiväjärjestyksen muutoksen vuoden 1994 viimeisenä päivänä hän liitti valtioneuvoston pöytäkirjan asiaa koskevan lausuman. Sen mukaan presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa myös EU:n puitteissa.

Tulkintaa koskeva ristiriita on haudattu ainakin toistaiseksi. Presidentti osallistuu EU:n huippukokouksiin harkintansa mukaan.
- Tulkintaerimielisyys on ollut jossain määrin hankala. Käytännössä se ei silti ole aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia, Niinistö arvioi.

Maailma kuitenkin muuttuu. Valtiosääntöä pitää rakentaa pitkälle tulevaisuuteen ja siinä tulee varautua myös henkilöiden vaihtumiseen.

Kokoomuksen johdon näkemyksen mukaan EU-ulkopolitiikan johtamisesta on säädettävä niin selkeästi, ettei tulkinnoille jää enää tilaa. Kokoomus onkin valmis täsmentämään Nikulan komitean esitystä tässä suhteessa.

Niinistön mielestä nykyisten säädösten perusteella ei voi sanoa, kuka johtaa puhetta Suomen EU-huippukokouksessa vuoden 1999 syksyllä. Vielä kohtuuttomampaa on se, ettei tuohon kysymykseen välttämättä saada asiantuntijoilta samaa vastausta, hän huomautti.

STT-IA
8.8.1997

POLITIIKKA -SIVULLE