Rahaliiton ulkopuolella ei voi vaikuttaa

EMU on myös valtakysymys


Asiantuntijatyöryhmän loppuraportin mukaan EU:n jäsenmaiden talouspoliittinen vaikutusvalta keskittyy jatkossa EMU-jäsenten muodostamalle ydinjoukolle. Rahaliitosta poisjääminen merkitsisi Suomellekin jättäytymistä meitä koskevan päätöksenteon ulkopuolelle.

EMU-professoriryhmän loppuraportissa pohditaan rahaliiton merkitystä siis myös vaikutusvallan näkökulmasta. Maastrichtin sopimuksen mukaisesti päätöksentekoon osallistuminen on sidoksissa jäsenvaltion osallistumisasteeseen.

EMU-maat määrittävät linjan

Rahaliittoon ensimmäisenä liittyvillä mailla on oikeus osallistua monien kolmannen vaiheen käynnistämistä koskevien päätösten tekoon, josta muut ovat ulkopuolella. Työryhmän mielestä nämä periaatteet tulevat ilmeisesti heijastumaan mukana olevien ja ulkopuolelle jääneiden poikkeusmaiden välisiin suhteisiin.

Ainoastaan ensimmäisen aallon mailla on päätöksenteko-oikeus nimitettäessä Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta. Keskuspankin neuvostolla on kolmannen vaiheen käynnistymisessä suuri merkitys. Sen tehtävänä on mm. yhteisen rahapolitiikan määrittely ja toteuttaminen. Se merkitsee sellaisen talouspoliittisen päätöksenteon siirtymistä EKP:n hoidettavaksi, jolla vaikutetaan esimerkiksi keskuspankkikorkojen tasoon.

Ulkopuolella ei vaikuteta

Raportissa todetaankin, että poikkeusmaana Suomi olisi sivussa rahaliiton toiminnan käynnistämistä koskevasta päätöksenteosta. Tämä puolestaan kaventaisi myöhempiä valintamahdollisuuksiamme: myöhemmin mukaan tulevat valtiot joutuvat liittymään järjestelmään, jonka periaatteet ja politiikan valinnat ja toimintakäytännöt on valmiiksi muotoiltu.

Ulkopuolella olevien maiden asema EKP:ssa rajoittuu automaattiseen edustautumiseen yleisneuvostossa, jonka tehtävät ovat rajalliset.

Ajoissa mukaan

Vaikka EMU:n kaikkia vaikutuksia integraation kehitykseen onkin vaikea ennustaa, on kuitenkin helppo nähdä, että se muuttaa Euroopan unionia monitasoisemmaksi ja tuo siihen parhaimmillaan uutta dynaamisuutta. Tämä heijastunee aikanaan myös integraation muille osa-alueille.

Joustavuuden ja moniytimisyyden myötä unionin sisälle saattaa syntyä myös sellainen kova ydin, jonka tavoittaminen jälkeenpäin voi osoittautua erittäin vaikeaksi. Junasta ei siis kannata myöhästyä.

JORI ARVONEN
9.5.1997

POLITIIKKA -SIVULLE