Ajaako kauppapoliittiset edut ihmisoikeuksien edelle
Ihmisoikeuskysymyksistä on tullut luonnollinen ja yhä merkittävämpi osa ulkopolitiikkaamme. Ihmisoikeuskysymyksiä ratkotaan politiikan kansainvälisillä areenoilla sekä eri maiden kahdenvälisissä suhteissa. Suomi ottaa ihmisoikeuskysymyksiin kantaa yhä useammin Euroopan neuvostossa, Euroopan unionissa, ETYJ:ssä ja YK:ssa.Mitkä sitten ovat kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan keskeisimmät kysymykset? Ihmisoikeudet näyttelevät yhä keskeisempää roolia kehitysyhteistyössä. Samoin kysymykset koskien vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen ihmisoikeuksista ovat esillä mm. kriisien ennaltaehkäisyssä. Kauppapolitiikan ja ihmisoikeuskysymysten toisiinsa nivominen tuntuu olevan usealle maalle hyvin vaikeaa. Nouseva kysymys kansainvälisillä foorumeilla näyttää olevan lasten ihmisoikeudet eri puolilla maailmaa. Ihmisoikeudet kehitysyhteistyössäPerinteiset vapausoikeuksien rinnalla myös oikeus kehitykseen on määritelty YK:ssa. Vuonna 1986 hyväksytyssä julistuksessa oikeus kehitykseen määritellään ”jokaisen ihmisen ja kansojen oikeudeksi osallistua, antaa panoksensa ja päästä osalliseksi taloudellisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta kehityksestä, jossa kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet voidaan täysin toteuttaa”.Ihmisoikeuksien tuleminen kehitysyhteistyöpolitiikan agendalle liittyy keskeisesti siihen, että kehitysyhteistyön onnistumisen mittarina on alettu nähdä myös muita kuin taloudellisia seikkoja sekä se, että kylmän sodan päättyminen muutti maailmaa myös kehitysmaiden osalta. Lisäksi se, että ihmisoikeudet tunnustetaan yleismaailmallisiksi eli, että ihmisoikeudet eivät ole vain valtioiden sisäisiä kysymyksiä, vaan kansainväliselle yhteisölle kuuluva asia, on auttanut ihmisoikeuskomponentin kytkentää kehitysyhteistyöhön. Suomen kehitysyhteistyölle vuonna 1993 hyväksytyssä strategiassa yhteiskunnallisen tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen tuodaan selvästi esille päämäärinä. Kylmän sodan aikana Suomi halusi pysytellä suurvaltakonfliktien ulkopuolella myös kehitysyhteistyön osalta. Tasapainoiltiin kahden blokin välillä ja kiinnitettiin kiusallisissa tapauksissa vähemmän huomiota ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamiseen. Näiltäkin osin ulkopolitiikkamme on muuttunut maailman muutoksen myötä. Vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudetVäestöryhmien vastakkainasettelua on usein käytetty hyväksi poliittisten tarkoitusperien ajamisessa ja konfliktien aikaansaamisessa. Muukalaisviha, rasismi ja vähemmistöryhmiin kohdistuva sorto ovat yhteiskunnallisen pahoinvoinnin oire - ei sen syy.Kansallisten vähemmistöjen asemaan liittyvät epäkohdat ovatkin usein valtion sisäisten konfliktien lähde. Kansainvälisen politiikan foorumeista ETYJ:ssä ihmisoikeuksia onkin tarkasteltu turvallisuuspoliittisina kysymyksinä. Ne ovat tulleet mukaan osaksi kansainvälisen politiikan kovinta ydintä, jos sellaista määritelmää halutaan käyttää turvallisuuspolitiikasta. Suomi on kansainvälisillä foorumeilla korostanut vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Millään valtiolla ei ole oikeutta kieltää vähemmistöön kuuluvalta oikeutta käyttää omaa kieltään, harjoittaa uskontoaan tai oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan. Ihmisoikeudet ja kauppapolitiikkaAiheesta kauppapolitiikka ja ihmisoikeudet keskustelu on vilkastunut aivan viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Suomen kannalta huomiota on kiinnitetty tasavallan presidentin viennin edistämismatkoihin ihmisoikeusloukkauksista tunnettuihin maihin.Tärkein foorumi Suomen vaikutusvallan käyttämiselle on Euroopan unioni, jonka kauppapolitiikan muotoiluun osallistumme, ja jonka sitoumuksiin sopeutamme ulkopolitiikkaamme. Eräs tärkeä instrumentti on nk. GSP-tullijärjestelmä. Järjestelmän suomat etuoikeudet voidaan peruuttaa ihmisoikeusloukkausten perusteella. Ensimmäinen tapaus, jossa tätä mahdollisuutta käytettiin, oli EU:n helmikuussa 1997 tekemä päätös peruuttaa GSP-tullietuudet teollisuustuotteiden osalta Myanmarilta (Burmalta), kunnes maa lopettaa pakkotyövoiman käytön. Ihmisoikeudet tulevat varmasti olemaan keskeisellä sijalla myös EU:n laajentumisneuvotteluissa. Tällöin huomio varmasti tulee kiinnittymään vähemmistöjen asemaan. Ongelmallisinta tulee olemaan neuvottelut jäsenyyttä hakeneen Turkin kanssa, jossa ihmisoikeussaralla riittää töitä.
MAX MICKELSSON Kirjoituksessa on käytetty hyväksi Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan loppuasiakirjaa (30.4.1997). |
POLITIIKKA -SIVULLE