BACK

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


9.5.1997

Isot pojat tukkanuottasilla

Keskustan jättämä maata jakava välikysymys näyttää entisestään kiristävän SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen ja keskustan puheenjohtaja Esko Ahon välejä. Herrojen verbaalinen nujakointi tuo mieleen Kalevi Sorsan vanhan viisauden, että hän keskustelee vastaisuudessa Paavo Väyrysen kanssa vain julkisen notaarin välityksellä.

Yhteistyökykyä ei lisänne sekään, että kansanedustaja Hannu Kemppainen (kesk) pitää Lipposen puheita vainoharhaisina ja kaipaa "psykologista analyysia" (Iltalehti 9.5.1997). Kemppainen antaa lähes ymmärtää, että pääministeri olisi hoidon tarpeessa.

Luulisi, että keskustassa alkaa vähitellen muotoutua kauhukuva siitä, että ehkäpä Lipponen ja Aho eivät mahdukaan samaan hallitukseen. Tämä heikentää olennaisesti keskustan asemaa vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa.

Niin suurta vaalivoittoa ei nimittäin ole odotettavissa, että keskusta hallitsisi maata yksin pienpuolueiden turvin. Tässä tilanteessa valinta jää viime kädessä kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistölle.

Keskustalla on ihmeellinen kyky ajautua henkilöristiriitoihin muiden puolueiden johtajien kanssa. Väyrynen riivasi Sorsaa aina siihen pisteeseen asti, että SDP kyllästyi koko keskustaan.

Ainoaksi yhteistyökyvyn palauttavaksi vaihtoehdoksi jäi vaihtaa puheenjohtajaksi Esko Aho. Aho kuitenkin hoiti pääministerintyötään niin ylimielisesti, ettei hänestä ole juuri hyviä muistoja sen enempää SDP:ssa kuin kokoomuksessakaan.

On siinä Esko Aholla arvuuttelemista, miten palauttaa puolueen yhteistyökyky ja rakentaa poltetut sillat uudelleen.

ILKKA AHTOKIVI