BACK

Pääkirjoitus

Vs. Päätoimittaja Ilpo Kiuru


10.7.1998

Tapa osallistua muuttuu

Helsingin Sanomat uutisoi alkuviikosta puolueiden jäsenmäärien olevan laskussa. Kylmiä lukuja ei mikään muuksi muuta. Puolueet ovat menettäneet jäseniään tällä vuosikymmenellä lähes 100 000.

Osa jäsenkadon syistä on helppo tunnistaa.

Poliittinen vastakkainasettelu on lientynyt sosialistisen blokin romahdettua. Vaikutukset ovat ulottuneet Suomeen siten, että poliittinen vasemmistokin puhuu tänään markkinatalouden puolesta. Sävy on luonnollisesti toinen kuin perinteisellä porvaripuolella.

Takavuosina puolueet tarjosivat - oikein tai väärin - jäsenilleen myös mahdollisuuden edetä urallaan. Niin ei välttämättä tapahdu nykyään.

Jäsenkadon syiksi tarjotaan mieluusti myös yleistä politiikan vastaisuutta sekä järjestötoiminnan rutiinien arkipäiväisyyttä. Toisaalta puolueet ovat entistä enemmän pitäytyneet perinteiseen tehtäväänsä, vaikuttamiseen, jolloin organisaatiossa tapahtuva luonteva sosiaalinen kanssakäyminen muin tavoin on ehtynyt.

Puolueiden on syystäkin tarvetta katsoa puseroonsa ja ryhtyä aitoon järjestöllisen toiminnan kehittämiseen. Sen rinnalla ei pidä unohtaa aatteellisen työn merkitystä. Tutkimusten mukaan kansalaiset kuitenkin edelleen valitsevat puolueensa aatteellisin perustein.

Ellei tämäkään auta, syitä ja seurauksia pitää katsoa toisin.

Puolueet eivät näet ole jäsenkatonsa kanssa yksin. Ne vain on helppo nostaa esiin osoitettavaksi sormella.

Niin sanotussa yleisessä mielipiteessä esimerkiksi humaania ja hyvää työtä tekevä SPR mielletään puolueita positiivisemmin. Järjestön johdon taannoisen tuskan jäsenten pakenemisesta hyväntekeväisyystyöstä voi jakaa. Mikä lienee entisen ja perinteikkään SN-seuran järjestöllinen nykytilanne nimenvaihdosten ja järjestömyllerrysten jälkeen?

Järjestötyö ei siis välttämättä kiinnosta politiikan ulkopuolellakaan.

Ihmiset osallistuvat tänään toisin kuin ennen - jos osallistuvat. Yhden asian liikkeet viehättävät nuorisoa aikansa. Työssäkäyvä varttuneempi väki kaipaa vastapainoa kuluttavalle palkan ansainnalle ja hakee varoventtiiliä harrastuksista. Ja jotkut eivät osallistu yhtään mihinkään, eivät edes äänestämiseen.

Oma lukunsa ovat seniorikansalaiset. Heillä näyttää edelleen riittävän pontta myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Sitä osoittavat eläkeläisjärjestöjen - olivatpa sitten sitoutumattomia tai poliittisia - jäsenmäärät. Mutta siellä onkin sosiaalinen virkistäytyminen yhdistetty somasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Puolueet ovat osa vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Sanapari sisältää paljon merkityksiä. Vapaat kansalaiset voivat niin halutessaan toimia ja vaikuttaa, pakkoa ei ole. Puolueista ja järjestöistä on vapaus myös erota. Eroamisella ei kuitenkaan vaikuteta vapaaehtoisen kansalaistoiminnan kehittämiseen hitustakaan.

ILPO KIURU